Isänä pyrin aina olemaan läsnä

Nimi: Antti Taskinen
Ikä: about puolivuosisataa
Ammatti: Rakennusmestari
Perhe: Avovaimo Piia ja koira Gina sekä lapset Henna Jyväskylässä ja Jesse täällä Pyhäsalmessa.
Harrastukset: Monipuolinen liikunta, puutyöt, rakentaminen, remppaaminen, keikoilla käynti ja musiikki lähinnä kuunteluoppilaana sekä toisinaan metsästys ja kalastus.
Ensimmäiseksi, kun aamulla herään, keitän kahvit ja istahdan reiluksi puoleksi tunniksi katsastamaan uutisia ja miettimään päivän kulkua.
Pyhäjärvellä parasta on ystävät ja se, että täällä on kaikkea mitä tarvitsee. Harrastukset kaikki onnistuu kotipaikkakunnalla, vaikka Metallica tänne tuskin koskaan saapuu, vaikka joskus naapurikuntaan saapuikin.

 

 

Antti Taskinen toimii Pyhäjärven kaupungin rakennusmestarina ja onkin usein vastailemassa toimituksen kysymyksiin koskien niin kaupungin teitä, rakentamista kuin liikuntapaikkojakin. Antti on myös aktiivinen ulkoilija, isä sekä tuore pappa alle kuukauden ikäiselle pojalle.

 

Tunturitiellä rintamamiestalossa lapsuutensa viettänyt Antti Taskinen syntyi nelilapsiseen perheeseen iltatähtenä.

– Kotona oli tilat kortilla. Onneksi sisaret muuttivat suht nuorena kotoa, niin pääsin asustelemaan piharakennukseen. Kämppään, jossa sain olla rauhassa teinivuodet.

Lapsuudesta elävästi on jääneet mieleen aamut, jolloin heti herätessä on sännätty katselemaan missä kaverit menevät.

– Usein oltiin urheilukentällä potkimassa palloa, talvella jääkiekkokaukalolla. Tietenkin joskus ilkeiltiinkin, mutta se oli melko harmitonta, Taskinen muistelee.

 

Pyhäjärven Antti kokee olleen mukava paikka viettää lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tunturimäellä asui tuolloin paljon saman ikäistä seuraa ja touhua riitti.

– Aloitin palokuntanuorissa jo yhdeksänvuotiaana, toki sekin harrastus jäi, kun lähdin armeijaan. Nuoruudessa oli paljon kerhoja ja leirejä, joista hyvät muistot. Peruskoulu meni mukana ollessa, matikasta ja liikunnasta tykkäsin, hän summaa.

Vapaa-aikaansa Antti viettää mielellään pienen rakentelun ja remontoinnin parissa.

Rakennusmestariksi Taskinen valmistui Jyväskylän teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1993.

– Alkuperäinen ammattini on Mäkeläisen Jorman opissa maalariksi. Hän patisti minut tekuun, josta pääsinkin suoraan rakennusmestarin töihin, Antti kertoo.

Työelämää on nähty muun muassa rakennusmaalarina, elementtitehtaalla ja 2000-luvun alkupuolella Leijonapuu Oy:n yrittäjänä. Yritys valmisti lähinnä erikoishuonekalukomponentteja kotimaisille huonekalutehtaille.

– Nykyisen työni kaupungin rakennusmestarina aloitin 2011. Työpajan vetäjän pestin sain 90-luvun puolivälissä ja se on minulle tärkeä työnosa edelleenkin.

 

Oppeja kädentaitoihin on saatu jo entuudestaan isältä, joita on jaettu myös omille lapsille.

– Hän opetti myös, että raha ei kasva puussa ja sen, että asiat tehdään sovitusti. Isäni auttoi aina sukulaisia ja naapureita. Pojan kanssa ollaan rakenneltu keväällä hankitussa mökkimiljöössä ja toki myös rahankäyttöä olen yrittänyt opettaa, Antti kertoo.

– Olen iloinen siitä, että osaan näplätä, korjata ja nikkaroida. Laatukin itselle kelpaa, niin mikä jottei. Suurimmat saavutukseni ovat kuitenkin lapseni.

 

Antin perheeseen kuuluu avovaimo Piia ja koira Gina, joiden kanssa hän asuu omakotitalossa Kärkkäisen alueella sekä tytär Henna Jyväskylässä ja poika Jesse Pyhäjärvellä.

­– Hennalle syntyi lokakuun lopussa poika, joten se on herkistänyt papan useasti tänä aikana. Pääsin pitämään häntä sylissäkin viime viikolla. Jesse asuu täällä ja työskentelee rautakaupassa, Antti kertoo.

Lokakuun 27. päivä syntyi Antin ensimmäinen lapsenlapsi. Kuva: Henna Taskinen.

Antti itse tuli isäksi ollessaan 25-vuotias.

– Olihan se iso muutos. Juuri silloin oli se hetki elämässä, että pystyin olemaan läsnä vuorokauden ympäri, mikä oli mukavaa.

Pian Jessen syntymän jälkeen tuli muutto takaisin kotiseuduille ja töitä tuli tehtyä jokunen vuosi väsymiseen asti.

– Halusin ehkä oppia isyyteen itse kantapään kautta. Silloin NMT-aikaan ei ollut some-ryhmiä, joten vertaistuki oli aika hiljaista, Antti ajattelee.

Hän pyrkii olemaan sellainen isä, joka on aina saavutettavissa ja jolle voi kertoa mitä tahansa.

– Mielestäni niin isän kuin äidinkin tulee antaa lapsille turvaa ja rakkautta. Lämpöä, hoivaa ja ymmärtämystä silloin, kun sitä lapsi tarvitsee.

– Olen sellainen ihminen, joka uskoo ihmiseen ja toivoo kaikille hyvää. Avuksi olen aina kun vain voin ja osaan olla.

 

Ensimmäinen lapsenlapsi on saanut Antin miettimään ja herkistelemään viimeviikkoina paljonkin.

– Nykymaailmanmeno on asettanut huoliakin pienokaisen tulevista haasteista. Toki olen tässä roolissa vielä noviisi, joten hirmuisesti en muita pappoja, ukkeja tai vaareja lähde neuvomaan parin viikon kokemuksella.

Tämänhetkinen koronatilanne ei ole vaikuttanut ensimmäisen lapsenlapsen tapaamiseen, vaikkakin välimatka tuo näkemiseen haasteita.

– Nyt kun ollaan jo päästy nettiaikaan, niin kuvien lähettely ja jutustelu käy onneksi helposti.

Kansallispuistoreissulla avovaimon Piian ja koiran Ginan kanssa viime syksynä. Kuva: Piia Röytiö.

Vapaa-aikanaan Antti harrastaa aktiivisesti liikuntaa ulkoillen luonnossa, pelaten tennistä, jääkiekkoa, pingistä ja sählyä.

–  Iltaisin ja viikonloppuisin tykkään käydä pelaamassa tennistä. Pelaan sekä kaksin- sekä nelinpeliä. Jesse on yleensä aina samassa peliporukassa. Piian ja Ginan kanssa käydään aina kansallispuistoissa, kun niiden lähellä liikutaan sekä luontopoluilla Pyhäjärvellä tai naapurikunnissa vähintään kerran tai pari kuukaudessa.

Myös maailmanmeno ja uutiset kiinnostavat Anttia. Urheiluakin tulee seurattua aktiivisesti.

– Nykyään ravit on siirtynyt ykkösaiheeksi sattuneesta syystä.

Harrastuksiin kuuluu myös puutyöt, rakentaminen ja remppaaminen. Mökistä on visioita tulevaisuuteen, joita viedään joka käynnillä eteenpäin.

– Viime talvena koronan tultua sotkemaan joukkuelajit teimme kolmen kaverin kanssa kaksi jokivenettä, joista molemmat pysyivät pinnalla ja pohjoisessa saivat jopa kehuja, Antti naurahtaa.

Myös kalastusta ja metsästystä Antti harrastaa pienellä mittapuulla.

– Aina on lisäksi ollut jokin harrastemoottoriväline, joko moottoripyörä tai auto. Tällä hetkellä tallista löytyy Ford Mustang Convertible vuosimallia 1969.

Luonnossa ulkoilu on tärkeä harrastus. Kuva: Piia Röytiö.

Pyhäjärvellä hän kokee tällä hetkellä kaiken olevan mallillaan ja harrastusmahdollisuuksia löytyvän rutkasti.

– Kaivos on osaltaan auttanut kaupungin kehityksessä paljonkin ja kaikki tietävät, että nyt ollaan isojen asioiden edessä, Antti tuumii.

Työnsä kautta hänellä on erityinen suhde kaupunkiin ollessaan vastuussa muun muassa kaupungin kiinteistöistä, ulkoilu- ja liikuntapaikoista, kaupungin omasta rakentamisesta, puutyöpajasta ja kaavatiestä.

– Näitä pyritään kunnostamaan ja huoltamaan määrärahojen ja henkilöstön puitteissa. Näissäkin asioissa yhteistyöverkosto työntekijöiden, sopimuskumppaneiden ja eri toimijoiden kanssa on mielenkiintoinen, mutta tällä hetkellä mielestäni aika toimiva kombinaatio.

Työnsä Antti kokee toisinaan raskaaksi, mutta sen palkitsee hyvä työyhteisö ja kumppanit työpajalla, kiinteistönhoidossa sekä rakentamisessa ja muutenkin teknisessä toimessa. Kaupungintalon henkilökunnan kanssa on myös hänestä hyvä ja hauska toimia.

– Tämä haastattelu sai kelaamaan taipaleeni syntymästäni tähän päivään. Tuli sellainen olo, että asiat ovat vähintään kohtuullisen mukavasti. Lapsilla on asiat mallillaan ja ensimmäinen lapsenlapsi on kakkailemassa housuunsa. Kotiin on kiva tulla ja välillä käydä kavereiden kanssa harrastamassa.