Tikan Osmon karhuporukan jahti sai päätöksensä maanantaina ennen puoltapäivää, kun 140-kiloinen uroskarhu kaatui Kuusenmäen metsästysseuran alueella Kurennevalla. Metsänkuningas kaatui Pauli Jääskeläisen ja Jouni Komun yhteistyöllä.

 

 

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä noin yhden aikaan oli karhu käynyt kaurassa Särkiperällä, jonka myötä Osmo Tikan luotsaama karhuporukka kokoontui heti maanantaiaamuna 4. syyskuuta Kuusenmäelle puoliseitsemältä aamulla.

– Me lähdettiin koiramiesten kanssa aamulla liinaamaan teitä sieltä ympäriltä, missä karhu oli käynyt, jos löydettäisiin jälkiä ja nähtäisiin, mihin suuntaan se on mennyt. Jälkiä ei löydetty, mutta Oskarin koirat rupesivat haukkumaan karhua joskus kahdeksan jälkeen, Jouni Komu kertaa.

Kaksi Tikan koiraa haukkuivat alkuun karhua, jonka jälkeen Osmo laittoi kolmannen koiransa haukulle ja Komu omansa, jotta ensimmäiset koirat saavat hengähtää. Ensimmäinen ampumatilanne tulikin sen jälkeen Komun tähtäimeen.

– Karhu tuli kohti sellaisessa vanhan pellon pohjassa, mikä kasvaa nyt koivua, joten siinä risukossa näkyvyys oli erittäin huono. Karhu tuli kymmenen metrin päähän meitä kohti, mutta en pystynyt ampumaan, kun koirat olivat ampumalinjalla edessä ja takana.

Kontiainen jatkoi matkaansa kohti passissa ollutta Pauli Jääskeläistä, joka oli valinnut passipaikkansa metsästyskokemuksensa pohjalta – oltiinhan nyt hänen kotikentillään Kuusenmäen laitamilla.

– Siinä olen ikäni metsästänyt, niin tunnen melkein kaikki kannot ja kolot sekä tiet ja pellot alueelta. Hirveä on metsästetty alueella monta kymmentä vuotta, ja olen vähän sitä mieltä, että sieltä mistä hirvet kulkevat, niin samasta paikasta kulkee myös karhu.

– Menin sellaiselle paikalle, mihin olen joskus hirvenkin ampunut, että kyllä se varmaan tähän karhukin tulee. Ei minun tarvinnut siinä odotella kuin vajaa tunti, kun karhu tuli paikalle, Jääskeläinen kertoo.

Pauli pääsi turvallisesti ampumaan karhua ilman, että koirat olisivat olleet linjalla ja näin ollen vaarassa. Laukaus ei kuitenkaan kaatanut karhua välittömästi.

– Kyllä se on niin sitkeä eläin, että jonkin matkaa meni vielä ampumisen jälkeen, ja Jouni pääsi sitten seisovan haukun ottamaan ja karhun lopettamaan, ja hyvä niin.

– Karhu tuli sivuttain minusta ohi – olisiko ollut parikymmentä metriä ampumamatka, kun ammuin ja se tippui niille jalansijoilleen, Jouni kertoo.

Maanantaiaamuinen karhujahti sai päätöksensä, kun 140-kiloinen nuorehko aikuinen uroskarhu kaatui Särkiperän ja Valtatie 27 väliin Kurrennevalle, Kuusenmäen metsästysseuran maille hieman yhdentoista jälkeen. Karhu pysyi koirien hallinnassa ja haukussa koko kolmisen tuntia.

– Minulla ja Oskarilla oli jahdissa todella hyvät koirat, niin ei hätää ollut ja muillakin olisi vielä lisää ollut koiria. Näin alkusyksystä, kun tahtoo olla lämpimät kelit ja koirat voivat vielä olla hieman kesäkuntoisia, niin ne tahtovat sipata. Meillä on ollut sellainen taktiikka, että aina välillä lisätään tuoreita koiria, ettei karhu joudu hukkaan, Jouni kertoo.

Karhunmetsästyksessä koira on äärimmäisen tärkeä työkalu.

– Pakkohan se on koira olla, ei se muuten onnistuisi tämä homma. Erittäin tärkeää on juuri sellaiset koirat, niin kuin Oskarin vanhin koira, mikä löytää karhun ylös – havainto oli kumminkin monta tuntia vanha kuten myös jälki, minkä perään pääsi. Kovan työn tekivät jahdin ensimmäiset koirat, jotka löysivät karhun ylös!

 

Yhteistuumin kaadettu karhu oli molemmille metsästäjille ensimmäinen. Metsästysharrastusta Jounilla on takanaan parisen kymmentä vuotta, joista noin viisi hän on ollut osa myös karhunpyyntiä. 65-vuotiaalle Paulille metsästyskokemusta on kertynyt jo 50 vuotta.

– Karhunmetsästys on kaikkeen muuhun metsästykseen verrattuna monta kertaa haastavampaa. Se on metsänkuningas ja vaikea saalis saada – nimensä mukainen, hän ajattelee, jonka myös Jouni allekirjoittaa.

– Itselläni on hirvikoiria, ja paljon on tullut hirviä pyydettyä. Näin alkusyksystä koirilla pystyy myös karhua jahtaamaan, Komu lisää.

Koskaan aiemmin hän ei ole edes ampumatilanteeseen karhun kohdalla päässyt, jonka vuoksi Jouni tuumii, että sekin kertonee, kuinka haasteellinen metsästettävä karhu oikeastaan on.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen päässyt itse ampumaan karhua. Takavuosina Liittoperälle ammuttiin karhu, niin pääsin siihen viereiseltä passilta näkemään. Olen ikäni liikkunut metsässä ja tämä on toinen kerta, kun näin juoksevan elävän karhun. Se väistää aina ihmistä, Pauli puolestaan kertoo.

Kaadettu karhu hyödynnetään kokonaisuudessaan. Nyt kun karhu kaatui Jääskeläisen ja Komun toimesta, miehet sopivat keskenään, että talja päätyy tällä kertaa viimeisen laukauksen ampuneen Jounin haltuun.

– Muistohan siitä ampujalle jää. Karhun kallo menee meidän metsästysseuramme talon vitriiniin, kun karhu meidän seuramme alueelle kaadettiin ja minulle tulee siitinluu. Minä teen siitä taikakalun itselleni, ensimmäisen laukauksen ampunut Jääskeläinen naurahtaa.

– Liha pitää trikiinitarkastaa. Jo keskiviikkona tuli tieto, että eläin oli puhdas, Komu tietää kertoa.

– Siitä ei aivan hirveästi tuollaisesta 140-kiloisesta karhusta loppujen lopuksi lihaa tule, mutta liha paloitellaan, laitetaan vakuumiin ja porukan kesken myyntiin, että itse kukin saa ostaa, joka haluaa, Jääskeläinen lisää.

 

Seuran tälle syksyä myönnetty ainokainen karhunkaatolupa on nyt käytetty.

– Sopivaa uroskarhua on etsitty, ja sellainen saatiin. Ei mielellään naarasta pyydetä, Komu kertoo tyytyväisenä.

– Luvat ovat tiukassa. Viime syksynä Itä-Suomessa eväsivät lupia, niin minusta vähän näyttää, että karhukanta on kasvanut. Meidänkin kylällämme tässä Kuusenmäellä on näköhavaintoja ollut tänä kesänä ja syksynä, että kyllä niitä karhuja on. Karhunmetsästys on luvanvaraista touhua ja hyvä niin, Jääskeläinen painottaa.

Vaikka metsänkuningas kaatuikin kahden miehen laukauksiin, on karhu metsästysporukan yhteinen. Se on porukassa pyydetty, ja porukassa ammuttu.

– Meidän metsästysporukkamme vetäjä, johtaja ja luvanhakija Osmo Tikka on oikea ammattilainen karhunmetsästyksessä. Hän tietää, missä ne karhut asustelevat. Varmasti monta viikkoa on tällekin syksyä niitä katsellut ja osasi kaivella karhun esille, Pauli Jääskeläinen summaa.

– Koko karhuporukassa on mahtava yhteishenki ja koirat mahtavia, Jouni Komu lisää.

 

 

 

Faktaa karhunmetsästyksestä

• Karhunmetsästys on tarkkaan säädeltyä. Luonnonvarakeskus (Luke) tekee joka vuosi kanta-arvion, jonka pohjalta maa- ja metsätalousministeriö määrittää, kuinka monta kaatolupaa Suomeen voidaan myöntää. Suomen riistakeskus myöntää niin sanotut kannanhoidolliset kaatoluvat hakemusten perusteella annetun kiintiön puitteissa.
• Karhua, kuten myös muita suurpetoja metsästetään siksi, ettei kanta kasva liian suureksi ja suurpetojen ihmisarkuus säilyy.
• Karhua metsästetään karhua haukkuvien koirien avulla. Kun karhu on löytynyt, maastoon asetetaan passiketju hirvenpyynnin tapaan.
• Tänä vuonna Pyhäjärven alueelle on myönnetty 2 kaatolupaa. Toinen pitäjän länsiosaan yhdessä Haapajärven ja Kärsämäen kanssa. Toinen lupa on pitäjän itäosaan yhdessä Kiuruveden ja Pielaveden kanssa. Molemmat luvat on jo käytetty.

Lähde: Pyhäjärven Riistanhoitoyhdistys, Heikki Kopponen

 

 

 

Artikkelikuva: Karhun kaatoivat yhteistyöllä Pauli Jääskeläinen (vas.) ja Jouni Komu. Kuva: Sirpa Tikka. 

 

 

Tämä artikkeli on avattu vapaasti luettavaksi 8.9.–15.9. osana Uutismedian liiton Pureudu paikallisiin -kampanjaa, jonka tavoitteena on tuoda esille paikallislehtiä sekä paikallislehtijournalismia.