Lukiessani Raamatusta Saarnaajan kirjan viimeistä lukua 12, monet kielikuvat kiehtoivat, erityisesti "kun hopealanka katkeaa" ja innoituin kirjoittamaan seuraavasti: Kun aamuisin heräät unestasi, uusi päivä on kuin Jumalan elävää ihmeellistä hopealankaa, joka laskeutuu verkalleen yllesi taivaan vyyhdinpuusta muodostaen viitan, johon sydämesi kirjoittaa ja piirtää…