Pyhäsalmi Mine Oy:n omistama entinen kerhotalo Jyrkilä tullaan purkamaan lähiaikoina rakennuksen huonokuntoisuuden vuoksi. Ruotaselle vuonna 1938 rakennettu Jyrkilä siirtyi kaivoksen omistukseen vuonna 1959.
Vuonna 1959 silloinen kaivosyhtiö osti maa-alaa käyttöönsä, jonka yhteydessä omistukseen siirtyivät myös asuinrakennukset Pikku-Lepikko, Kotila, Reinon mökki, Siirtola, Hiskilä, Onnela, Lepikko ja Jyrkilä. Edellä mainituista jäi rakennusvaiheen jälkeen vain Lepikko kaivoksen vierasmajaksi sekä Jyrkilä kerhotiloiksi.
Emmi ja Yrjö Pennanen rakensivat Jyrkilän vuonna 1938 Eevert Ruotoistenmäeltä ostetulle 3,5 hehtaarin tilalle. Aluksi Pennaset käyttivät Jyrkilää kesäasuntona työskennellessään muualla, mutta sittemmin kiinteistöä vuokrattiin. Jatkosodan aikana vuonna 1942 Jyrkilä paloi ollessaan sotilasmajoituksessa autokomppanian miehille. Tulipalo syttyi Petromax-lampun räjähdyksestä ja tuhoisassa palossa menehtyi kaksi ihmistä. Jyrkilä rakennettiin samanlaisena heti uudelleen.
Ruotasen kansankoulu aloitti toimintansa Jyrkilässä 1948 oppilasmäärän lisääntyessä. Koulua jatkettiin Myllylässä, Jyrkilässä ja Lepikossa, joissa kussakin opiskeli kaksi luokkaa. Koulun pito jäi näissä tiloissa kuitenkin lyhyeksi, kun Ruotaselle valmistui koulurakennus syyskuussa 1950.
Kerhotalona tunnettu Jyrkilä annettiin kaivoksen toimihenkilökerhon käyttöön vuonna 1961. Sittemmin tilat ovat olleet pääasiassa Naistenkerhon käytössä. Kaivoksenjohtajan Aki Tuikan kertoman mukaan Jyrkilän käyttö on ollut viime vuosina vähäistä. Tila on ollut satunnaisessa käytössä Naistenkerholla sekä Ruotasen kyläyhdistyksellä.
– Ruotasen kyläyhdistyksen kanssa on käyty keskusteluja kylän kehittämisestä kuten aina. Vaihtoehtoja kokoontumistiloiksi on tarjolla, Tuikka kertoo.
Jyrkilä on tätä nykyä Pyhäsalmi Mine Oy:n omistuksessa, eikä sitä ole listattu maakunnallisesti taikka valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi.
– Rakennuksella on toki historiallista merkitystä yhtenä alueen taloista ennen kaivostoimintaa ja tämän jälkeen kaivoslaisten, lähinnä naistenkerhon, harrastustoiminnan keskuksena. Verrattaessa Lepikon rakennuksiin ja pihapiiriin merkitys on kuitenkin vähäinen, ajattelee Tuikka.
Purkamispäätöksestä Pyhäsalmi Mine ilmoitti tänä syksynä Kaivoksen valot -lehtisessä, joka jaetaan lähialueen talouksiin. Jyrkilän purkuun on päädytty rakennuksen huonokuntoisuuden vuoksi.
– Rakennuksessa on merkittäviä kosteusvaurioita, selkeää homekasvua ja sisäilman laatu on huono. Korjauskustannukset olisivat suuret ilman takeita siitä, että rakennuksesta saataisiin terve, kaivosjohtaja kertoo.
– Purkulupaa on haettu. Rakennuksen kunto huomioon ottaen, en näe sille esteitä, hän lisää.
Irtaimiston tyhjentäminen on jo loppusuoralla, jonka jälkeen purkaminen suoritetaan näillä näkymin polttamalla.
– Purkamiskustannukset riippuvat purkutavasta. Pyhäsalmi Mine Oy maksaa purkamisen ja siitä syntyvien jätteiden asiallisen hävittämisen.
Irtaimisto on kaivoksenjohtajan kertoman mukaan lähinnä käyttötavaraa, eikä Jyrkilässä ole mitään kulttuurihistoriallisesti arvokasta, joten on todennäköistä, ettei irtaimistoa tulla lahjoittamaan taikka myymään.
– Naistenkerho ja kyläyhdistys hakevat omat tavaransa, jonka jälkeen katsotaan, mitä jää jäljelle. Kaivoksen biljardipöytä on siirretty ruokalan alakertaan ja on käytössä, Aki kertoo.
Lepikko taas Jyrkilän sijaan on listattu maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Tällä hetkellä Lepikkoa kunnostetaan putken rikkoutumisesta aiheutuneen vesivahingon vuoksi ja remontin arvioidaan tulevan valmiiksi helmikuun loppuun mennessä.
– Lepikko on suojeltu kohde, jolla on merkittävää historiaa. Päärakennusta kunnostetaan paraikaa. Tilan käytöstä toiminnan päättymisen jälkeen ei ole vielä tehty päätöstä, Tuikka päättää.
