Alkavassa sarjassamme esittelemme muutamassa osassa Pyhäjärven kaupungin yritysideakilpailuun tulleita ideoita teemoittain. Joka teemassa muutama asiantuntija arvioi, mitkä toteuttamismahdollisuudet täällä olisi ideoiden toteuttamiseen, tai miten he ovat toteuttaneet vastaavanlaisia hankkeita. Sarja alkaa esittelemällä matkailuun ja virkistystoimintaan liittyviä ideoita. Keskustele ideoista lisää verkkosivuillamme!

 

Matkailu ja virkistystoiminta oli teemana kaikkiaan 33:ssa ideassa, joka oli suurin ideoinnin lähde kaikkiaan 84:ssa saapuneessa ideassa.

Eräs suosituimmista ideoista oli kylpyläkeskus erilaisine variaatioineen. Eräs ideoija sijoittaisi kuntoutus- ja kylpyläkeskukseen kuntosalit, liikuntasalit, majoitustoiminnan, ravintolan ja kioskin sekä viihdetoimintaa. Toinen ideoija esitti Emolahden laajentamista huvipuistoksi ja kalastuskeskukseksi. Alueelle tulisi vesiliukumäki, lahden yli ulottuva köysirata, kalastusaltaat, sukelluskeskus ja kalaravintola. Eräs ehdotti kesäsesonkina toimivaa vesiuimapuistoa, myös huvipuisto nousee ideoissa esille.

Erään ehdotuksen mukaan kylpylähotelli sijoittuisi Honkavuorelle. Honkavuorelle esitetään rakennettavaksi myös liikuntapuistoa, Flowparkia. Samantapainen ajatus on myös ideassa, jossa kaavaillaan kiipeilypuistoa, minigolfia ja erilaisten laitteiden vuokrauspalvelua kesäkautena, joka lisäisi ehdottajan mukaan Pyhäjärven vetovoimaa entisestään esimerkiksi kesämökkeilijöiden keskuudessa.

Hotellinrantaan esitetään rakennettavaksi Satama Center, josta voisi ostaa ympäri vuoden kalaa niin raakana kuin kypsänäkin, saatavilla olisi myös muuta lähiruokaa. Ideassa esitetään myös Suurlavan siirtämistä Satama Centerin luokse, järven äärelle.

Ideoissa kaivokseen on rakenteilla maanalainen huvipuisto ja sen ohessa seinäkiipeilyä ja elokuvateatteri sekä kylpylä ja ravintola. Eräs ideoi kaivokseen Hiisipuiston, jossa olisi niin ikään seinäkiipeilyä, köysiratoja ja kaivoshenkisiä huvipuistolaitteita. Hiisipuistossa seikkailisivat paitsi pimeissä kaivostunneleissa lymyävät hiidet ja peikot, myös menninkäiset, keijut ja haltijat. Hiisipuiston yhteydessä olisi kaivoshenkisiä tai luonnonläheisiä majoituspalveluita esimerkiksi kallioluolassa, teltoissa tai riippukeinuissa.

Eräs näkee kaivoksen uumeniin uppoutumisen loistavana paikkana turistien stressinlievitysretkiin, jossa olisi tarjolla saunajoogaa ja hiljentymishetkiä. ”Osallistujat voisivat tuntea kuinka geoterminen lämpö lämmittää kehon ja mielen”, idean esittäjä visioi.

Erään ajatuksen mukaan Pyhäjärvelle sopisi jo nimenkin puolesta matkailupalvelu, joka järjestäisi erilaisia hengellisiä tapahtumia, hiljentymisretriittejä ja avioliittoleirejä. Erilliset ehdotuksensa saavat joogahuone, joka olisi kohtaamispaikka fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin välillä, sekä Täydenkuun tanssi – tanssikoulu, jossa olisi tarjolla nykytanssiopetuksen lisäksi myös perinteisiä lavatansseja sekä muita tansseja sekä tanssivaatteiden varastomyymälä.

Erilaiset lasten ja aikuisten toimintahuoneet ovat myös ideoissa hyvin esillä. Kahdessakin ideassa esitetään risteysalueelle perustettavaksi lasten puuhamaa, jonka yhteyteen tulisi aikuisille ruokapaikka ja esimerkiksi kirpputori tai pop up- tai outlet-myymälä. Kolmas ehdottaa puuhamaata sahan rantaan, ja se laajenisi kaiken ikäisille sopivaan, esimerkiksi veteen ja jäähän liittyvään toimintaan. Alueella olisi myös liikennepuisto.

Lasersotaa ja escape roomia ehdotetaan puolestaan sijoittuvaksi vanhalle Ruotasen koululle. Paikasta voisi vuokrata myös paint ball- varusteita ja kaupungilta olisi osoitettuna metsäpalsta sen pelaamiseen. Jonkun brändin, esimerkiksi Minecraftin, teemapuisto haluttaisiin myös nähdä täällä, se voisi toimia esimerkiksi entisessä Peuratalojen kiinteistössä. Puistoon sijoittuisi seikkailuratoja, teema-aiheisia tehtäviä ja tapahtumia. Myös air soft-pelialuetta välineiden vuokrauksineen ehdotetaan.

Osassa ideoista virkistys liittyy suoraan liikuntaan ja ulkoiluun. Esillä ovat hiihtopitäjään sopiva hiihtoputki, jääradat, kirkkovenesoututapahtuma sekä Suomen pisin esteetön luontopolku.

Osa ideoijista näkee jo täällä olevan riittävästi erilaisia luontopolkuja ja harrastusmahdollisuuksia, niitä vain pitäisi alkaa markkinoimaan esimerkiksi Puolangan pessimismin vastakohtana: ”Pyhäjärvi – suomalaisen sinnikkyyden, yritteliäisyyden, positiivisuuden kotikaupunki ja keskipiste”. Puolankaan verraten markkinointiin ideana esitetään myös, että Pyhäjärvi voisi alkaa käyttää Suomen toiseksi pienin kaupunki-titteliä ja sen oheen kuuluvaa matkamuistomyyntiä.

Eräs markkinointikanava olisi vaikkapa erään ideanikkarin esittämä Pyhäjärvi App-sovellus kännykkään, josta näkisi kaikki Pyhäjärven nähtävyydet ja palvelut.

Toinen ideoija taas vannoo henkilökohtaisen palvelun nimeen. Hän luottaa siihen, että paikkakunnan tunnetuin kohde eli Vaskikello olisi oiva paikka, jossa paikallisoppaat voisivat neuvoa ohikulkijoita ja lähteä esittelemään heille henkilökohtaisesti Pyhäjärveä.

Eräs ideoija toivoo paikkakunnan pysyvän trendien aallonharjalla ja esittää paikkakunnalle lähinnä alle kolmekymppisille suunnattua baaria. Se toimisi viikonloppuisin nuorten aikuisten kokoontumispaikkana, mutta palvelisi arkisin myös alaikäisiä smoothieineen ja pikkusuolaisine purtavineen.

Toinen ideoija taas luottaa perinteisiin ja näkisi tervahaudanpolton olevan tapahtuma, joka keräisi äärelleen matkailijoita ja historiasta kiinnostuneita ihmisiä, mutta myös mahdollisuuden markkinoida oheistuotteena tehtäviä tervatuotteita.

Muuan ideoija veisi taas matkailijat kokonaan menneeseen aikaan kokemusmaatilallaan. Matkailijat jättäisivät digilaitteet pois ja asuisivat maatilalla sen töihin, kuten kalastukseen ja heinäntekoon, osallistuen ja saunomalla rentoutuen.   

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

 

Kaivos on virittänyt matkailukäyttöön monia ideoita. (Pyhäjärven Sanomat/arkistokuva).

Alaheikka näkee monissa matkailuideoissa potentiaalia

Pyhäjärven Kehitys Oy:n toimitusjohtaja Risto Alaheikka oli mukana ruotimassa kaupungin yritysideakilpailuun tulleita ehdotuksia. Mukana oli ideoita, jotka vaativat vain rohkeita yrittäjiä käärimään hihansa.

     – Ideakilpailussa nousi esiin paljon erilaisia ideoita, mutta myös samoja ideoita toistui, Alaheikka arvioi.  Ehdotuksissa toistuivat muun muassa erilaiset seikkailu- ja sisäleikkipuistot.

     – Ideat ovat ihan toteuttamiskelpoisia, mutta vaativat taakseen yrittäjän tai porukan, joka on valmis investointeihin. Osa ideoista vaatii vain pieniä investointeja, mutta liikuntapuistojen kaltaiset ideat vaativat satojen tuhansien eurojen investoinnit.

Alaheikan mukaan ei ole salaisuus, että kartoituksia liikuntapuistojen konsepteista on aktiivisesti selvitelty. Duudson Activity Parkin siirryttyä Seinäjoella uusiin tiloihin, sen vanhat laitteet laitettiin varastoon, niitäkin on tutkailtu.

     – Kyllähän ne satoja tuhansia euroja maksavat, mutta ovat kuitenkin edullisempia kuin uudet, Alaheikka sanoo.

     – Konseptin haltijalta saisi mukaan myös tieto-taitoa ja hän voisi lähteä mukaan osakkaaksi toimintaan.

 

     Neuvotteluja käytiin niin pitkälle saakka, että Peuratalojen entiseen kiinteistöön tehtiin alustavat pohjapiirustukset Duudson Parkin hahmottelemista varten. Korona laittoi kuitenkin neuvottelut jäihin.

 

     Koronan myötä on tyhjentynyt myös muita potentiaalisia sisäpuistotiloja, esimerkiksi Salmenportin kiinteistössä. Kaivoksen toiminnan loppuessa, senkin tilat voisivat olla ideaan hyödynnettävissä.

Alaheikka arvioi, että investointia varten voisi saada esimerkiksi Leaderilta 35 prosentin rahoitusosuuden, loput olisi rahoitettava yrittäjän itse.

     – Se vaatisi vain rohkean yrittäjän tai paksun lompsan. Näen idean kannatettavana, sillä sisäliikuntapuistoa ei lähialueella ole. Siitä tulisi lapsiperheiden matkailukohde. Vanhemmille voisi tehdä samaan yhteyteen vaikka kuntosalin. Samalla reissulla matkailijat söisivät täällä, ja tekisivät ostoksia.

     Ensimmäisenä liikkeellä oleminen on tärkeää. Myös Pihtiputaalta on oltu kiinnostuneita samoista Duudson Parkin laitteista, ja jos sinne tai muualle lähialueelle perustetaan kyseinen tai vastaava puisto, ei asiakkaita toiselle puistolle alueella enää riitä. Paikkakunnan oma asiakaskunta ei riitä pitämään sisäliikuntapuistoa pystyssä, vaan asiakkaita tarvittaisiin laajemmalta alueelta.

Kaupungin vetovoimaa ei kannata perustaa päälleliimatuille ideoille, vaan lähteä kehittämään palveluita tarjonnasta käsin, Alaheikka arvioi.

     – Järvi ja luonto ovat hyviä olemassa olevia kehittämiskohteita. Puhdas luonto, rauha ja hiljaisuus ovat paikallisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne kiinnostavat jo pääkaupunkiseudulla asuvia, saati sitten ulkomaalaisia, hän pohtii.

     Tätä taustaa vasten Alaheikka näkee potentiaalisia ideoina myös esillä olleet luontopolkujen kehittämiskohteet ja elämyksellisen maatilamatkailun. Myös tanssin, hiihdon ja Honkavuoren hän näkee olevan paikkakunnan erityisiä tekijöitä, joita olisi hyvä hyödyntää.

     – Peuratalojen tiloihin on myös kaavailtu tanssitilaa, jossa voitaisiin järjestää lavatansseja talviaikaan, kun Suurlava on kiinni. Siihen tilaan saisi myös pienen urheilu- ja kulttuuritalon, jossa voitaisiin pitää vaikka bingoa ja painitreenejä, hän visioi.

Alaheikka toteaa että matkailu on juuri se alue, missä meillä on suurimmat mahdollisuudet kehittyä. Esimerkiksi ohjelmapalveluyrittäjille olisi tilausta. Olisi joku yrittäjä joka veisi esimerkiksi matkailijoita kalaan, marjaan, luontoretkille ja jääradalle. Ei tarjonnan tarvitse mitään ihmeellistä olla, elämykset voivat tulla ihan meille arkisista asioista.

     Paikkakunnan matkailualan yrittäjistä suuri osa on eläkeiässä ja haluaisi luovuttaa yrityksensä nuoremmille.

     – Alalla on positiivisia mahdollisuuksia, mutta majoituspuolelle täytyisi saada akuutisti sukupolvenvaihdos aikaan.

     Alaheikka toivoo, että matkailualalle ylipäätään löytyisi uusia ja rohkeita yrittäjiä ja sanoo, että Pyhäjärven Kehitys  ja kaupunki ovat mielellään heidän apunaan ja tukenaan.

 

Priuska hyppäsi uudelle alalle seikkailupuiston myötä

Kalajokinen Timo Priuska toimi kuljetusalan yrittäjänä, kun hänen kaverinsa kertoi Etelä-Suomessa olevasta kiipeily- ja seikkailupuistosta ja kannusti Priuskaa perustamaan vastaavanlaisen Kalajoelle.

     – En ollut ajatellut asiaa aiemmin, mutta kun asia tuli puheeksi lauantai-iltana, kävin jo sunnuntaina katselemassa paikkoja Hiekkasärkillä ja maanantaina lähdin jo kyselemään asiasta kaupungilta, Priuska kertaa.

     Idea lähti liikkeelle nopeasti, mutta sen jälkeen hän taittoi vuoden verran peistä lupaprosessissa vuokramaista kaupungin kanssa. Rakennelmat nähtiin ensin maisemaa pilaavana tekijänä. Nykyisin selkääntaputtelijoita riittää.

     Seikkailupuisto Pakan perustamista varten Priuska sai noin 30 prosenttia kehittämisrahaa, loput hankkeen vaatimat rahat oli kaiveltava omasta pussista.

     – Omasta selkänahasta se alkupääoma oli revittävä eikä muusta, hän toteaa.

Vuonna 2015 seikkailupuisto päästiin kuitenkin avaamaan ja vastaanotto oli hyvä.

     – Ala oli minulle uusi ja siitä oli vääriä käsityksiä. Ajattelin ensin että kiipeilyradat on lasten juttu. Äkkiä sainkin huomata että se onkin enemmän aikuisten juttu, ja konseptia piti muuttaa, Priuska naurahtaa.

     – Koko hanke oli minulle hyppy tuntemattomaan ja ajattelin katsoa, mitä se tuo tullessaan. Jos ei ota riskejä, ei voi onnistua. Halusin kuitenkin yrittää, sillä jos en olisi perustanut seikkailupuistoa, olisi sen pian joku muu perustanut ja päässyt sillä rikastumaan, Priuska naurahtaa.

     – Ajattelin saada alaan tuntumaa ja opetella ensin, päätä ei kannata lyödä seinään jos homma ei toimisikaan, hän pohtii.

Hanke kuitenkin onnistui käsikirjoituksen mukaan. Aluksi käytössä oli yhdeksän kiipeilyrataa, mutta jo seuraavana vuonna alueelle lisättiin seikkailutorni ja kolme uutta rataa. Viime keväänä lisättiin jälleen viisi rataa, joten niitä on nyt kaikkiaan 18.

     – Viimeksi mainostimme paikkaa Suomen suurimpana seikkailupuistona, mutta saimmekin sitten kuulla, että olemmekin itse asiassa koko Pohjoismaiden suurin, Priuska virnistää.

Seikkailupuisto työllistää Priuskan lisäksi hänen vaimonsa ja heidän kaksi poikaansa, sesongin aikana heillä on vajaa 20 lisätyöntekijää.

     – Seikkailupuisto on auki vapusta lokakuun loppuun, mutta varsinainen sesonki on kesäkuusta elokuuhun. Siinä ajassa on ehdittävä tunkea sukanvarret täyteen rahaa, että pärjää taas pitkän talven yli, hän kertoo.

     Talvisin Priuska kerää elantoaan jousipyssysodalla, jota pelataan 3000 neliön hallissa nurmella. Korona on kuitenkin verottanut sisähallin käyttäjiä.

Seikkailuradat ovat ulkona, joten niiden kävijämäärään ei korona vaikuttanut.

     Seikkailupuiston kävijämäärä on ehtinyt kolminkertaistua avauskesästä viime kesään saakka. Suosiolle Priuska näkee osasyynä Hiekkasärkkien tunnettuuden. Ensimmäiset kaksi vuotta ihmiset tulivat Kalajoelle ja löysivät seikkailupuiston. Nykyisin tilanne on kääntynyt jo toisinpäin: Kalajoelle tullaan seikkailupuiston vuoksi.

Vastaavia hankkeita suunnitteleville Priuska opastaa, että hankkeissa on olennaista oma palo ja tekemisen meininki.

 

     – Ilmaisia lounaita ei ole. On vaan alettava tekemään asioita ja mitä ei osaa, pitää opetella, hän muistuttaa.

 

     – Oli tämä itsellekin sellainen projekti, että siinä olisi ollut helpompaa lyödä hanskat tiskiin, mutta tuumaakaan en antanut periksi, Priuska lataa.

     Hänen ohjeensa onkin, että jokaisen yrittäjän on toimittava määrätietoisesti ja rohkeasti omaa päämääräänsä kohti. Kokemus tuo aina mukanaan uusia näkemyksiä.

     – Jos jotain haluaa toteuttaa, kyllä se on itse otettava lusikka kauniiseen käteen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Taustalla kuvassa jo Vuorenpeikonmaan ajoilta kaivoksessa päivystänyt Vuorenpeikko,  nykyään Vuorenhaltija. Häntä pääsee moikkaamaan ns. matkailutunnelissa ja tutustumaan miltä kaivostunnelissa tuntuu olla: vähän valoa, paljon kosteutta.

(Outokummun Seutu: Esa Nevalainen)

 

Outokummussa kaivostiloja on hyödynnetty matkailukäyttöön jo kauan

​Outokummun keskustassa sijaitsevan Vanhan Kaivoksen toiminta päättyi vuonna 1955. Sen jälkeen alueella on ollut muun muassa tornikahvila sekä Vuorenpeikonmaa.

     – Nykyisin Vanha Kaivos on nähtävyys, jonka yhteydessä on muun muassa Lasten Kaivos, kaivosmuseo, paljon erilaisia kulttuuri-, juhla- ja ravintolatiloja sekä tänä vuonna toiminnassa aloittanut kansainvälinen taiteilijaresidenssi, kehitysjohtaja Jukka-Pekka Lätti Outokummun kaupungista kertoo.

     – Voisi siis sanoa, että Vanha Kaivos on ainutlaatuinen historian, nykyhetken ja tulevaisuuden sekä kulttuurin ja teollisuuden kohtauspaikka.

Viimeisimmän aktiivisen Outokummun kaivoksen, Keretin, toiminta lakkasi vuonna 1989. Alue on maisemoitu ja uudistettu golfkentäksi, jossa operoi Outokummun Golfseura.

     Erityisesti lapsille suunnattu perhematkailukohde ​Vuorenpeikonmaa toimi Outokummun Vanhalla Kaivoksella vuodet 1987–1992.

     – Vuorenpeikonmaassa oli erilaisia elämys- ja aktiviteettimuotoja sisä- ja ulkotiloissa. Toiminnan kannattava pyörittäminen osoittautui haasteeksi, ja lopullisesti toiminta lakkasi lamavuosina. Vuorenpeikonmaan toiminnasta vastasi Outokummun Matkailu Oy yhteistyötahonaan Outokummun kaupunki, Lätti kertaa.

​Vanha Kaivos, jonka konseptina on ainutlaatuinen historia- ja elämyskohde kaikenikäisille, avautui vuonna 1982 ja toiminta siirtyi Outokummun kaupungille vuonna 2009.

     Alue on tällä kokonaisuudessaan kaupungin tytäryhtiö Matkakumpu Oy:n operoima.

     Tavoitteena on, että toiminta siirtyy yksityiselle operaattorille tai investoijalle tulevaisuudessa. Lasten Kaivos toimikin yrittäjävetoisesti vuosina 2014 –17.

Lätti kertoo, että käytännössä koko kaivoksen rakennuskanta on alkuperäistä, ja kaupungin nykyisin omistamaa.

     Yleisölle avoinna alueella ovat muun muassa kaivostorni, rikastamorakennukset, Kaivosmuseo sekä erilliset museotunnelit, joiden yhteydessä on esimerkiksi modernia kaivostoimintaa sekä kivilajeja esittelevät näyttely.

     Alkuperäiset kaivostunnelit sen sijaan ovat nykyisin pitkälti veden täyttämiä, Outokummun Urheilusukeltajat käyttävät niitä tosin harrastetoiminnassaan.

     Lätti toteaa, että keskeinen haaste Kaivoksella on alueen käytön sesonkiperusteisuus. Kävijävirrat painottuvat kesäkuukausille, kun taas talvella alueella käy lähinnä museokävijöitä sekä erilaisten tilaisuuksien järjestäjiä.

–  Kaivosalueelle visioitiin muun muassa kylpylän sijoittumista, joka Ky edellyttäisi kuitenkin ulkopuolista investoijaa. Kiipeilyseinää on pohdittu viimeksi hiljattain esimerkiksi kiisuhalliin, joka on alueella sijaitseva suuri ja noin 20 – 30 metriä korkea tila. Ongelmaksi muodostui tuolloin se, että tila ei ole ympärivuotisesti lämmitetty, Lätti valottaa.

     Hän toteaa, että ​yrittäjän aktiivisuudesta, liikeideasta ja yhteistyötahoista riippuu, miten kannattavaksi toiminnan saa, eli miksi esimerkiksi kotimaiset tai ulkomaiset turistit tulisivat alueelle.

     – Ensiarvoisen tärkeää on myös kaupungin sekä muiden kumppanien apu ja yhteistyövalmius. Kaivosympäristössä toimiessa tulee huomioitavaksi iso joukko turvallisuus- ja ympäristönäkökulmia, mikä erityisesti edellyttää laaja-alaista yhteistyötä, Lätti linjaa.

 

Pääkuva:

Timo Priuskan vuonna 2015 Kalajoelle perustama Seikkailupuisto Pakka on laajentunut vuosien varrella Pohjoismaiden suurimmaksi. Priuska näkee hankkeen onnistumisen kannalta tärkeimpänä tekijänä yrittäjän oman sinnikkyyden. (Kuva: Seikkailupuisto Pakka)