Aleksi Niskanen tarttui tilaisuuteen, kun kokkiopiskelijoille tarjottiin mahdollisuutta lähteä työharjoitteluun ulkomaille.

Opintoihin kuuluvat työssäoppimisjaksot ovat tärkeä osa opiskelua.  Vaikka harjoittelusta ei yleensä saa palkkaa, se kerryttää arvokasta kokemusvaluuttaa. Työjaksoilla pääsee kehittämään taitojaan tositilanteissa ja luomaan arvokkaita suhteita työelämään. Harjoittelut voivat poikia työtarjouksia ja helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen.

– Ei ole järkeä hakea koulun keittiölle tai kioskille. Jos haluaa saada hyvän paikan, täytyy hakea ajoissa. Myös oma-aloitteisuus on tärkeää. Täytyy itse hakea paikkoja eikä laittaa jotakuta muuta soittamaan, Aleksi Niskanen vinkkaa.

Aleksi opiskelee Nivalan ammattiopistossa kokiksi. Ala valikoitui mielenkiinnon ja vahvuuksien mukaan.

– Tykkäsin jo aiemmin ruuanlaitosta ja olin hyvä siinä, joten ajattelin lähteä kokkikouluun. Se tuntuu onnistuneelta valinnalta. Jos itse saisin valita, niin haluaisin tulevaisuudessa työpaikaksi jonkin hyvätasoisen à la carte –ravintolan, jossa tehdään lautasannoksia, Aleksi kertoo.

Perustutkinnon suorittaminen ravintola- ja cateringalalla kestää noin kolme vuotta ja opintoihin kuuluu useita harjoittelujaksoja. Aleksi on ollut harjoittelussa Vaskikellolla ja Ravintola Jyväsessä Helsingissä. Viimeisen kuuden viikon työharjoittelujakson hän teki Espanjan Gran Canarialla ravintola Mummolassa.

– Jo ykkösluokalla kerrottiin, että 18 vuotta täytettyään on mahdollisuus päästä ulkomaille harjoitteluun. Resursseja olisi ollut lähettää kymmenen opiskelijaa kansainväliseen vaihtoon tai harjoitteluun, mutta vain minä ja reisjärvinen Janika Jauhoniemi lähdimme tällä kertaa. Mukava ettei tarvinnut yksin mennä, Aleksi selostaa.

Ulkomaanjaksoa alettiin valmistella selvittämällä paikkoja joihin voisi hakea.

– Eräällä opettajalla oli kontaktit Gran Canarialla sijaitsevaan Mummola-nimiseen ravintolaan, jonne meidät otettiin mielellään vastaan.

Kun paikka löytyi, haettiin Erasmus+ -tukea asumiseen ja matkoihin ja alettiin valmistella matkaa.

– Työnantaja opasti meitä paljon etukäteen, auttoi asunnon etsimisessä ja tuli lentokentällekin meitä vastaan, Aleksi kiittelee.

Gran Canarian Playa del Inglésissä sijaitsevan ravintola Mummolan omistaa suomalainen Tero Laurila. Mummola on paikka, jonne voi mennä jos koti-ikävä vaivaa. Sieltä saa suomalaista ruokaa ja kahvia.

– Ruokalistalta löytyy suomalaisille tuttuja ruokia, kuten lihapullia ja lehtipihvejä, mutta myös muuta, kuten espanjalaista tapas-sormiruokaa. Ravintolassa soivat suomalaiset radiokanavat ja näkyy suomalaisia tv-kanavia. Usein ravintolasali täyttyy, kun suomalaiset tulevat katsomaan formuloita, hiihtoa ja mäkihyppyä. Sisustuksessakin näkyy suomalaisuus. Puuseiniltä löytyy somisteina muun muassa suksia ja hirvenpää, Aleksi kuvailee.

Ravintola on suunnattu ensisijaisesti suomalaisille ja työntekijät puhuvat suomea.

– Töissä käytettiin suomea, mutta englantia tuli joskus puhuttua asiakkaiden kanssa. Muutama sana espanjaakin matkalta mukaan tarttui. Alussa tuntui hankalalta, kun kaikki oli espanjaksi. Pesukonettakin piti käyttää espanjaksi ja televisiossa kaikki ohjelmat oli dubattu. Työpaikan ulkopuolella piti oppia kommunikoimaan espanjaksi. Paikalliset eivät juuri puhuneet englantia.

Suomalaisessa ravintolassa ei vietetty siestaa, kuten monissa paikallisissa ravintoloissa on tapana. Työskentelykulttuuri oli rennompi, kuin mihin Aleksi on Suomessa tottunut.

– Työvaatteina meillä oli shortsit ja teepaita. Suomessa kokin asuun kuuluu yleensä aluspaita, kokin paita, kokin housut, kengät ja hattu. Myös hygieniamääräykset ovat tiukempia Suomessa kuin Espanjassa.

Harjoittelijat pääsivät Mummolassa tekemään kunnolla oikeita alan töitä. Työpäivät kestivät kuudesta yhteentoista tuntiin ja töitä saattoi olla jopa kuutena päivänä viikossa.

– Oli mielenkiintoista päästä uuteen paikkaan laittamaan ruokaa. Omistaja Tero on tarkka siitä, että harjoittelijoita ei pidetä tiskaamassa, vaan päästetään tositoimiin. Ohjausta ja apua sai tarvittaessa, Aleksi kertoo.

Kansainvälisen kokemuksen lisäksi kotiinviemisiksi kertyi arvokasta työkokemusta.

– Opin laittamaan ruokaa eri tahtiin ja valmistamaan tasalaatuisia annoksia nopeasti. Opin myös juomaan paljon vettä. Sää on Kanarialla sekä kaikista paras että huonoin puoli. Toisaalta voit liikkua teepaidassa ja shortseissa ja ottaa aurinkoa. Keittiöllä oli kuitenkin tukalaa tehdä töitä päivällä, kun lämmintä on 40 astetta.

Aleksi kertoo, että ravintolan omistaja kävi itse leipomassa leivät ja pullat jo aamuviideltä, koska yhdeksän jälkeen se ei enää onnistunut.

– Päivän kuumuudessa voi sulaa ja taikina lässähtää, Aleksi naurahtaa.

Aurinko sai kuitenkin sekä asiakkaat että työntekijät hyvälle tuulelle.

– Ihmiset ovat positiivisempia lomaillessaan ja hyvällä säällä. Mekin ehdimme nauttia harjoittelun lomassa lomakohteen tarjonnasta. Kävimme välillä rannalla uimassa sekä tutustumassa lähialueen nähtävyyksiin kuten hiekkadyyneihin. Taksit ja bussit olivat edullisia jos halusi lähteä kauemmaksi. Oli mielenkiintoista tutustua paikallisiin ihmisiin. Mieluummin olimme Kanarialla kuin loskaisessa Suomessa siihen aikaan vuodesta.

Aleksi jäi eniten kaipaamaan harjoittelujaksoltaan työkavereita, joiden kanssa oli mukava tehdä töitä. Harjoittelun perään tarjottiin jatkoa palkallisessa työssä tammikuulle, koska sesonki jatkuu yhä. Kotiin oli kuitenkin mukava päästä jouluksi ja koulukin jatkuu vielä.

– Opettajat olivat tyytyväisiä kun saivat hyvää palautetta harjoittelujaksolta. Kanarialle saattaisi päästä töihin lomasesonkina, mutta valmistumisen jälkeen on ensin armeijan vuoro. Saatan joskus mennä Kanarialle uudelleenkin, jos en töihin niin ainakin tapaamaan entisiä työkavereita loman merkeissä.

Alla Aleksi Niskasen kuvia matkalta.

Jaana Salo