Pamela rakastaa lunta

Pamela Kumpumäki saapui Suomeen kuusitoista vuotta sitten juuri joulun alla, liki 40 asteen pakkaseen. Enää hän ei osaisi kuvitella joulua ilman lunta ja pakkasta.

Pamela on kotoisin Etelä-Amerikan pienestä Guyanasta, jossa 33 asteen päivälämpötila hellittää yöksi vain muutaman asteen. Voi siis kuvitella, millainen järkytys hänelle oli astua Helsinki-Vantaalla lentokoneesta 38 pakkasasteeseen 22. joulukuuta vuonna 2000.

– Ajattelin, että en pysty tätä kestämään, halusin palata takaisin kotimaahani, hän muistelee.

Lentokentältä hän matkusti suoraan Pyhäjärvelle, jossa hän näki ensimmäistä kertaa elämässään lunta.

– Otin lunta käsiini ja ihmettelin, onko tämä varmasti oikeaa? En ollut nähnyt lunta kuin elokuvissa.

– Tykkään lumesta, se on niin ihanaa: kaunista ja puhdasta. Totuin Suomeen neljässä vuodessa, en enää tiedä minkälainen olisi joulu ilman lunta ja kynttilöitä.

 

Pamela pitää Suomesta, joka on hänestä kaunis, turvallinen, rauhallinen ja puhdas maa, jossa hän haluaa loppuelämänsä asua. Kotimaassaan hän ei ole tänne tultuaan käynyt, mutta vierailu sinne siintelee tulevaisuudensuunnitelmissa. Pamelan vanhemmat ovat kuolleet, ja sisarukset ovat muuttaneet eri puolille Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, mutta sukulaisia asuu Guyanassa edelleen.

– Kotimaassani joulu on erityisesti perheiden ja ystävien juhla. Rakkaus on tärkeämpää kuin raha, Pamela pohtii.

– Siellä lapset olivat tyytyväisiä jos saivat yhdenkin joululahjan, täällä on totuttu ehkä vähän enempään.

Onko sinulle jäänyt joku tietty joululahja lapsuudestasi mieleen?

– Lääkäritarvikkeet! Pamela nauraa,

– siinä oli kaikki työvälineet, valkoinen takki ja kengät. Ja pikkusiskoni sai sairaanhoitajan tarvikkeet, niin meillä oli leikki valmiina.

 

Ensimmäinen joulu Suomessa oli Pamelalle elämys, sen tuoksu oli erilainen kuin kotimaassa. Aidot kuuset tuoksuivat, oli lunta ja pimeää valaisevia kynttilöitä. Guyanan valoisassa joulussa ei kynttilöitä nähnyt juuri kuin joulukirkossa. Joulukirkko oli Pamelalle hänen lapsuudessaan tärkeää, mutta Suomessa joulunvietto painottuu kotiin, jouluvalmisteluihin ja rauhoittumiseen.

– Tykkään porkkanalaatikosta ja joulupuurosta, sitä voisin syödä vaikka koko päivän, Pamela nauraa.

– Vaikka olen asunut täällä jo niin kauan, niin en saa siitä tehtyä itse niin hyvää.

Guyanassakin riisi kuuluu joulupöytään, mutta ei puurona vaan lisäkkeenä kanan ja possun kanssa. Siellä myös kuiva hedelmäkakku ja inkiväärimehu kuuluvat jouluaattoon, täällä Pamela on tottunut juomaan kylmän mehun sijaan lämmintä glögiä piparien ja torttujen kanssa. Joulupukki on Pamelalle tärkeä aattoillan vieras, kuten oli jo Guyanassa.

– Siellä Joulupukki ei käynyt ihmisten kotona, vaan hän tuli isoon saliin, johon ihmiset menivät häntä tapaamaan ja saivat häneltä pieniä lahjoja. Joulupukki luki myös ihmisten joulutervehdyksiä televisiossa.

 

Jouluaatto on Pamelasta joulun odotetuin päivä, sitä varten tulee valmisteltua jouluruokia. Guyanassa jouluruokiin kuului muun muassa kokonainen kana, mutta täällä niitä ei ole juurikaan saatavilla. Aattona rauhoitutaan kotona perheen parissa joululauluja kuunnellen ja televisiota katsellen.

– Nautin siitä hetkestä kun Joulupukki tulee, ja jännitän, vaikka olenkin jo aikuinen, hän nauraa.

– Otan paljon valokuvia ja lähetän niitä sukulaisille, muistelen omaa lapsuudenperhettäni.

 

Guyanassa asuu noin 735 000 ihmistä. Oletko tavannut Suomessa muita guyanalaisia?

– Facebookin kautta löysin Euroviisuissa laulaneen Sandhjan äidin, hän on myös Guyanasta. Pamela on tavannut häntä muutaman kerran. Onko mukavaa tavata täällä joku, joka on kotoisin samasta maasta?

– Onhan se. Hän on käynyt usein kotimaassa, mutta hän on asunut Suomessa jo yli 30 vuotta, joten on jo aika suomalaistunut.

Toisaalta Pamela kaipaa perhettään ja hänestä olisi mukavaa viettää joulua ison perheen kesken, mutta hän pohtii pitävänsä suomalaisesta joulusta, kotimaahan voisi mennä vaikka tammi-helmikuussa.

 

Mikä suomalaisessa joulussa on parasta?

– Lumi, kynttilät, ruoka ja Joulupukki, Pamela hymyilee.

– Hyvää joulua kaikille pyhäjärvisille! Merry Christmas!

 

Mirka Niskanen