Remu kaadettiin Niinimäellä

Pyhäjärven itäosissakin liikuskellut Remu-karhu kaadettiin syksyn jahdissa. Osuman sai kohdalleen Esko Heinonen.

 

Elokuun lopulla aloitettu karhujahti tuotti tulosta viime sunnuntaina. Kiuruveden puolelta alkanut jahti eteni Haapamäen kautta Rannankylän sydänmaille ja Lehtoperän kautta Niinimäelle, jossa Esko Heinonen sai kaadettua karhun.

Remuksi nimetty karhu on liikuskellut Pyhäjärvellä Koskenperä – Rillankivi -akselilla jo noin kymmenen vuoden ajan.

     269 000 hehtaarin lupa-alueelle, joka kattaa alueita niin Pyhäjärveltä, Kiuruvedeltä, Pyhännältä kuin Pielavedeltäkin, Osmo Tikka sai yhden karhuluvan. Sillä haluttiin kaataa nimenomaan iso karhu, ja sellainen nyt kaadettu karhu olikin: se painoi 264 kiloa ja sen etutassun leveys oli noin 16 senttiä.

 

Jahtipäällikkönä toiminut Tikka kertoo, että karhun ampumisessa tarvitaan erikoisen hyviä hermoja. Sunnuntain jahdissakin kaksi ampujaa sai karhun jyvälle, mutta osumaa ei tullut.

     Lahtelainen, osittain Kiuruveden Tikkasperällä asuva Heinonen sen sijaan sai hyvän paikan ampua.

– Vaihdettiin siinä passipaikkaa Niinimäen taakse lännen suunnasta ja vedettiin maantielle uutta ketjua niin menin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan, Heinonen kertaa.

– Siinä oli Variksen Unto ilman asetta haukuttamassa hirveä ja Unto sanoi että tehdäänpä nuotio että se vähän häiritsee hajuja ja niin tehtiin.

Heinonen arvioi, että nuotiolla saattoikin olla ratkaiseva merkitys, miksi karhu päätti lähteä läpäisemään passiketjua.

– Tilanne tapahtui kyllä todella nopeasti. Joku huusi että karhu tulee tielle ja siinä hetkessä jo näinkin kun se ryntäsi tielle noin neljänkymmenen metrin päässä minusta. Minulle jäi sellainen kuva että karhu jotenkin pysähtyi hetkiseksi, niin ehdin tähtäämään ja osuin kerralla sydämeen. Karhu alkoi karjua kovaa ja pyöri tiellä.

Heinonen joutui sanojensa mukaan odottamaan ”muutaman tuskaisen sekunnin” että karhun kintereillä tulleet koirat saatiin ampumalinjalta pois ja hän pääsi ampumaan karhua uudestaan, jolloin se putosi maahan niille sijoilleen.

– Kiitollinen ja onnellinen olen että satuin siihen passipaikalle, miettii nyt neljättä kertaa Tikan karhuporukkaan osallistunut Heinonen.

     – En ota tästä kunniaa itselleni, vaan arvostan kyllä niitä jahtimiehiä jotka itseään säästämättä on lähteneet aamuöisin etsimään jälkiä ja mahdollistivat tämän, Heinonen kiittelee.

Karhuporukassa on ollut kolmisenkymmentä miestä ja naista. Jahtiaika on lokakuun lopulle asti, mutta porukka alkaa viikkojen myötä harveta, kun innokkaimmat hirvimiehet siirtyvät metsästämään hirviä.

 

Jahtipäällikkö Tikka korostaa myös koirien korvaamatonta merkitystä karhujahdissa.

– Koirillakin täytyy olla kova kunto ja niitä täytyy treenata läpi vuoden. Ei se auta, että ne päästetään elokuun lopulla jahdin alkaessa häkistä pois.

Tässä jahdissa karhua haettiin ensin yhdellä norjanharmaahirvikoiralla ylös maastosta, mutta hutilaukausten myötä karhu lähti pakoon. Tikka päästi omat jämtlanninpystykorvansa jahtiin. Karhu yritti jätättää niitä ja pötki kymmenen kilometriä karkuun ennen kuin koirat saavuttivat sen.

– Jos koira on liian hidas, karhu pystyy pyörimään metsässä pikkukiekkaa ja karhu hävittää sen kannoiltaan.

Tikasta onnistunut karhujahti oli kaikin puolin huippumetsästyspäivä. Ilma oli hyvä ja näköhavaintoja ja ampumistilanteitakin syntyi usealle metsästäjälle ennen Heinosen tekemää kaatoa.

 

Jouni Komulle kuluva syksy oli kolmas karhunmetsästyksen parissa. Hän on ollut porukassa aktiivisesti mukana, ja omat koirat antavat hänelle jahtiin oman lisänsä.

– Minulla on yksi koira joka ”pelaa karhulle”. Hyvät koirat merkitsee paljon. Jos koirat ajaa myös hirviä, se voi sekoittua sen jäljelle, mutta nyt koira pystyi kyllä hyvin mukana.

– Hirviä olen metsästänyt jo viitisentoista vuotta, mutta karhunmetsästys on sille mukavaa vaihtelua, se on haastava laji.

Komu kertoo, että tänä vuonna hän lähti heti elokuun lopulla karhunmetsästyksen alettua Lieksaan, ja sieltä palattuaan liittyi jälleen Tikan karhuporukkaan.

– Jahdissa on käyty pääasiassa viikonloppuisin, mutta välillä viikollakin. Viime aikoina oltiin kuin lähtötelineissä, heti kun havaintoja tuli niin lähdettiin liikkeelle.

Jälkien etsijät lähtivät liikkeelle jo yön tai viimeistään aamuyön tunteina. Oman työnsä vaatii että karhun olinpaikka selvitetään.

– Välillä nukuttiin autossakin. Karhunmetsästys vaatii sinnikkyyttä ja välillä tulee pettymyksiäkin.

Kuvat: Janne Mykkänen

Kiuruveden Koivujärven Tikkasperällä osin asuva lahtelainen Esko Heinonen (vas.) sai kaadettua Remu-karhun tapahtumarikkaan jahdin päätteeksi. Karhujahdin jahtipäällikkönä toimi Osmo Tikka (oik.), jonka nopeat koirat pysyivät karhun vauhdissa mukana ja hakivat karhun metsästäjille.

Jahtiporukkaan kuului pari-kolmekymmentä miestä ja naista Pyhäjärveltä ja lähikunnista.