Media on jaksanut jauhaa päivästä toiseen Vantaan kouluampumisesta, vaikka uutta tietoa poliiseilta saadaan vain pisara kerrallaan. Uutismyllyn pyöriminen ylikierroksilla mietityttää journalismin etiikan kannalta erityisesti, koska ampujaksi epäilty on vasta lapsi. Kouluampumisuutisilla mässäily saattaa pahimmillaan innostaa muita vastaavanlaisiin tekoihin. Ainakin perättömiä koulu-uhkauksia on tehty Vantaan tapauksen jälkeen runsaasti eri puolilla Suomea.
Muutamia ylilyöntejäkin on verkkouutisoinnissa tullut vastaan. Esimerkiksi eräässä pian tapahtuman jälkeen tehdyssä uutisessa epäilty leimattiin häiriköksi yhden vanhemman kertomuksen perusteella. Uutisessa kerrottiin myös, että kyseinen äiti ei ollut itse edes poikaa tavannut. Oliko tässä riittävästi faktaa uutiseen? Vai tehtiinkö tikusta asiaa, koska aihe oli kuuma ja kiinnosti lukijoita? Eräs uutinen ehti olla hetken verkossa kyseenalaisella ”tappajalapsi” -otsikolla. Sama uutinen löytyi myöhemmin eri otsikolla. Mainintaa otsikon vaihtumisesta ei jutusta löytynyt.
Media on villiintynyt vastaavanlaisissa tilanteissa aiemminkin. Kun haapavetinen mies vuosi sitten surmasi puolisonsa Vuokatissa ja ajoi rekan keulaan Kärsämäellä, toimittajat kävivät Haapavedellä koputtelemassa naapureiden oville ja utelemassa tietoja. Paikkakuntalaiset toivoivat, että aiheesta kirjoitettaisiin kunnioittavaan sävyyn tai ei lainkaan. Silti uutisia tehtailtiin runsaasti – koska niitä klikkailtiin. Vaakakupissa ei painanut se, että kyseessä on pieni paikkakunta ja miehellä on lapsi juorumyllyä perimässä. Uutiset eivät olleet oikeasti tarpeellisia tai hyödyllisiä kenellekään, joten veikkaanpa, että niillä tehtiin rahaa. Huonot uutiset kiinnostavat.
Lehdissä seurataan yhä enenevissä määrin dataa. Yleisöanalytiikan avulla opitaan tuottamaan verkkosisältöjä, jotka kiinnostavat ja saavat lukijat viipymään sivuilla. Se voi auttaa mediaa löytämään uutta tulovirtaa paperilehtien ilmoitustulojen ja tilausmäärien hiipuessa. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se, että sisältöjä aletaan tuottaa kävijä- ja rahavirtojen ohjaamina ja toimituksellinen päätösvalta valuu yleisölle.
Isoilla konserneilla verkon asiakasvirroissa on volyymiä, joka kiinnostaa mainostajia. Suurimmat rahat liikkuvat jo muussa digitaalisessa bisneksessä kuin uutisissa. Mitä enemmän lukijoita ja kävijöitä uutiset ja palvelut tuovat, sitä helpompi on markkinoida mainospaikkoja uutisten yhteyteen.
Journalismin tehtävä on välittää merkityksellistä ja totuudenmukaista tietoa. Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Toimituksellista päätösvaltaa ei pitäisi luovuttaa toimituksen ulkopuolelle, kuten lukijoille, ilmoittajille, myynnille tai lehden omistajillekaan.
Jos sisältö valikoituu sen perusteella, millaiset uutiset keräävät eniten klikkauksia ja mainostulojen kasvua, onko kyse enää journalistisista perusteista? Onko mediasta tullut haaskalintu – ja yleisö saa sitä mitä klikkailuillaan tilaa?
Artikkelikuva: Unsplash
