Ylioppilaat lakitettiin

Viime keväänä Pyhäjärven lukiosta kirjoittaneet ylioppilaat lakitettiin ylioppilasjuhlassa viime lauantaina.

Viime keväisen korona-aallon myötä kokoontumisia tuli välttää ja myös ylioppilasjuhlat siirrettiin syksylle. Pyhäjärvellä päästiinkin lakkiaisia viettämään toisin kuin esimerkiksi Raahessa, jossa koronan toinen aalto on peruuttanut myös syksyn lakkiaiset.

20:stä ylioppilaasta 18 tuli paikalle juhlaan. Vaikka kahvin sijaan tarjolla olikin vain käsidesiä, tilaisuudesta oli saatu aikaan juhlava. Kuten lukion rehtori Tuija Vanha-ahokin puheensa aluksi mainitsi, harvoin on ylioppilasjuhlasali koristettu pihlajanmarjoin.

Osallistujien väkimäärää oli rajattu ja tuolirivit oli aseteltu väljästi, mikä kieli myös poikkeusajan juhlasta.

Ylioppilaiden saavuttua juhlasaliin Jokilaaksojen musiikkiopiston Elise Finnilän ja Rosa Smedin säestyksellä, Leevi Tikka ja Anette Ahola luovuttivat Sotiemme veteraanien viestikapulan nuoremmalle ikäluokalle. Tämän jälkeen oli vuorossa riemuylioppilas Aila Kaurasen puhe.

Kauranen vertasi puheessaan elämää heidän ikäluokkansa ylioppilasvuonna 1970 sekä nyt. Tuolloin Suomessa oli 20 yli 100-vuotiasta, tänä vuonna heitä on noin tuhat. Heidän syntyessään odotettavissa oleva elinikä oli pojilla 63 vuotta ja tytöillä 69 vuotta, kun luvut tänä vuonna syntyneiden osalta ovat nousseet jo 79 ja 84 vuoteen. Maailma on muuttunut myös opiskelun osalta. Nykyisten riemuylioppilaiden aikaan kansakoulu oli maksutonta, mutta oppikoulu lukukausimaksuineen maksullinen. Tuolloin opiskelu nähtiin monissa kodeissa tavalliselle kansalle tarpeettomana ja töihin pääsi ilman koulutustakin. Nykyisin ei ilman koulutusta ole töitä tarjolla, ja nykyisin elämän aikana voidaan opiskella useitakin jaksoja, Kauranen vertaili.

Ylioppilaan vanhemman puheenvuoron käytti Marja-Leena Lehtomäki, joka muisteli ylioppilaita toimeliaana ja reippaana ikäluokkana, joka järjesti ansiokkaasti muun muassa erilaisia tapahtumia. Lehtomäki pohti puheessaan myös sitä, kuinka käsillä tehtävästä työstä ollaan siirrytty koneiden tekemään työhön ja ns. insinöörityöhön, mutta jatkossa tekoäly valtaa yhä enemmän alaa. Koneet eivät kuitenkaan koskaan korvaa ihmistä ja ihmisten erilaisuutta ja omalaatuisuutta. Tunneäly on ehkä vaikeinta matkittavaa ja koneille siirrettävää.

Lukion rehtori Tuija Vanha-aho muisteli lukion tuoreimpia ylioppilaita hyvänä ryhmänä, joka oli taitava ja ahkera sekä sitoutunut koulunkäyntiin. Vaikka kevät nopeutetulla kirjoitusaikataululla oli stressaava, ikäluokan kirjoitustulokset olivat lukion historiassa keskimääräistä paremmat sisältäen 21 eximiaa eli toiseksi parasta arvosanaa.

Ylioppilaat noutivat ylioppilaslakkinsa lavalta ryhmänohjaaja

ltaan Minna Haapasaarelta ja asettivat ne perinteisesti lavalla yhtä aikaa päähän rehtori Vanha-ahon julistettua heidät virallisesti ylioppilaiksi.

Perinteistä poiketen, korona-ajan varotoimena, ylioppilaat eivät laulaneet Gaudeamus igituria yhteislauluna, vaan sen lauloivat lukion oppilaat Rosa Smed ja Inka Ahola.

Viimeisimpänä puheena yleisö sai kuulla ylioppilas Topi Halosen muistelmia ikäluokkansa lukioajoista, joka sai huumorillaan yleisön nauramaan. Topin kuulumisista voit lukea enemmän henkilöhaastattelusta paperilehdestämme.

Juhlan musiikkiannista vastasi Jokilaaksojen musiikkiopiston lisäksi lukion harrasteakatemian bändi opettaja Arto Riihijärven johdolla.

 

Katso alta video ja kuvia lakkiaisista!