Valokuvastudio avasi ovensa

Riikka Kinnunen saa joulukuussa VAT:n paperit eli suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon Jyväskylän Gradiassa. Pian hän aloittaa uudet opiskelut Tampereella Visualiviestinnän Instituutissa. VVI:n media-alan erikoisammattitutkinto kouluttaa alalla jo toimivia valokuvaajia. Edellytyksenä on, että opiskelijalla on oma studio ja hän työskentelee päätoimisena valokuvaajana.

– Kiva, että VVI:llä saan suunnitella ja tehdä itse omia prokkiksia. Siellä on mahdollista opiskella myös perheellisenä, koska lähiopetuspäiviä on vain kolme kuukaudessa. On ihana saada inspistä oman ilmeensä ja brändinsä toteuttamiseen sekä verkostoitua muiden valokuvaustaiteen parissa työskentelevien kanssa.

– Olen etsinyt kesästä asti sopivaa studiotilaa: sellaista liiketilaa palvelujen lähellä, johon ihmisten on helppo tulla. Luonnonvaloa täytyy olla. Pyhäjärven keskustassa sellaisen löytäminen ei ole helppoa. Joko se on pimeä kellaritila ilman luonnonvaloa tai sitten liian kallis. Näin Palotie 6 -asuntostudiostani tuli ensiratkaisu. Se on pieni yksiökiinteistö, mutta ajaa asian ainakin jonkin aikaa.

– Haaveena on omaan kotipihaan rakennettu studio. Asun Vesaperällä, kolmen kilometrin päässä keskustasta ja mietin löytävätkö asiakkaat sinne.

– Minulla on 5- ja 8-vuotiaat pojat ja mies, joka tukee ja kannustaa opiskeluun. Hän hoitaa lapsia silloin, kun olen keikoilla tai opiskelemassa lähipäivillä.

Riikka on alkuperäinen pyhäjärvinen. Hän muutti 7-vuotiana Kempeleeseen, mutta palasi muutamien mutkien kautta takaisin Pyhäjärvelle. Sairaanhoitajan opinnot jäivät kesken, kun hän hurahti valokuvaamiseen.

– Mies osti järkkärin, kun odotin nuorimmaista lasta. Vuoden päästä aloitin kuvamaan sillä omia lapsiani ja muiden lapsia, ja koko ajan innostuin enemmän ja enemmän. Lapsia on ihana kuvata. He ovat niin vilpittömiä ja aitoja.

– Nyt rakastan kuvata lapsia studiossani, mutta kuvaan paljon myös häitä ja teen yrityksille tuote- ja mainoskuvausta. Haluan perehtyä yritysten tuotekuvauksiin ja olla ihmisten kanssa. Kuvaan mitä vaan, paitsi hautajaisia, enkä ota passikuvia. Minulla on liikkuvat taustat ja salamat kotikäyntejä varten.

– Tapahtumakuvaus on myös lähellä sydäntäni. Yksi mieleenpainuvimmista kuvauskeikoista oli kesän Täydenkuun Tanssit. On huikeaa saada juuri se oikea sadas- tai tuhannesosasekunnin hetki onnistumaan. Susanna Leinonen Companyn teosta Nasty menen katsomaan uudestaan, sillä se oli äärimmäisen taidokas ja täynnä vaativia liikkeitä, ja haluan nähdä sen vielä ilman kameraa.

RiekkoKoon Visuals -studion avoimien ovien käynnillä huomio kiinnittyy studion sisustustavaroihin. Riikka halusi mahdollisimman ruosteisen ja vankan Heteka-sängyn ja sen hän löysi myyntipalstan kautta, kuten myös vanhat maalarin tikkaat. Erikoinen auto pisti silmään asiakkaan luona ja sen Riikka sai sitten vaihtokauppana luistimista ja monoista.

– Rekvisiittani on minun näköistä. Rakastan vanhoja tavaroita, joilla on tarina. Tuo pieni tuoli tuli äidin mummolta. Äiti hioi sen ja pyysi maalamaan valkoiseksi ja minä melkein huusin ”ei missään nimessä, se on hyvä näin!”. Tällainen vanha raaputettu puupinta on ihana.

– Kuvausvaatteitakin löytyy. Asiakkaan ei tarvitse stressata vaatteista. Olen yhteistyössä ompelija Lotta Pellilän kanssa. Rusetteja, mekkoja ja babyrompereita tilaan hänen Mooandesign -merkillään.

– Innostun erikoisista kuvauksista. Kerran kolmelta yöllä piti herätä ja lähteä ajamaan 30 kkilometriä ja kulkea metsätietä, jotta sain kuvata asiakkaan aamu-usvassa ennen auringonnousua. Odotan innolla jo ensi kesän hääkuvausta, joka tietää varhaisaamuveneilyä ja aamu-usvaa.

Anna Kuusiniemi