Kuusenmäen kylätoimikunta kolusi kotiensa vintit ja varastot läpi kootakseen Seurojentalolle Eilen ja tänään -näyttelyn, jonka pääosassa ovat vuosikymmenten takaiset käyttöesineet. Perinteisen pöydille asettamisen sijaan esineet on aseteltu näytteille niiden käyttökohteiden mukaisesti.

 

 

Kuusenmäen maalaismaisemin ympäröity Seurojentalo avaa ovensa kesällä Eilen ja tänään -käsityönäyttelyn merkeissä. Kuusenmäen kylätoimikunta on koonnut talon tupaan näytteille kyläläisten keskuudesta erilaisia käsitöitä, jonka myötä kyläläiset ovat päässeet myös verestämään muistojaan entisaikojen esineiden synnystä ja tarinoista niiden takana. Kuusenmäen kylätoimikunnan sihteeri Jaana Niskanen on vastannut näyttelyn organisoimisesta aina tavaran keruusta näytteille asettamiseen.

– Ei haluttu laittaa esineitä näytteille niin, että pöydät vain tursuvat tavaraa, vaan mahdollisimman paljon niin, mihin tarkoitukseen se tavara on alkujaan tehtykin. Jos tällainen kangas on esimerkiksi vain pöydällä, niin eihän ihminen, joka ei ole tällaista ennen missään nähnyt, tiedä, että siihen kuuluu ripustaa tarjottimet, Niskanen summaa esitellen seinällä roikkuvaa kauniisti kirjailtua pellavaista pidikettä.

Eilen ja tänään -näyttelyn perusajatuksena on ollut tuoda esille sitä, kuinka paljon on ennen tehty tavaroita itse nimenomaan käyttöön.

– Käsitöitä on tehty, koska ne tavarat on tarvittu arkielämään – oli se sitten miesten tai naisten tekemää. Ajattelisin, että nykyään tehdään enemmän harrastuspohjalta paljon sellaista askartelua ja kotoilua omaksi iloksi.

Näyttelyn koostavat esineet ovat kuusenmäkistä käsityötä aina 1920-luvun tienoilta tuoreempiin esineisiin. Seurojentalolla on aikanaan toiminut niin maamiesseuraa, naisosastoa, nuorisoseuraa kuin kansalaisopistoakin, jonka piirissä luotuja taidonnäytteitä voi löytää myös näyttelyesineiden joukosta.

– Kansalaisopiston piiri on toiminut virallisesti ensimmäisiä kertoja joskus 70-luvulla, mutta sitä ennen ovat pitäneet sitä Kuuselan talon vanhalla puolella. Muistelisin, että vasta 90-luvun alussa on kansalaisopiston piiri siirtynyt tähän Seurojentalolle, Niskanen pohtii.

Myös Niskasten omasta kodista löytyi näytteille aarteita, joiden olemassaolosta Jaanalla itsellään ei ollut tietoakaan. Puolison Mikon mummun, Aune Niskasen, 1930-luvulla kirjailema taulu kertoo, että joka aamu on armo uus’.

– Ajattele, että nämä kaikki ovat säilyneet tähän päivään. Minäkään en tiennyt, että tällainen on edes meidän talossamme olemassa, kun se on ollut anopilla ja appiukolla.

Kotoa esille rekkiin päätyi myös vaatteita muiden esineiden lomassa. Rekille ripustettuun Erika Tuoriniemen 20-luvulla tekemään pellavahameeseen Jaana arvelee käytettäneen rohdinpellavaa, kun pellavasta on ollut puute. Materiaalien valinnassa on jouduttu käyttämään toisinaan myös luovuutta.

– Esimerkiksi sodan jälkeen ei ole metalliakaan hirveästi ollut saatavilla, niin on ruokailuvälineitä tehty puusta. Minusta on tärkeää, että tieto esineiden tekijästä tulee myös esille, Jaana ajattelee.

Kesäkuun 8. päivä Eilen ja tänään -käsityönäyttely avaa ovensa osana valtakunnallista Avoimet kylät -tapahtumakokonaisuutta. Näyttely on avoinna heinäkuun loppuun asti.