Perjantaina Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo vieraili Ikosen koululla osana piispantarkastusta. Ikosen koulun oppilaat pääsivät esittämään kinkkisiä kysymyksiä piispalle aina tämän pituudesta tämän kaulassa kantamansa ristin painoon. Saipa piispa lapsilta lempinimenkin sellaisen uupuessa; Jukkis.

 

 

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo tarkasti ensimmäistä kertaa Pyhäjärven seurakunnan, jonka osana hän vieraili seurueineen viikonloppuna paikkakunnalla. Piispantarkastus osuu seurakunnan kohdalle noin kerran vuosikymmenessä. Edellisestä piispantarkastuksesta Pyhäjärvellä on kulunut aikaa 13 vuotta ja tuolloin Pyhäjärven seurakunta kuului vielä Kuopion hiippakuntaan. Oulun hiippakuntaan Pyhäjärven seurakunta liittyi vuonna 2020. Viikonlopun piispantarkastukseen sisältyi muun muassa tutustuminen biokaasuasemalle, kaupungin edustajien tapaaminen, nokipannukahvit Honkavuorella tutustuen SkiTeamin toimintaan sekä kouluvierailu Ikosen koululla. Piispantarkastus huipentui sunnuntain piispanmessuun ja yleiseen tarkastukseen Pyhän Ristin kirkossa, jossa piispa Keskitalo antoi myös loppulausuntonsa Pyhäjärven seurakunnasta. Piispantarkastus on satoja vuosia vanha kirkollinen tapa, jonka mukaan piispa vierailee säännöllisin väliajoin hiippakuntansa seurakunnissa.

– Seurakunta ei ole erillinen saareke vaan kuuluu hiippakuntaan, joten piispa on seurakuntienkin ylin kaitsija, kuten sanotaan vanhassaan. Piispa tulee tarkastamaan, että onko seurakunnassa asiat hyvin, onko toiminta ja talous kunnossa, ja mitä seurakuntaan kuuluu. Tulen tarkastamaan, tukemaan ja rohkaisemaan, Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo avaa.

Piispantarkastus ei ole mikään syynääminen vaan sen tarkoituksena on enemmänkin tulla tukemaan seurakuntaa ja tarkastelemaan sitä ulkopuolisen silmin.

– Voimme nähdä jotain sellaista, mitä ei sieltä sisäpuolelta niin näekään.

Vaikka varsinainen piispan vierailu seurakunnassa järjestetäänkin yhden viikonlopun aikana, piispantarkastus on kokonaisuudessaan noin vuoden mittainen prosessi. Alueet, joita tarkastuksen yhteydessä käydään läpi, ovat seurakunnan hengellinen tila, seurakunnan toiminta sekä talous.

– Täällä seurakunnan talous on ihan vakaalla pohjalla. Mitkä sellaisia kysymysmerkkejä aiheuttavat ovat seurakunnan ikärakenne. Lapsia syntyy niin paljon vähemmän kuin seurakunnan jäseniä kuolee vuosittain. Tämä aiheuttaa sellaista pohdintaa, että miten toimintaa järjestetään ja millaista sen pitäisi olla.

– Vaikka syntyvyys on laskenut, niin se ei tarkoita sitä, että lapsiin pitäisi satsata vähemmän vaan oikeastaan sitäkin enemmän ja rakentaa tulevaisuutta sieltä.

Pyhäjärven seurakunnassa piispa kokee perusasioiden olevan kunnossa, vaikka tulevaisuutta ajatellen etenkin edellä mainittu jäsenkehitys aiheuttaa pohdintaa ja ehkä vähän huoltakin.

– Toivon, että viikonlopun aikana onnistumme rohkaisemaan ja antamaan sellaista uutta virtaa seurakunnalle.

– Pyhäjärven seurakunta vaikuttaa ensivaikutelmalta erittäin hyvin toimivalta ja hyvin johdeltulta. Kirkkoherra Mirva Ahola on erittäin taitava, osaava, ja myöskin varmasti pidetty täällä niin kuin koko työyhteisö.

Piispantarkastuksessa Keskitalolle on mieluisinta ihmisten kohtaaminen.

– Kyllä se on se, kun saa tavata ihmisiä, ja aistia ihmisten ajatusten, kysymysten ja kommenttien kautta, että mitä seurakunnalle kuuluu. Olen aika seurallinen, vaikka olenkin rauhallinen luonteeltani, ja nautin ihmisten kohtaamisesta.

Lähimmäisen kammarilla nautitun aamupuuron sekä Pyhän Annan kirkon aamuhartauden jälkeen piispa seurueineen suuntasi Ikosen koululle. Kaikki koulun 1.–4. luokan oppilaat kokoontuivat Ikosen koulun saliin kuulemaan piispan työstä sekä esittämään tälle laatimiaan kysymyksiä. Kysymyksiä koululaisilla riittikin piispalle, kuten miltä tuntui, kun tämä valittiin piispaksi, mistä herkuista piispa tykkää, onko piispalla lapsia tai lemmikkejä. Koululaisia kiinnosti myös, onko piispa tehnyt muuta työtä?

– Aikuisiän olen suurimmaksi osaksi ollut seurakuntatyössä pappina ja viimeiset kuusi vuotta piispana, mutta minun ensimmäinen työpaikkani, josta olen saanut palkkaa, oli maatalouslomittajan apulainen. Olen ollut kesätyössä myöskin opiskeluaikana rakennuksella apumiehenä ja tehtaassa, Lapin kullan panimossa, Torniossa ja myöskin psykiatrisessa sairaalassa hoitoapulaisena parinakin kesänä.

Myös piispan vaatetus ja asusteet herättivät kiinnostusta. Erityisesti lapsia huvitti piispan kertoma tarina unohtuneesta pantakauluksesta, joka pujotetaan pantapaitaan.

– Voin kertoa teille salaisuuden, että joskus jos tämä on unohtunut, niin joku pappi on joutunut hätäpäissään jogurttipurkista leikkaamaan sen valkoisen puolen kaulaansa. Ei kuitenkaan niin, että Valio-jogurtti on jäänyt lukemaan tuohon – kyllä hätä keinot keksii, hän kertoi nauraen.

Jutustelun ohessa kävi myös ilmi, ettei Jukka-piispalla ole lempinimeä, joten lapset pääsivät keksimään hänelle sellaisen. Annettu Jukkis-lempinimi saikin piispalta pienen riemun tuuletuksen.

– Jes, Jukkis on aika hyvä, tykkään siitä!

Lasten kysymykset pistivät piispalle myös pohtimaan. Kysymys siitä, onko piispan kaulassa roikkuva risti painava, antoi aihetta myös syvällisemmällekin ajattelulle.

– Tätä voisi pohtia aika pitkäänkin, että tuntuuko risti painavalta. Kun ajattelee oikein syvällisesti, niin tämän ristin kantaminen on kunnia-asia. Tästä saa voimaa, Taivaan Isä antaa voimaa, joten tämä risti tuntuu kevyeltä kantaa. Tämä symboloi myös niitä vaativiakin työtehtäviä ja sitä vastuuta, joka piispan viralla on. Sillä tavalla tämä tuntuu aika vastuulliselta kantaa ja ajoittain myös painavalta, hän kertoi.

– Tämä on siis sekä painava että kevyt. Nyt osasin hämmentää aika perusteellisesti, piispa naurahti ja tuumasi, että hänen vastauksensa lapsille on kuitenkin, että risti on kevyt kantaa.

Lopuksi piispa kiitti rehtoria, hyvinvointijohtajaa, koulun henkilökuntaa sekä oppilaita, että sai tulla vierailemaan Ikosen koululla. Keskitalo halusi myös muistuttaa lapsia, ettei ketään kiusattaisi, oltaisiin jokainen ystäviä toisillemme, eikä jätetä ketään yksin.

 

 

Kuvagalleria: