Et ole enää hyödyllinen ympäristölle ja yhteiskunnalle, vaan rasite ja taakka. Sinä et ole minkään arvoinen. Ei kuunnella, ei huomioida. Olet kuin ilmaa vaan. Joudut oravanpyörään, jossa on hirvittävää olla, eikä ulospääsyä.
Ympäristö ja koko maailma on suorituskeskeinen. Siihen jos et kykene, kohtalosi on musta aukko tai -lista, josta kukaan ei nosta. Tässä aukossa ovat tietyn ikäiset ihmiset ja nuoremmatkin, joista ei ole yhteiskunnalle hyötyä. Ikäihmisiä on ja lisää tulee. Köyhyysrajan alapuolella oleva ihminen pysyy siellä, halusi tai ei.
Koko ajan yhteiskunta supistaa ja tuskaansa hukkuva uppoaa. Toimeentulotuki pienenee, omaishoitajien palkkiot ovat minimissä, rajoitteisten tukipalveluja vähennetään, hoitopaikkoja vähennetään, välimatkat pitenevät. Kaikilla ei ole omaa kulkuvälinettä. Polkupyörästäkään ei ole avuksi, jos huimaa tai on liikuntarajoitteita.
Aiemmin oli ennaltaehkäisevää toimintaa, etteivät ihmiset ajaudu entistäkin vaikeampaan tilanteeseen. Psyykkinen apu jota ennen oli tajolla, sitäkään ei enää ole, kun vapaaehtoisten rakentamat matalan kynnyksen avunsaatipaikat loppuvat. Apu olisi todella tärkeää silloin, kun ihmisen psyykkinen tilanne on räjähtämistä vaille.
Nykyään jos tarvitset apua heti, puhelut menevät ensin vissiin “Kiinaan”. Siellä viidellä kielellä kerrotaan, en tiedä mitä, kun en kieliä osaa. Järjestelmä on kuin piikkilankakerä – koskee koskee, mutta ei aukea. Kaikilla ei ole nettimahdollisuuksiakaan. Monella on viime vuosisadalla hankittu puhelin, eikä rahaa sitä päivittää. Lääkäriinkään ei pääse heti sairastuttuaan – on takaisinsoittojärjestelmä. Joku vastaa todennäköisesti seuraavana päivänä. Me sairaat liikumme kuin lehmät kello kaulassa, odottaen sitä puhelua.
Tukityöllistämismahdollisuuskin (kuntouttava työtoiminta) loppuu. On heitäkin, jotka eivät halua työllistyä, koska saavat ilmaisen sosiaaliturvan. Onneksi tämä on melko pieni ryhmä. Suurin osa ihmisistä haluaisi tehdä mitä tahansa töitä. Tukityö antoi mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, jopa ystävyyssuhteisiin ja pystyttiin käymään yhdessä läpi erilaisia tilanteita. Vuosien saatossa on kadonnut kulttuuri naapurisuhteista, harventuneet ystävyyssuhteet ja sukulaissuhteet. On muisto vain ja matalan torpan balladi.
Elina Pesonen
Artikkelikuva: Unsplash
