Entisiä aikoja

Nyt moni tuntuu muistelevan entisiä aikoja. Ilmastosta tuntuvat juttelevan. Minäkin muistan, kun lokakuun kolmas päivä hiihdin suksilla 3,5 kilometrin matkan kouluun ja hiihtokelit jatkui vappuun saakka. Olin silloin alakoulun kolmannella luokalla. Eipä ollut koulukyytiä, vaan puusuksiin piti sovittaa kippurakärkiset saappaat ja aamuhämärässä rientää opinahjoon, repusta eväät, läksykirjat sekä tuo matka taas iltahämärässä. Ei silloin valitettu, vaan kaikki tuntui normaalilta.

Oli kouluun toinenkin reitti. Ensin kolme kilometriä hevosilla kuljettavaa tietä, sen verran saman verran valtion maantietä, joka oli talvella useita päiviä tuiskun jälkeen auraamatta. Tämän pidemmän reitin varrella oli kaksi kyläkauppaa, jotka möivät esimerkiksi kahvikorppuja kappaleittain. Jos oli vara ostaa yksi kanelikorppu, maistui se pieneltä koulupojalta juhlalliselta.

Paavo mainitsi EU-tukihakemuksesta meidän perunanviljelykselle. Ei kannata olla kateellinen, koska meidän viljelys on Ruotsin puolella, niin mahdollinen tuki maksetaan kruunuina. Esim 100 kruunun tuki on 10 euroa. No riittäähän se polttoaineeseen Rantsilaan saakka. Kyllä maataloustukia ei kannata kadehtia.

Mutta sieniä kannatta etsiä ilman tukiakin. Saa liikuntaa ja ilmaisia luonnonantimia. Nyt on vielä suppilovahveroita runsaasti. Jos ei mahdu pakasteeseen, voi sähköuunissa kuivata. Mars, mars metsään!

 

Eräässä laulussa sanottiin: ”Ota löysin rantein!”

 

Kynänkuljettaja
Kalle Nivala