Intti oli Matiakselle palkitseva kokemus

Maanantaina jälleen tuhannet nuoret aloittivat asepalveluksensa. Viime joulukuussa Matias Kaurasen 347 päivän palvelus tuli päätökseensä ja hän siirtyi reserviin. Matiaksen mukaan intissä pärjää hyvällä asenteella.

-4. tammikuuta asepalvelus alkoi ja 347 päivää myöhemmin 15. joulukuuta siirryin reserviin, 20-vuotias Matias Kauranen kertaa.

Kajaanissa Kainuun prikaatissa palvellut Matias toimi tiedustelukomppaniassa, joka olikin hänen toivepaikkansa.

-Halusin tiedustelukomppaniaan sen vaativuuden takia. En halunnut päästä helpolla.

Kauranen oli muutenkin lähtenyt armeijaan hyvillä mielin.

-Ei ollut mitään ongelmaa inttiin lähdön suhteen. Asepalvelus pitää kuitenkin jossakin välissä suorittaa. Järkevintähän armeija on käydä ennen jatko-opiskeluja, Matias pohtii.

Inttiin meneminen on suuri muutos kenelle tahansa.

-Yhtäkkiä sitä onkin kaksitoista äijää samassa huoneessa ja metsässä liikutaan kovallakin pakkasella. Onhan se erilaista, mutta mihinpä sitä ei tottuisi.

Matias haki myös aliupseerikouluun ja pääsi sinne. AUK oli Matiaksen mukaan paikoitellen varsin rankkaa.

-Muistan, kun meillä oli aliupseerikurssi I ja metsäleiri. Eräänä aamuna tuli ”irti” eli jäimme viholliselle kiinni. Tästä seurasi se, että meidän piti purkaa kaikki kamat ja paeta nopeasti. Tilanne oli kaoottinen – piti purkaa leiri vauhdilla. Sitten hyppäsimme suksille ja lähdimme karkuun. Ihmettelin kuitenkin, että miksi toinen suksista ei mennyt jalkaan. Huomasin ottaneeni vahingossa kaverin kokoa isomman saappaan. Koska suksi ei mennyt jalkaan, oli se otettava vain kantoon ja paettava. Siinä hetkessä ei paljoa naurattanut, mutta jälkeenpäin tuo on aika hauska muisto, Matias naurahtaa.

Aliupseerina Matias pääsi kouluttamaan alokkaita muun muassa ampumisen saloihin. Johtajakoulutusta Kauranen piti hyödyllisenä.

-Johtajakoulu on poikkeuksellinen siinä mielessä, että sen kautta nuoretkin saavat todella paljon vastuuta. Johtajana oleminen oli haastavaa, mutta palkitsevaa.

Intti on täysin oma kulttuurinsa tapoineen ja slangeineen. Armeijan aikana kotiväkikin saa oman annoksensa inttijutuista.

-Minullakin vaati totuttelua inttislangista poispääsemiseen. Eihän täällä siviilissä monikaan ymmärrä, mitä tarkoittavat gonahtaminen tai aamuinen, kertoo Matias.

Kokonaisuutena 12 kuukauden mittainen reissu oli Matiaksen mukaan hieno.

-Ei intti ole pelkkää sotilaskoulutusta – se on kuin kasvatuslaitos. Siellä oppii itsekuria, järjestelmällisyyttä sekä periksiantamattomuutta. Ei se armeija ole pelkkää metsässä rymyämistä ja kymppiin ampumista, Kauranen huomauttaa.

Armeija on hyödyllinen myös siviilielämää varten.

-Itse sain lääkintämiehen hommien kautta ensiapu 2 –kortin. Intissä myös kunto kohentuu ja monet oppivat liikunnallisen elämäntavan, mikä tulee näkymään myös palveluksen jälkeen.

Uudet kaverisuhteet ovat tärkeä osa inttiä ja Matiaksen mielestä uusia kavereita saa väkisinkin.

-Kun ollaan pitkä aika yhdessä ja koetaan kaikenlaista niin kyllä siinä huomaa ryhmähengen kehittymisen. Ryhmästä tulee yhtenäinen ja kaverisuhteet jatkuvat vielä armeijan jälkeenkin.

Matias antaa vielä vinkkejä tuleville alokkaille.

-Lähtekää hyvällä ja sisukkaalla asenteella. Välillä hajottaa olla pakkasessa ja märässä, mutta siihenkin tottuu. Inttiaika on ainutlaatuinen kokemus.

Lehtijuttu armeijasta ei olisi mitään ilman sen päättävää inttijuttua.

-Armeijassa tulee kaikille sanomista jostakin – sitä ei voi välttää. Virheistä täytyy vain ottaa opikseen. Kuten intissä sanotaan: runtu on rakkautta, Matias hymyilee.

 

Joonas Kärkkäinen

 

matias_a%cc%88kso%cc%88nkuva

Kuva: Kainuun prikaatista käydään harjoittelemassa Vuosangan ampuma-alueella.

Artikkelikuva: Alokas Kauranen.

Kuvat: Matias Kauranen