Vanhustenviikko: Pirkko kaipaa arvostusta ikäihmisten hoitoon

Pirkko Hautala toimii toista kauttaan vanhusneuvoston puheenjohtajana. Ikäihmisten asiat ovat hänestä Pyhäjärvellä hyvin, mutta parannettavaakin aina löytyy.

– Vanhusneuvosto on olemassa sitä varten, että se esittää kehitettäviä kohteita kaupungin hallinnon suuntaan. Asiat etenevät hallinnon rattaissa hitaasti, mutta kyllä tällainen suora yhteys on hyvä olla olemassa. Neuvoston ajatukset lähtevät kuitenkin liikkumaan eteenpäin, Pirkko Hautala pohtii.

Hän toimii nyt vanhusneuvoston puheenjohtajana toisella vaalikaudella, viidettä vuottaan.

Pirkko pitää nyt vietettävää vanhustenviikkoa hyvänä asiana, sillä sen myötä vanhusten asiat nousevat valtakunnallisenkin huomion kohteeksi ja ikäihmisten asioita huomioidaan tavallista tarkemmin.

– Pyhäjärvellä vanhustenviikko on tosi hyvin järjestetty, täällä on paljon ikäihmisille suunnattuja tapahtumia. Toivoisin että ihmiset osallistuisivat tapahtumiin ja omaiset huolehtisivat, että vanhukset pääsevät niihin osallistumaan tai naapurit nappaisivat heidät mukaan, Hautala toivoo.

Pirkosta esimerkiksi vanhusten asumisasioista on huolehdittu täällä hyvin ja erilaiset yhteisöt kuten eläkeläisjärjestöt ja seurakunnat järjestävät vanhuksille toimintaa.

– Paljon on silti yksinäisiä vanhuksia, joita kukaan ei muista, Hautala pohtii ja kaipaa enemmän yhteisöllisyyttä ikäihmisistä huolehtimiseen.

– Taajamassakin voi seinän takana asua yksinäinen ihminen. Joku voi kotiutua sairaalasta yksinäiseen kotiin tai kotihoito voi olla ainoa taho joka kylässä käy. Eikö voitaisi järjestää jonkinlaista kortteliyhteisöä, jossa katsottaisiin vähän naapurin vanhempien ihmisten perään?

Hautala peräänkuuluttaa myös ikäihmisten ja heidän hoitotyötään tekevien arvostuksen nostamista: niin omaishoitajien kuin kotihoidon ja laitoshoidon henkilöstönkin.

– Heille pitäisi tarjota enemmän koulutusta, virikkeitä ja kiitosta tekemästään arvokkaasta työstä. Siinä työssä reppu tyhjenee äkkiä. Omasta työstään pitäisi jaksaa olla innostunut ja tuntea, että minun työtäni arvostetaan.

Pirkko pohtii erityisesti omaishoitajia, jotka usein ajautuvat hoitamaan omaa läheistään vailla mitään alan koulutusta. Omaishoitajuus on usein fyysistä työtä, mutta se vaatii myös hoidettavan kohtaamista tunnetasolla.

– Kun hoitaja arvostaa omaa työtään, myös hoidettava kokee turvallisuuden tunnetta.

Ihmisen elinkaaressa vanhuus sijoittuu elämän ehtoopuolelle ja moni ikäihminen kokee olevansa tarpeeton.

– Heillä on hallussaan valtava määrä tietoa ja taitoa, miten saisimme ne esille? Vanhus on yhtä arvokas kuin nuoremmatkin ihmiset, vaikka ei ole enää työkykyinen ja yhtä tehokas.

Vanhusneuvoston tehtävänä on tuoda esille epäkohtia ja konkreettisia asioita. Hautalan mukaan moni heidän esille nostamansa asia onkin johtanut toivottuihin lopputuloksiin. On saatu esimerkiksi tietokoneen ja kännykänkäytön opastusta ikäihmisille lukiolaisten avulla, levähdyspenkkejä kävelyreittien varsille ja palvelusetelillä toimiva pihatalkkaripalvelu. Se järjestettiin Namon kautta ja oli Hautalasta tarpeellinen ja hyvä palvelu. Tällä hetkellä palvelu on katkolla Namon resurssipulan vuoksi, mutta vanhusneuvosto on tehnyt aloitteen kaupunginhallitukselle asian järjestämisestä jatkossakin, tavalla tai toisella.

– Ihmiset osaavat ottaa hyvin yhteyttä vanhusneuvostoon ja jatkossakin minua tai muita neuvostolaisia saa tulla nyppäämään hihasta vaikka kauppareissulla, jos jostakin asiasta haluaa keskustella tai kokee jonkun asian vaativan korjausta. Me olemme sitä varten, Pirkko kannustaa.

Kaupungin taholta myös kysellään vanhusneuvoston mielipidettä erilaisissa asioissa, esimerkiksi uimahallin remontissa tilojen järjestelyllä oli vanhusneuvostolla sanansa sanottavana ja sairaalan ja kirjaston hankkeissa heidän ajatuksiaan on kuultu.

– En voi moittia Pyhäjärven kaupunkia mistään asiasta, asioita kyllä pyritään hoitamaan hyvin, mutta ainahan toivomisen varaa on. Esimerkiksi asumisessa tunnutaan satsaavan lähinnä kotihoitoon ja kotona asumiseen, onko se yksistään hyvä asia? Moni ihminen kokee yksinäisyyttä eivätkä kaikki ikäihmiset viihdy yksin, vaikka koti onkin hyvä paikka olla. Voisiko kotihoidon rinnalla kehittää enemmän laitoshoitomuotoja, se on minun henkilökohtainen mielipiteeni, Hautala miettii.

– Olisi tärkeää kehittää turvallisia laitosasumisen muotoja, joissa ihmisillä olisi yhteisiä tiloja joissa tavata toisia. Huolenpitoa olisi saatavilla lähellä, vaikkei sitä vielä päivittäin tarvitsisikaan. Turvallisuuden tunne olisi tärkeää.

Nykyisin kotona asuu hyvinkin huonokuntoisia ihmisiä, vaikka kaikki eivät edes haluaisi asua yksin. Erilaisia asumisvaihtoehtoja olisi saatava omalle paikkakunnalle, sillä ikäihmiselle on todella korkea kynnys lähteä asumaan vieraalle paikkakunnalle. Hautala toivoo myös lasten huolehtivan omista vanhemmistaan.

– Ei kenelläkään pitäisi niin kiire olla, ettei ehdi käydä omia vanhempiaan katsomassa. On heilläkin ollut aikaa lapsilleen, vaikka heilläkin on aikanaan ollut kiire.

Ovatko ikääntyvät ihmiset sitten Pyhäjärvelle uhka vai mahdollisuus?

– Kyllä se on mahdollisuus, jos siitä osattaisiin käyttää ja Pyhäjärvestä tehtäisiin vanhusparatiisi kehittämällä vanhusten asumispalveluita.

Mikä tekisi siitä paratiisin?

– Kaikilla olisi turvallinen olo eikä kukaan olisi sivussa vaan tuntisi itsensä yhteisön jäseneksi, tasa-arvoiseksi ja tärkeäksi. Saisi asua paikassa, jossa huolehdittaisiin, että on ruokaa ja puhtautta sekä terveydenhoitopalveluita, Hautala linjaa.

Ikäihmisillä on hallussaan paljon erilaista perinnetietoa, joka pitäisi saada tallennettua tuleville sukupolville. Hautala haastaakin Pyhäjärven Sanomat mukaan perinnetiedon keruutalkoisiin, tekemään juttuja ikäihmisistä, heidän muistoistaan ja perinnetiedostaan. Otamme haasteen ilolla vastaan ja toivomme saavamme yhteystietoja sopiville haastateltaville.   

Mirka Kauranen