Pyhäjärven Eläkeliiton seurue matkasi 22.–26. huhtikuuta nauttimaan Wienin kulttuurikattauksesta. Pyhäjärven Sanomien lukijat pääsevät nyt mukaan matkalle Merja Kinnusen kokoaman matkakertomuksen ja Eila Karvosen nappaamien otoksien myötä.

 

 

Keskiviikko

Hyvin varhain keskiviikkoaamuna alkoi 12 hengen seurueemme Wienin matka Pyhäjärveltä. Mikäpä oli ajellessa kuivaa ja hiljaista nelostietä, lähellä Oulua saimmekin ihailla kaunista auringonnousua. Se taisi tietää hyvää reissullemme. Oulusta tunnin lento Helsinkiin ja heti kohta reilun kahden tunnin lento Itävallan pääkaupunkiin Wieniin, jossa Matkapoikien oppaamme Seija oli meitä vastassa. Seurueeseemme liittyi porukkaa eri puolelta Suomea ja bussi täyttyi sopivasti.

Tutustuminen Wienin keisarilliseen loistoon alkoi kiertoajelulla, jonka aikana saimme nähdä upeita rakennuksia, bulevardeja, palatseja ja puutarhoja sekä kuulla Wienin historiaa jo nelisenkymmentä vuotta Itävallassa asuneen oppaamme asiantuntemuksella.

Lounasta söimme uusgoottilaista tyyliä edustavalla raatihuoneella, jossa sijaitsevat kaupungin hallintotilat ja ravintola Rathaus Keller. Saimme maistaa paikallisia ruokia, joista alkuruuaksi tuotiin kasvis-lihaliemikeitto mannasuurimoista tehdyn Semolina -nyytin kera, pääruokana oli Wieninleike perunasalaatin kera ja jälkiruuaksi herkullinen Omenasrtuudeli. Ruokajuomana saimme halutessamme nauttia paikallista olutta tai valkoviiniä, joka on Itävallan viininviljelijöiden laadukas taidonnäyte.

Lounaan jälkeen kiertoajelumme jatkui ja myös musiikin suurnimet Beethoven, Mozart ja Strauss kuuluvat oleellisesti Wienin historiaan. Etenkin Belvedere on kahden barokkilinnan, Ylä- ja Ala-Belvederen, muodostama linna-alue, jonka arkkiherttuatar Maria Teresia osti 1752. Viimeinen Belvederessä asunut kuninkaallinen oli Franz Ferdinand. Hän oli Itävalta-Unkarin arkkiherttua ja kruununperillinen. Hänen murhansa 1914 oli lähtölaukaus ensimmäiselle maailmansodalle. Saimme kasapäin kertausta kouluaikojen historiantunneille. Iltapäivällä Trend Hotel Ananas sai huomaansa väsyneitä, mutta matkasta innostuneita reissulaisia. Silti osa jaksoi vielä tutustua paikallisen lähikaupan eväs- ja juomatarjontaan tai jopa poiketa paikallisessa viinituvassa.

 

 

Torstai

Torstaiaamu aloitettiin hotellin maittavalla aamiaisella, jonka jälkeen bussi lähti kohti Shönbrunnin linnaa, joka on osa Unescon maailmanperintöluetteloa ja barokkiarkkitehtuurin helmiä. Linna on 1700-luvulla valmistunut keisarinlinna ja Wienin tunnetuin nähtävyys. Se toimi Habsburgin suvun kesäpalatsina ja on tunnettu muun muassa Sissi-elokuvista. Emme todellakaan olleet ainoat turistit linnan tutustumiskierrosta odottamassa vaan minuuttiaikataululla eri ryhmät saivat kuulokkeiden kautta kuulla oppaansa selostusta. Saimme tutustua 21 huoneen tarinaan linnan 1411 huoneesta ja historia kuljetti meitä näiden upeiden puitteiden, maalausten ja esineiden avulla ajassa taaksepäin ja siihen aikaan eläneiden maailmaan. Vaikuttavaa todellakin.

Yhteiselle lounaalle menimme Swölf-Apostelkeller eli ”Apostolien kellariin”, jossa saimme itävaltalaista perinneruokaa. Teimme vielä kävelykierroksen Ringstrassen eli kehätien sisään jäävässä historiallisessa keskuksessa. Goottilainen Stephansdomin katedraali, Hofburgin keisarillinen palatsi ja sen puutarha sekä Kaupunginpuisto patsaineen ja monumentteineen sekä kaupungin muutenkin näyttävät rakennukset, turisteja houkuttelevat viihtyisät kadut kahviloineen ja puoteineen olivat mukavaa katseltavaa. Seija-oppaamme neuvoi monia tapoja löytää omatoimisesti hotellille. Kävellen, metrolla tai bussilla, mutta viimein päädyimme pienellä porukalla ottamaan taksin. Se olikin helppo ja halpa tapa säästää jalkoja iltarientoja varten.

 

Perjantai

Perjantai oli varattu lepoon tai itsenäiseen lomailuun ja seikkailuun kaupungissa. Kaunis aurinkoinen sää sai meidät kävelemään suurelle torille, jossa oli ruoka, vaate- ja matkamuistokojua joka lähtöön. Itse kukin tutustui kaupunkiin, nautti kahviloiden antimista, vieraili museoissa ja aisti Wienin ainutlaatuista ja viihtyisää tunnelmaa omien mieltymystensä mukaan.

Oman matkavastaavamme Pirjon huoleksi kuitenkin jäi illan Mozart-konsertin lippujen lunastaminen. Taisivat Eeron kanssa kokeilla myös melko kattavaa metroverkostoa eksymättä ja liput saatiin. Konsertti-iltamme alkoi taksikyydeillä lähelle musiikkitaloa ja löysimme ravintolan, jonka edustalla ulkona oli onneksi tilaa seurueemme ruokailla pienten järjestelyjen jälkeen. Ruokailtuamme meillä oli hyvin aikaa kävellä läheisessä puistossa, jossa oli nuorten kuorolaisten musiikkiesityksiä. Matkamme yksi kohokohdista oli varmaan Mozart-konsertti, joka järjestettiin ikonisessa erinomaisesta akustiikastaan ja uudenvuoden konserteistaan tutussa Kultaisessa Salissa, Golden Hallissa (Musikverein). Wienin Mozart-orkesterin 1700-luvun periodiasuissa esittämässä konsertissa kuulimme niin Mozartin kuin Straussin kuuluisia sävellyksiä ja täpötäyden salin monikansallinen yleisö nautti. Niin mekin.

 

 

Lauantai

Aikainen herätys lauantaina, kunnon aamiainen ja niin bussi starttasi kahdeksan aikaan kauniiseen Wachaun laaksoon, joka on Unescon maailmanperintökohde. Vierailimme Melkin yhdeksänsataa vuotta vanhassa benediktiiniluostarissa, joka sijaitsee korkealla Tonavan yläpuolella ja jossa munkit yhä asuvat ja työskentelevät. Luostari toimii myös kouluna ja munkit opettajina. Luostarin muureilta oli huikeat maisemat Tonavalle ja Melkin kaupunkiin. Oppaan valaisevat tarinat veivät aikamatkalle menneisyyteen tutustuessamme luostarin historialliseen kirjastoon, upeisiin saleihin, isoin kattofreskoin maalattuun marmorisaliin sekä kullalla ja marmorilla koristeltu kirkkoon. Kirkossa oli hääkoristeita ja paraikaa luostarin puutarhassa vietti tuore aviopari hääjuhlaansa seurueineen.

Luostarin läheisyydessä sijaitsevassa ravintolassa syödyn lounaan jälkeen matka jatkui alas laaksoon ja parituntinen risteilymme Tonavalla alkoi lämpimässä (22–24˚C) ja aurinkoisessa säässä. Viini- ja persikkaviljelykset, kauniit kirkot ja useat historialliset maamerkit sekä idyllinen jokilaakso saivat reissulaisen nauttimaan joka solullaan ja aistillaan Tonavan keväästä. Krems oli risteilymme päätesatama, josta bussi kuljetti hieman väsyneet matkalaiset hotellille. Nälkä ajoi meitä itse kutakin vielä evään etsintään, mutta sitten olikin aika aloittaa tavaroiden ja mahdollisten tuliaisten pakkaaminen. Olihan matkan viimeinen ilta.

 

Sunnuntai

Sunnuntaina aamiaisen ja huoneiden luovutuksen jälkeen bussi suuntasi itään, Slovakian nuoreen pääkaupunkiin Bratislavaan. Siellä seuraamme liittyi paikallinen matkaopas. Kiertoajelu kaupungissa, pysähtyminen Bratislavan linnan edustalla vessatauolle, sillä sisälle emme päässeet tutustumaan. Tutustuimme kävellen vanhan kaupungin nähtävyyksiin ja historiaan ja ehdimme myös omatoimisesti tutustua kaupungin ravintolapalveluihin. Halusimme lounastaa omalla pyhäjärvisten porukalla ja löytyihän se paikka, johon iso seurueemme mahtui. Halusimme myös kiittää matkavastaavaamme Pirjoa tarjoamalla hänelle ruuan. Vielä viimeiset tuliaisostokset, paikallisesta jäätelöstä nauttiminen ja matka Wienin lentokentälle alkoi. Seija-oppaamme huolehti, että kaikki pääsevät kotimatkalle ja lämpimin halauksin hyvästeltiin huumorintajuinen tietopankkimme. Saimme lyhyessä ajassa melkein koko Euroopan historian kerrattua, niin että aivoparat eivät ehtineet edes tallentaa kaikkea. Onpa jokin syy vierailla seudulla uudelleen.

Lähtömme viivästyi melkein tunnin ja pelkona oli, ehdimmekö Ouluun lähtevään koneeseen ajoissa. Kyllä ehdimme, ja heti lähtöportille päästyämme saimme kävellä koneeseen. Kone oli odottanut muitakin myöhässä tulevia. Sääennusteen lupaama pakkaskeli odotti Oulussa ja sulateltuamme kuuraiset autonikkunat viimeinen osuus matkasta alkoi. Vielä reissukaverien kanssa keskustelua matkasta sun muusta ja aamuvarhaisella viimein kotona.

Kylässä hyvä mutta kotona paras, sanotaan mutta kannattaa käydä katsomassa välillä muun maailman menoa ja silloin se koti vasta paras onkin. Toivottavasti tällaisia reissuja pääsee kokemaan vielä lisää. Antoisia, avartavia ja vieläpä hyvässä seurassa. Kiitos!

 

 

Merja Kinnunen