Ihana lomailu ja hetkellinen tavoitettavuuden ulkopuolella oleilu saa sisäisen introverttini kihertämään onnesta, mutta niin se vain viime keskiviikkona taas tavallinen arki koitti ja täytyi palata takaisin tutun toimiston jakkaralle, sille samaiselle tutulle paikalle, jossa olen istunut pian neljän vuoden ajan. Enkä toki valita, päätä on saatu nollata useampi viikko ja on mukava palata taas tuttuun arkeen ja tuttujen töiden pariin – aiheet tokikin tässä työssä elävät, muuttuvat ja vaihtuvat. Toisinaan ne ovat niitä itselle tuttuja juttuja, joista onkin helppoa lähteä raapustamaan mustaa valkoiselle. Noin vaan taas tuttu näppis sauhuaa ja artikkeli onkin jo paketissa. Toisinaan aiheet osaavatkin olla hyvin vieraita, joihin saa upotettua reilusti aikaa taustatyötä tehdessä. Siinä ei muuten sauhua muu kuin sormenpäät päätä raapiessa ja työluurin näyttö puhelinnumeroita napattaessa.
Tutut ongelmatkin jatkuvat jo ensimmäisien loman jälkeisten päivien jälkeen. Tietoa tarvitsisi jostain kaivaa, mutta kukaan ei olekaan tavoitettavissa. Voin valehtelematta sanoa, että suurin osa ensimmäisen työviikon tunneista on mennyt taustatyöhön ja soitettuihin puheluihin. Kaikkiin niihin vastaamattomiin ja niihin, joihin on vastattu, mutta ei ole osattu vastata aiheeseen tai ei ole haluttu tulla haastatelluksi, sekä niiden, joiden kautta on onneksi saanut tiedon seuraavasta henkilöstä, jolla saattaisi olla parempaa tietämystä kysytystä aiheesta.
Käytät aikaa asian tutkimiseen, tiedon löytämiseen netistä ja asiantuntijoilta. Sitten tuleekin vastaan jo se ensimmäinen kirottu kommentti: eipä ole paikallislehti uutisoinut aiheesta. Jos uutista ei ole tullut, on syitä usein vain muutama: meillä ei ole ollut tietoa aiheesta tai sitten meillä on kyllä juttu työn alla, mutta kahlaamme läpi parhaillamme tietomerta, jotta saamme artikkelista totuudenmukaisen ja kattavan. Tai sitten odotamme saavamme käsiimme pyydettyjä tärkeitä asiakirjoja, jotka ovat juurikin sen uutisoimamme aiheen pohja. Vaikka pyrimmekin aina pysymään ajankohtaisten aiheiden aallonharjalla, on yhden artikkelin kirjoittamisessa usein monta liikkuvaa osaa, jotka pala kerrallaan poimimme kiinni ja kokoamme artikkeliksi. Pyrimme parhaamme mukaan tuomaan niin laajasti tietoa lukijoillemme aina aiheesta kuin aiheesta.
Ajauduin miettimään, että meillä ei ole lehden toimituksessa erityisosaamisalaa tai tiettyyn asiaan sidottua työnkuvaa, kuten useimmilla aloilla on. Pienen paikallislehden toimittajan työkenttä voi toisinaan olla melko laajakin. Meillä ei täällä ole isojen mediatalojen tavoin toimittajia, jotka voivat keskittyä vain tiettyyn aihepiiriin ja kasvattaa siitä artikkeli kerrallaan entisestään tietämystään. Paikallislehden toimittaja on yhdellä kertaa uutistoimittaja, urheilutoimittaja, kulttuuritoimittaja ja kaikki muu siltä väliltä ja sen ulkopuolelta. Ennen kaikkea me kuitenkin olemme vain ihmisiä.
Sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy ja se pätee hyvin tässäkin tilanteessa. Jos joskus siis askarruttaa, miksi jokin aihe on jäänyt lehdessä käsittelemättä, ota rohkeasti yhteyttä ja kysäise, oliko asia meillä tiedossa, tai jätä meille juttuvinkki vaikka puhelimitse tai sähköpostitse. Otamme aina vastaan juttuvinkkejä paikallisista aiheesta sekä tietysti myös lukijoidemme omia kirjoituksia tapahtumista ja mielipidekirjoituksia Pittää sannoo -palstamme täytteeksi. Tapaamisiin – täällä se tuttu toimitus on taas lomailujen jälkeen tutun näppäimistön ääressä teitä lukijoita varten!
