Laura jatkaa suvun tilalla

Laura Ahola (o.s. Tapaninaho) on viettänyt nyt vuoden maatalousyrittäjän saappaissa kotitilallaan. Vuosi on ollut 27-vuotiaalle naiselle opettava.

Yläasteella Laura haaveili vielä eläinlääkärin ammatista. Opintojen haastavuus ja alun alkaenkin eläinlääketieteelliseen sisälle pääsyn hankaluus saivat Lauran ajattelemaan, että ei haluaisi ottaa niin raskaasti opintoja koko loppu elämäänsä

– Jälkeenpäin ajatellen olisin varmasti sielläkin pärjännyt, mutta sitä kautta päädyin kuitenkin hoitoalalle. Nyt työssäni yhdistyvät eläimet ja hoitotyökin omalla tavallaan.

Lukion jälkeen Laura vietti välivuoden. Hän kävi Jyväskylän yliopistossa pienen hetken opiskelemassa taidetta ja kirjallisuutta. Huoli työllistymisestä sai kuitenkin hänet jättämään opinnot kesken.

– Työskentelin välivuoden aikana S-marketissa ja Kirjapörssissä samalla kun mietin, mitä haluaisin tehdä. Päädyin opiskelemaan itseni sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi Kajaanissa. Valmistumisen jälkeen työskentelin sairaanhoitajana Kotihoidossa.

Kun työt hoitoalalla loppuivat tuli hyvä sauma vaihtaa maatalousalalle. Tilan toinen yrittäjä, joka oli Lauran kummisetä, menehtyi vuonna 2017 ja Laurasta tuli yksi tilan omistajista sedän tekemän testamentin myötä. Testamenttaus oli tiedossa jo ennestään.

– Ei minulla varsinaisesti ollut aiemmin tarkoitus alkaa yrittäjäksi, mutta hoitoalan töiden loppumisen tähden ajattelin, että voisin tehdä myös maatilan töitä.

Sukupolven vaihdos tehtiin vuosi sitten. Laura on ollut tilan töissä mukana lapsesta asti.

– Olin pienenä paljon tilalla auttelemassa. Tarkkailin lehmiä ja seurasin setäni Juhanin töitä. Sieltä varmaan se kiinnostus eläinten kanssa työskentelyyn ja eläinlääkärin ammattiin tuli. Kotitilan jatkaminen tuntui järkevältä vaihtoehdolta. Onhan se ihan uusimaailma alkaa yrittäjäksi, että ei sitä voi verrata siihen, kun lapsena täällä rapsutteli vasikoita

 

Nyt kun olen tätä työtä tehnyt, niin tuntuu, että se on antanut eniten.

 

Vaikka hoitotyökin antoi paljon, niin nykyisen työn monipuolisuus ja mahdollisuudet oppia aina uutta, ovat sen suola. Vaikka välillä tulee vastoinkäymisiä, niin onnistumisia tulee kokoajan esimerkiksi kuin oppii hallitsemaan uusia osa-alueita.

– Nyt kun olen tätä työtä tehnyt, niin tuntuu että se on antanut eniten ja tuntuu, että pääsee kehittymään enemmän, mitä muissa töissä on päässyt. Tässä saa olla kaikkien alojen moniosaaja.

Laura kokee, että hoitoalan opinnoista on ollut hänelle hyötyä. Hän osaa katsoa ja tulkita eläimiä paremmin ja huomaa, jos joku ei voi hyvin.

– Tuntuu kyllä, että meillä eläimet ovat olleet todella terveitä.

Viimeisemmäksi Laura opiskeli maaseutuyrittäjäksi. Opinnoissa käytiin läpi jo ennestään tuttuja juttuja, mutta tiedot syventyivät. Lisäksi Laura on opiskellut omatoimisesti myös erilaisten asiantuntijoiden avustuksella.

  Tutkinto oli aikuiskoulutus, joka oli tarkoitettu tilanjatkajille. Tuo tutkinto täytyy opiskella, jotta voi saada nuoren viljelijän EU-tukia.

Jälkeen päin ajatellen Laura miettii, että olisi voinut jo yläasteen jälkeen lähteä maatalousalalle.

– Olen käynyt näitä kouluja vähän väärinpäin. Ensin yliopistoa, sitten ammattikorkeakoulua ja viimeiseksi ammattikoulua. Toisaalta, jos olisin lähtenyt suoraan maatalousalalle, niin tuskin olisin tavannut nykyistä aviomiestäni eli Villeä.

Tapaninahon tila on 30 paikkainen parsinavetta. Tila on ollut suvussa 1800-luvulta lähtien.

– Meillä on pienehkö lypsykarjatila. Lehmien lisäksi on tietysti hiehot ja vasikat. Tilalla viljellään myöskin rehuksi nurmea, ohraa ja kauraa.

Lauran vastuulla on navetta, mutta hän opettelee pikkuhiljaa pala kerrallaan uusia asioita. Esimerkiksi peltotöissä auttaa tällä hetkellä vielä Lauran isä.

– Kesällä on usein ollut myös kesätyöntekijä apuna.

Lauran ajatuksena on jatkaa tilan kehittämistä pienin askelin. Aluksi tavoitteena on parantaa eläinten ja työntekijöiden oloja. Tarkoituksena on lähteä liikkeelle pienillä investoinneilla, että nuorkarjalle saataisiin omat tilat. Hankintalistalla on myös viljakuivuri. Pidemmällä tähtäimellä haaveissa ovat myös pihatto ja automaattilypsy. Pientilassa on omat hyvät puolensa.

– Meillä lehmät laiduntavat, sillä se on laiduneläimelle lajityypillistä toimintaa. Eläimet pysyvät terveempinä näin. Pienellä tilalla tämä on vielä mahdollista. Suurilla tiloilla laitumia on haastavampaa pitää hyvässä kunnossa, kun karjaa on jopa useita satoja yksilöitä. Automaattilypsyyn laidunnus tuo myös omat haasteensa, Laura kertoo.

Lauran päivä alkaa aamunavetalla viiden aikaan. Tuolloin ruokitaan, lypsetään ja hoidetaan lehmät ennen kuin ne lasketaan ulos. Yöksi eläimet otetaan jo sisälle.

– Päivän aikana laitumelle viedään rehua ja vettä. Päivällä tehdään myös muita sen hetken akuutteja töitä. Tällä hetkellä eniten on työllistänyt viljan puinnit ja säilöntä. Navetalla on alettu jo valmistautua sisäruokintakauteen ja olemme vaihtaneet lehmille parsimattoja ja hommanneet kalusteita hiehojen karsinaan. Tuotosseurantaan paluuseen liittyvissä järjestelyissä on ollut myös oma hommansa.

Iltanavetta alkaa neljän aikaan, kun lehmät otetaan sisälle, ja ne ruokitaan, lypsetään ja hoidetaan uudestaan.

– Olen yleensä joskus kahdeksan jälkeen kotona. Aluksi aikaiset aamut väsyttivät, mutta nyt minusta on ihanaa nähdä auringon nousut. Ne jotka nukkuvat, jäävät paljosta paitsi.

Maatalousyrittäjyys on kasvattanut Lauraa.

– Stressin sietokyky on kasvanut jo vuodessa todella paljon. Yrittäjänä on hyväksyttävä, että kaikkea ei ehdi tai tarvitse osata tehdä itse.

Yrittäjyydessä Laura pitää haasteista ja siitä, että saa olla paljon lankoja käsissä. Hän ei osaa enää ajatella palavaansa takaisin hoitoalalle.

– En lähtisi enää toiselle töihin. Olen miettinyt, että jos tästä pitäisi luopua, niin perustaisin mieluummin vaikka sukanneulontafirman, Laura nauraa.

Oman jaksamisen kannalta Laura pyrkii siihen, että vuodessa olisi ainakin yksi loma, jolloin pääsisi käymään reissussa. Muuten vuoden 26 lomapäivästä suurin osa vietetään kotona.

– Kotona tulee oltua nykyisin niin vähän, että kyllä sitä lomalla koittaa viettää enemmän aikaa siellä. Kun on eläimiä, niin töistä irtautuminen on kuitenkin välillä haastavaa.

 

Olen ylpeä siitä, että saan olla yksi tuottajista.

 

Lauran suhtautuminen maataloutta ja alkutuotantoa kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan yrittäjäksi alkamisen jälkeen, koska tietoa on tullut lisää.

– Ei tätä rahan takia tehdä vaan kyllä se on kutsumuksesta. Arvostus on kasvanut, kun tietää mitä työ vaatii. Esimerkiksi tuotteen laadun varmistaminen on tärkeä osa tätä työtä ja sitä tehdään kaikissa tuotantoketjun vaiheissa.

Lauran mukaan tuotteen pitää olla tuoretta ja puhdasta, eikä esimerkiksi poikkeavan näköistä tai pahoin sairaan tai antibiooteilla lääkityn lehmän maitoa saa lähettää meijeriin.

– Maidon laatua tarkkaillaan päivittäisessä lypsytyössä aistinvaraisesti ja erilaisin näytteenotto- ja testausmenetelmin, mutta tarkemmin ajatellen kaikissa muissakin maatilan töissä rakentamisesta peltotöihin on perimmäisenä tavoitteena lehmän terveys ja hyvinvointi ja sen myötä puhtaan ja laadukkaan maidon tuottaminen.

Maatalousyrittäjyys on vaikuttanut myös omaan kulutuskäyttäytymiseen.

– Enemmän ja yleensä aina ostan kotimaisia ja lähituotteita silloin kun kaupassa pitää käydä. Maatilalla etu on se, että aika paljon voi käyttää ihan omia tuotteita, kuten perunaa omasta maasta. Pyrin siihen että kaupasta ostetut tuotteet olisivat mahdollisimman lähellä tuotettuja. Kotimaisissa tuotteissa on se etu, että tiedetään mistä ne tulee, miten ne on tehty ja millaiset eläinten olot ovat olleet.

Vaikka työ vaatii paljon, Laura kokee, että kotimaiset elintarvikkeet ovat kaiken vaivan arvoisia.

– Olen ylpeä siitä, että saan olla yksi tuottajista ja että voimme tarjota niin vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita. Oman maan tuotteita käyttämällä saadaan varmasti parasta laatua ruokapöytään, mutta tuetaan samalla meidän maatalousyrittäjien elinkeinoa ja maaseudun elinvoimaisena pysymistä.