Jarmo haluaa antaa säännöllisyyttä ja paljon halauksia tytöilleen

Nimi: Jarmo Kähärä

Ikä: 40

Ammatti: Rekkakuski

Perhe: Tyttäret Iida 2 v. ja Silja 4v. sekä Noora 16 v.

Harrastukset: Niille ei jää juurikaan aikaa.

Ensimmäiseksi kun aamulla herään, herätän tytöt, etsitään vaatteet, pestään hampaat ja vien tytöt päiväkotiin.

En voisi elää ilman lapsia. Ne on älyttömän tärkeitä.

Pyhäjärvellä parasta on turvallinen kasvuympäristö lapsille, ja täällä riittää paljon touhuttavaa lasten kanssa.

 

Jarmo Kähärän päivät täyttyvät töistä ja arjesta pienten tyttäriensä kanssa.

 

Ensi sunnuntaina vietetään isänpäivää. Jarmo Kähärän suunnitelmissa on juhlistaa päivää lähtemällä silloin ulos syömään tyttäriensä kanssa. Silja täytti elokuussa neljä vuotta, Iida täyttää tammikuussa kolme. Vanhin tytär Noora on 16-vuotias ja opiskelee ja asuu pääasiassa Ylivieskassa.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Jarmosta tuli pienempien tyttöjensä yksinhuoltaja ja asiat piti asettaa tärkeysjärjestykseen. Vaihtoehtoja ei tarvinnut punnita. Iida oli tuolloin vain muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensin Jarmo oli tyttöjen kanssa kotona, sitten lyhensi aiemmin tekemiään pitkiä päiviä rekan ratissa. Nyt Jarmo sopeuttaa ajomatkat Iidan ja Siljan päivähoidon mukaan aamukahdeksan ja iltapäiväviiden välille.

– Herätän tytöt aamulla aina seitsemältä ja illalla seitsemän jälkeen he alkavat asettua yöpuulle. Tytöt nukkuvat yhteisessä huoneessa, joten muutaman kerran saan käydä muistuttamassa nukkumisesta, kun sieltä alkaa kikatusta kuulua, Jarmo kertoo.

– Kumma juttu, että viikonloppuisin kun saisi nukkua pitempään, niin he varmaan heräävät vielä arkiaamujakin aikaisemmin, hän naurahtaa.

– Päiväkodin tätien kanssa tytöt saavat puuhata ”tyttöjen juttuja” ja saavat niihin opastusta, mutta kyllä minäkin osaan laittaa esimerkiksi tyttöjen tukat kuntoon. Kyllä mieskin osaa tyttöjen tukat letittää, kun on pakko, Jarmo naurahtaa. Hän on ollut aikoinaan itse päivähoidossa Muksuteekissä, samoin kuin vanhin tytär Noora, joten hän halusi myös pienet tytöt hoitoon samaan paikkaan.

– Se on pieni ja tosi hyvä hoitopaikka, hän kehuu.

Jarmo kertoo aina tykänneensä laittaa itse ruokaa, mutta tyttöjen myötä hän on harjoitellut myös leipomaan.

– Yhdessä touhuaminen on siinä se juttu, ja tytöt tykkää leipoa. Kun lukee vaan ohjeen ja ymmärtää lukemansa, niin oppii sitä leipomaankin, hän hymyilee. Kakun teko isänpäiväksikin onnistuisi, mutta sitä ei ole nyt suunnitelmissa. Sen sijaan joulun alla aikeissa on tehdä tyttöjen kanssa ainakin joulutorttuja ja pipareita.

– Ehkä miehillä on vielä jonkun verran sellaista ajattelua, että ”En osaa”. Itselläkin oli aiemmin, mutta nyt olen ajatellut siltä kannalta, että kukas muu sitten leipoisi, jos en minä. Mutta eihän tuo kovin vaikeaa tunnu olevan.

Jarmo pyrkii muutenkin touhuamaan paljon yhdessä tyttöjen kanssa, hän hankki talon Ruotaselta, jotta tytöillä on tilaa touhuta ja juoksennella pihalla.

– Kunhan tytöt kasvaa ja aikaa jää enemmän niin hankin ehkä myös koiran, nyt sen hoitoon ei liikene aikaa. Siskollani on hevosia ja tytöt tykkää niistä, että ehkä minun pitää joskus hankkia myös hevosia, Jarmo nauraa ja myöntää tyttöjen kiertäneen hänet totaalisesti pikkusormiensa ympärille.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Iida, 2, ja Silja, 4, tykkäävät yhteisestä ajasta isän kanssa. 

 

– Lapset on minulle todella tärkeitä, halaan heitä paljon, koskaan ei voi halata liikaa, Jarmo sanoo. Kotona katsellaan yhdessä sohvalla telkkaria ja tytöt tykkäävät olla isän lähellä, läheisyys on tärkeää.

– Ja täytyy olla tasapuolinen, heille on todella tärkeää että jos vaikka pelleilen toiselle, niin toinen haluaa heti että teen samalla lailla.

Jarmo linjaa, ettei ole vapaan kasvatuksen kannalla, vaan antaa tytöilleen rajat ja säännöllisyyttä elämään. Ruokailuajoista, karkkipäivistä ja ylipäätään päivärytmistä ja muista pelisäännöistä pidetään kiinni.

Jarmo haluaa antaa tytöille yhteistä aikaa niin paljon kuin mahdollista. Kesällä he kävivät usein työ- ja päivähoitopäivän päätteeksi veneilemässä ja saarissa. Elokuussa he tekivät asuntoautolla reissun joka suuntautui muun muassa Muumimaailmaan ja Ranuan eläinpuistoon.

– Kyllähän neljä- ja kaksivuotiaille yhteinen reissu on elämys, mutta esimerkiksi syömässä käyminen oli aika haasteellista, kun ei heitä voinut liimata tuoliinkaan kiinni siksi aikaa kun hain itse ruokaa. Muutaman kerran tyttöjä piti palautella omalle paikalleen, ja lopulta noukkia seikkailemasta keittiön puolelta. Sellaisen reissun jälkeen tuntuu että on itse jo vähän loman tarpeessa, Jarmo virnistää.

– En kuitenkaan näe lasten kanssa liikkumista taakkana tai rasitteena, en halua jäädä kotiin vangiksi sen takia, jos joku jossain sattuisi katsomaan vähän kieroon. Kyllä maailmaan mahtuu lasten naurua, ja reissut menee aina paremmin kun lapset oppivat, miten siellä toimitaan, hän miettii.

Pienten lasten kanssa reissaamisessa on omat haasteensa, mutta ylipäätään Iida ja Silja ovat isän mukaan kuitenkin kiltisti käyttäytyviä tyttöjä, jotka kuuntelevat isän ohjeita. He ovat myös auttavaisia kotiaskareissa.

– Tytöt auttavat innolla esimerkiksi pyykkejä kaappiin ja Silja huiskii imurilla kun minä nostelen pöytiä pois tieltä. Pihan haravointikin onnistuu yhteistuumin.

 

Pipsa Possu on pikkutyttöjen suosikki, on isä saanut huomata. Silja keräilee myös LOL-nukkeja. Puolitoista vuotta nuorempi pikkusisko Iida seuraa ja matkii isosiskoaan pienimmissäkin asioissa. Toisaalta tytöt tykkäävät olla mukana myös isän työpaikalla: rekan kyydissä ja Romukolmion hallilla.

– Ne on vaan niin uteliaita, että ovat sitten yltä päältä mustia, kun touhuavat hallilla, nauraa Jarmo.

Samalla hallilla on saanut kiinnostuksensa rekan rattiin, metalleihin ja isoihin koneisiin myös Jarmo itse. Jarmon isä Veijo Kähärä on pyörittänyt autokorjaamona ja -purkamona alkanutta bisnestään jo yli neljäkymmentä vuotta. Toiminta alkoi keskittyä enemmän ”romuhommaksi” 1980-luvulla.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Korhosenniemen luontopolku ja makkaranpaisto Pappilanrannan grillikatoksessa on Jarmolle ja tytöille tuttua ja mukavaa yhteistä puuhaa ulkona.

 

– Romukolmio on keskittynyt nykyisin metallinkierrätykseen ja työllistää minun ja isän lisäksi yhden henkilön. Pyhäsalmen toimipisteen lisäksi meillä on varikkoalue myös Oulaisissa, Jarmo valottaa.

– Kierrätys on nykypäivänä kova sana.

Pitkän uransa aikana Veijo on kerännyt lukuisan määrän kanta-asiakkaita, ja noin 70 prosenttia metalleista haetaan Ylä-Savon puolelta. Toinen isompi alue on Oulaisten seudulla. Yrityksen pääasiallinen toimintasäde on noin 100 kilometriä, mutta isompien urakoiden perässä on työreissuja tehty Etelä-Suomesta Käsivarren Lappiin saakka.

– Isä muistaa jo kaikki Ylä-Savon syrjäkylien tietkin, ja siellä on asiakkaita jo kolmannessa sukupolvessa, Jarmo sanoo.

– Tykkään kyllä tehdä tätä työtä, tämä on mukavaa ja kuormia hakiessa tapaa erilaisia persoonia ja kuulee monenlaisia tarinoita. Asiakkaissa näkee koko ihmiskirjon.

 

Talviajoiksikin on onneksi töitä riittänyt, vaikka metallinkierrätysala onkin kesäpainotteista.   Aiemmin Jarmon työpäivät saattoivat venyä pahimmillaan miltei vuorokauden mittaisiksi. Vaikka isä ja poika Kähärä tekevätkin töitä nykyään yhdessä, on Jarmo käynyt haistelemassa elämää myös Pyhäjärven ulkopuolella.

– Armeijan jälkeen olin Tampereella rakennushommissa, välillä asuin Oulussa ja olin töissä Nokian alihankkijalla Scanfillillä. Kolme vuotta sitten muutin Pyhäjärvelle takaisin Jyväskylästä, siellä asuessa pyöritin omaa yritystä johon kuului leirintäalue kahviloineen, Jarmo luettelee.

– Niiden välissä kävin aina asumassa Pyhäjärvellä, aina olen tänne lopulta palannut, sillä perimmältäni olen kuitenkin aina maalaispoika.

 

Jarmo miettii, että isommissa kaupungeissa olisi kyllä tarjolla enemmän esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia lapsille ja hänelle itselle.

– Kyllä siellä asuessa glamour aika äkkiä katoaa. Ei se kerrostalossa asuminen ole niin herkkua.

Pyhäjärvellä hänestä parasta ovatkin järvi ja maaseutumaisuus. Jos isompiin kaupunkeihin mielii käymään, täältä pääsee aina käväisemään päiväseltään vaikka Oulussa, Jyväskylässä tai Kuopiossa.

 

Pääkuva: Jarmo Kähärän silmäterät ovat neljävuotias Silja ja kaksivuotias Iida. Vanhin tytär Noora on 16-vuotias.