Timo muutti kaivokseen – kasvinviljely alkoi perunalla ja nokkosella

 

Viime keskiviikkona suunnitelmat kasvinviljelyn aloittamisesta Pyhäsalmen kaivoksen uumenissa konkretisoituivat, kun 660 metrin syvyyteen istutettiin kahteen kasvatustilaan perunaa ja nokkosta.

– Mitä lajiketta istutettu peruna on, kysyy Iisalmen Sanomien toimittaja Luonnonvarakeskuksen kehittämispäällikkö Elina Virtaselta.

– Se on Timoa, Virtanen vastaa ja paikallista toimittajaa hymyilyttää, onhan juuri noustu kaivoksen pääkuilusta eli Timonkuilusta 660 metrin syvyydestä perunoita katsomasta.

Erityisesti Virtanen ja projektipäällikkö Kimmo Pennanen paistattelevat salamavalojen välkkeessä, sillä kaivokseen on saapunut median edustajia ihmettelemään kasveja laajemmaltakin alueelta. Kaivoksen uumenissa kasvavat perunat kiinnostavat niin maakuntalehtiä kuin Yle Ouluakin. Myös vt. kaupunginjohtaja Henrik Kiviniemi ja Pyhäsalmi Mine Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Luukkonen saavat kysymysryöpyistä osansa. Virtanen saa käteensä mikrofonin ja kertoo Yleisradion toimittajalle edellispäivänä aloitetusta istutusurakasta. Anna-Maria Möttönen ja Outi Holappa Luonnonvarakeskuksesta aloittivat istuttamisen kaivoksessa keskiviikkona ja päättivät sen torstaina.

– Kasvit istutetaan 660 metrin syvyyteen, sillä siellä on optimaalinen kosteus ja lämpötila, Virtanen valottaa.

Tuotettavien kasvien ominaisuudet täytyy tuntea äärimmäisen hyvin, jotta tiedetään mitä kasveja ylipäätään kannattaa lähteä kaivosolosuhteissa viljelemään. Itse asiassa kaivosolosuhteet ovat kasvien kasvatukseen mitä parhaimmat, sillä maan alla olosuhteet voidaan optimoida muuttumattomiksi ja satoa voidaan tuottaa tasaisesti ympäri vuoden. Tasaisesti saatava raaka-aine ja tasalaatuisuus onkin herättänyt kiinnostusta Pyhäsalmen kaivoksessa tuotettavia kasveja kohtaan esimerkiksi elintarvike-, kosmetiikka-, lääke- ja tekstiiliteollisuudessa. Ensimmäisenä kasveina istutettiin nokkosta ja perunaa. Kasveja on nyt kahdessa tilassa useita satoja kappaleita. Tarvittaessa kaivokseen voidaan puhkoa lisätilaa miltei loputtomasti.

– Taimet on kasvatettu alkuvaiheessa solukkoviljeltyinä Oulussa laboratorio-olosuhteissa ja opetettu heti siihen, että ne kasvavat vedessä eivätkä maassa, Virtanen kertoo.

Solukkoviljelmä takaa sen, että kasvi lähtee elämään terveenä, suljetussa kaivostilassa kun ei ole juuri vaaraa kasvitaudeista tai tuhoeläimistä, kun kasvutiloissa huolehditaan optimaaliolosuhteista.

Kasvit kuljetettiin Pyhäjärvelle vesiastioissa ja istutettiin kouruihin, joissa on ohut kasvualusta ja sitä kosteana pitävä virtaava vesi. Kasvatusmenetelmä on niin sanottu hydroponinen viljely eli vesiviljely. Kasvit istutettiin päältä vaalean ja alta mustan muovin läpi. Juuret täytyy suojata valolta, mutta näkyviin jäävän kasvin kasvua voidaan ohjata kaivoksessa nykyteknologialla säätämällä sen saaman valon määrää. Kasvatustilaan on asennettu kamerat, joiden kautta taimien kehittymistä tarkkaillaan Oulusta käsin. Kasvua seurataan tarkasti ja jatkojalostukseen käytettävien kasvinosien tai kasviyhdisteiden tuottoa ja laatua on mahdollista ohjata ja optimoida.

– Kasveista tullaan hyödyntämään komponentteja, esimerkiksi nokkosesta tullaan hyödyntämään sen kuitua. Kasvin saamien ravinteiden ja valomäärän mukaan voidaan kasvattaa nokkosen nivelväliä ja saadaan näin tehokkuutta tuotantoon.

Kasveista hyödynnettäviä ainesosia voivat olla kuitujen ohella niiden tuottamat fenoliset yhdisteet, aromi-, maku- tai väriaineet tai erikoiskasvien ravitsemukselliset ominaisuudet.

Viljely kaivoksessa on ekologista ja ympäristöystävällistä, sillä kasvinsuojeluaineita ei tarvita. Kasvit pyritään hyödyntämään kokonaan. Nokkosesta hyödynnetään paitsi kuitu, myös lehdet elintarviketeollisuuteen ja juuret sienten kasvatusalustoiksi. Perunan vihreät osat hyödynnetään lääketeollisuudessa ja vaikuttamalla sen ravinteisiin saadaan peruna tuottamaan lisää tärkkelystä, joka hyödynnetään biopolymeerien tuotantoon, joista voidaan tehdä esimerkiksi biohajoavia pakkauksia kuten kertakäyttöastioita.

– Nokkonen saa nyt kasvaa kuudesta kahdeksaan viikkoon pituutta, perunat kolmesta neljään viikkoon, Virtanen sanoo.

– Ensimmäiset pari viikkoa ovat kasveille herkkää aikaa ja stressiolosuhteita pyritään välttämään.

Esimerkiksi nokkosia on istutettu useaa eri taimikokoa ja suurimmat eivät ole selviytyneet muutosta yhtä kivuttomasti kuin pienemmät taimet. Kunhan perunat ja nokkoset on saatu kasvatettua koeluonteisesti, seuraavaksi aletaan selvittää marjakasvien potentiaalia ja tuottomahdollisuuksia, ensimmäisenä marjakasvina istutetaan mustikkaa. Sitä kohtaan on teollisuus jo osoittanut kiinnostusta.

– Tällä hetkellä on useita teollisuuden aloja, jotka tarvitsevat raaka-aineekseen jotakin tiettyä kasvin komponenttia tietyn milligramman tai millilitran ja he odottavat pääsyä mukaan seuraavaan askeleeseen, Virtanen päättää.

Kuva: Kehittämispäällikkö Elina Virtanen Luonnonvarakeskuksesta (vas.) ja projektipäällikkö Kimmo Pennanen Pyhäjärven Kehitys Oy:stä (takana vas.) saivat vastata toimittajien kysymyksiin kaivoksen kasvinviljelykokeilusta.

Mirka Niskanen