Antti Tapaninahon juhlapuhe Pyhäjärven Suomi 100-juhlassa 6.12.2017

Suomi 100 vuotta

Meillä on onni juhlia 100-vuotiasta Suomea hyvinvoinnin ja rauhan vallitessa. Maamme -laulussa sanotaan: ”On maamme köyhä, siksi jää”. Suomi ei ole jäänyt köyhäksi. Se on maailman yhdeksänneksi vaurain valtio ja turvallisuudessa kolmannella tilalla. Olemme saaneet viettää rauhan aikaa yli 70 vuotta, mikä on pisimpiä rauhan jaksoja Suomen kansan pitkässä historiassa.  Yli 600 vuotta kestäneen Ruotsin vallan aikana suomalaiset joutuivat osallistumaan kymmeniin sotiin, usein kaukana kotimaastaan. Sodittiin syvällä Venäjän maalla aina Pultavassa asti, sekä Saksassa, Puolassa, Tanskassa ja Norjassa. Ruotsin joukoissa valtaosa oli suomalaisia ja usein heidän panoksensa oli ratkaiseva. Sanotaankin että Ruotsi sai suurvalta-aseman suomalaisten ansiosta.

Suomen historian käännekohta oli vuonna 1808 Venäjää vastaan käyty Suomen sota, jonka seurauksena Suomi liitettiin Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana.  Porvoon valtiopäivillä 1809 keisari Aleksanteri I julisti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.  Suomalaiset olivat tyytyväisiä Venäjän vallan aikaan aina 1800-luvun lopulle saakka. Itsevaltiaita keisareita kunnioitettiin.  Sitä kuvaa Helsingin historiallisella keskusaukiolla Senaatintorilla sijaitseva Aleksanteri toisen patsas.  Saksalaisen Carl Ludwig Engelin suunnittelema Senaatintori edustaa Venäjän hallinnon aikaa. Sitä ympäröi Nikolain kirkko, valtioneuvoston palatsi sekä yliopiston päärakennus, jotka symboloivat uskontoa, hallintoa ja sivistystä.

Autonomian ajalla alkoi myös viritä voimakas kansallinen herääminen, joka ajoi ensisijaisesti suomen kielen saamista viralliseksi kieleksi. Kansallistunnetta kuvaa Adolf Ivar Arwidssonin historiallinen sanonta: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia. Kun Suomen kaarti palasiTurkin sodasta syntyi laulu ”Oi kallis kotimaa”, mikä kuvaa kansallistunnetta vaikka taisteltiinkin Venäjän joukoissa. 1800-luvun lopussa kansallisuustunne huipentui vastalauseena Nikolai II:n vuonna 1899 antamalle Helmikuun manifestille, jolla rajoitettiin Suomen autonomiaa. Samana vuonna Sibelius sävelsi Finlandian, jonka on sanottu kuvaavan kansan vapauden kaipuuta sortajan ikeen alla. Vuosisadan vaihde oli taiteen kultakautta. Gallén- Kallela maalasi Kalevalan aiheita, jotka edelleen elävät suomalaisten mielikuvissa.

Ensimmäisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen ja keisarinvallan kaatumisen seurauksena tuli Suomelle otollinen hetki itsenäistymiseen. Se toteutui eduskunnan päätöksellä sata vuotta sitten. Itsenäistymistä ei silloin juurikaan juhlittu. Seuraavana päivänä sanomalehdessä siitä oli maininta toisella sivulla erottumatta muista uutisista. Voimme vain arvailla milloin tieto itsenäistymisestä tuli Pyhäjärvelle. Ei ollut radiota ja jos oli jokunen sanomalehti, ne tulivat varmaankin pitkällä viiveellä.

Itsenäisyyden alku, vuoden 1918 kevät, oli kuitenkin Suomen historiassa lehti, jonka mielellään ohittaisi.  Kansa oli kahtiajakautunut ja valtapoliittinen jännite johti raakaan sisällissotaan. Sodan ratkaisuvaiheessa mukaan tulivat saksalaiset joukot 14 000:n sotilaan vahvuisena. Sitä kautta Suomi joutui Saksan vaikutuspiiriin. Saksasta valittiin kuningaskin, josta Saksan tilanteen muututtua luovuttiin.

Sisällissodan haavat veivät vuosikymmeniä arpeutuakseen. Kuitenkin jo 1939 puhuttiin talvisodan hengestä, joka yhdisti suomalaisia sodan koettelemuksissa. Viime sota on niin lähellä, että siihen osallistuneita on täälläkin joukossamme.  Sota on lähellä myös nuorempia, joiden isät tai isoisät ovat olleet sodassa, ehkä haavoittuneet tai kaatuneet.

Sodan jälkeen elämä Suomessa oli alusta alkamista. Työkuntoiset miehet olivat olleet vuosia sodassa. Kaikenlaisesta tavarasta oli pulaa. Elintarvikkeita säännösteltiin. Sodan jäljiltä oli suuria haasteita. Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta siirtyi 422 000 henkeä eri alueille Suomeen, Pyhäjärvellekin 600 henkeä. Toinen suuri tehtävä oli Lapin jälleenrakentaminen, sillä Lapin sodassa saksalaiset perääntyessään polttivat ja miinoittivat Lapin. Vuosina 1944–48 raivattiin yli 70 000 miinaa ja tehtiin vaarattomiksi yli 300 000 ammusta ja lentopommia.  Kolmas suuri tehtävä oli Venäjälle toimitettavat sotakorvaukset, joita vietiin 340 000 vaunulastillista. Lisäksi 572 veturia ja 535 alusta, joista 104 oli kauppalaivoja. Viimeinen sotakorvauksia vievä juna lähti 1952, mikä oli Suomelle muutenkin tärkeä vuosi, sillä silloin oli Helsingin olympialaiset. Juhlallisissa avajaisissa olympiatulen sytytti suurjuoksija Paavo Nurmi ja olympiavalan vannoi moninkertainen voimistelun olympiamitalisti Heikki Savolainen.

Sodanjälkeiset vuosikymmenet olivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen aikaa. Ulkopolitiikassa vallitsi Paasikivi–Kekkosen linja, mikä tarkoitti puolueettomuutta ja hyviä suhteita itänaapuriin. Paasikiven sanonta oli: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”. Kekkonen valisti, että venäläisiä ei pidä vihata, vaikka on oltukin sodassa vihollisia. On tehtävä ero vihan ja vihollisuuden välillä. Jälkeenpäin voimme todeta, että linja oli oikea, koska rauha säilyi.

Tänä päivänä elämme EU:n jäsenenä globaalissa kansainvälisessä taloudessa digitaaliajassa. Kansainvälistymisen tärkeyttä painotetaan. Voi kysyä, että onko suomalaisuudella enää merkitystä. Tähän voi vastata, että suomalaisuudella on entistä enemmän merkitystä. Kansainvälisyyshän on eri maiden kulttuurien kohtaamista ja jokainen on jostain kotoisin.  Mitä vahvemmin on sisäistänyt oman kansallisuutensa, sitä helpompi on toimia myös kansainvälisilliä areenoilla.

Tänään kävimme kunniakäynnillä sankarihaudoilla. Hautarivejä katsoessa menee sanattomaksi. Enempää ei voi antaa isänmaalle kuin nämä nuoret miehet, he antoivat henkensä. Toivokaamme että historia ei toista itseään vaan että nykyiset ja tulevat sukupolvet voisivat elää rauhan aikaa ja ylläpitää sekä kehittää aineellista ja ennen kaikkea henkistä hyvinvointia niin Pyhäjärvellä kuin koko Suomessa.

Antti Tapaninaho

 

Kuva: Antti Tapaninaho piti juhlapuheen Pyhäjärven itsenäisyyspäiväjuhlassa seurakuntakeskuksessa.

Kuvaaja: Jenni Kankaanpää