Nimi: Pekka Komu

Ikä: 87

Ammatti: Opettaja, eläkkeellä.

Perhe: Vaimo Sirkka, kolme lasta, neljä lastenlasta.

Harrastukset: Elämän ylläpito.

Ensimmäiseksi kun aamulla herään… pitää pyöritellä vanhoja lihaksia, sitten keitän kaurapuuron ja kahvia.

En voisi elää ilman… tärkeitä asioita ovat vaimon hoitaminen ja oman terveyden vaaliminen

 

Pian 88 vuotta täyttävä Pekka Komu viettää puuhakasta elämää. Kotityöt, Sirkka-vaimoa katsomassa käyminen ja liikunta pitävät hänet virkeänä.

Monille pyhäjärvisille tuttu, elämäntyönsä pääasiassa ruotsin opettajana toiminut Pekka Komu on valoisa, pian 88 vuotta täyttävä mies. Hän asuu omassa asunnossaan ja hoitaa kodin askareet pääasiassa omin voiminensa. Ajokortti hänellä on edelleen taskussa, joten kesäaikana matkat taittuvat kesämökille Tuoriniemeen puuhastelemaan. Pekan vaimo Sirkka asuu Attendo Järvenhelmessä, jossa Pekka käy häntä tapaamassa lähes päivittäin.

– Sirkka on ollut vuodesta 2010 muiden hoidettavana. Ensin Köpsinrinteellä ja nyt Attendolla, Pekka sanoo.

– Hoidin häntä pitkään kotona, mutta sitten oma kunto meni sen verran huonoksi että minun piti viedä Sirkka Köpsille ennen kuin meitä on kaksi hoidettavaa.

Pekka on kotoisin Kuusenmäen Erkkilästä. Veljistä vanhin, Antti, jäi jatkamaan kotitilaa, joten muut lähtivät opintielle.

– Neljä vuotta vanhempi veljeni Väinö oli Kuusenmäen ensimmäinen ylioppilas, ja minä olin toinen, Pekka muistelee.

He olivat ensimmäinen suvun sukupolvi, jonka vanhemmat eivät nähneet opintoja enää ”jonninjoutavana herraksi opiskeluna”, jossa koulunkäynnin nähtiin kasvattavan vain heinä suussa pellon laidalla kävelijöiksi.

Opintojen perässä oli kuitenkin lähdettävä pois Pyhäjärveltä. Pekka kävi kolme vuotta keskikoulua Raudaskylässä ja sen jälkeen lukion ja yliopiston Helsingissä.

– Että piti sitä ennenkin täältä koulun perässä penskana muualle lähteä, Pekka toteaa.

Valmistuttuaan ruotsin ja saksan opettajaksi, työpaikkaa auskultointia varten piti hakea kouluhallitukselta. Pekka haki paikkaa Kajaanista, Iisalmesta ja Jyväskylästä, mutta hakusaarron vuoksi paperit piti vetää pois.

– Pyhäjärvelle oltiin hakemassa lukio-oikeuksia, joten Rauni Soilama ja Aarne Kangas pyysivät minua tulemaan opettajaksi tänne, Pekka kertaa. Hän lupasi tulla vuodeksi. Vuosi venyi kolmeksikymmeneksi vuodeksi pääasiassa ruotsin opettajana.   

Pekka on monille tuttu valoisasta elämänasenteestaan ja huumorilla höystetyistä jutuistaan. Mikä sinut tekee onnelliseksi?

–  Minä olen luonteeltani semmoinen paremminkin iloluonteinen ja minulla on toiveita. Toiveita pitää olla niin kauan kuin on elämää, Pekka pohtii.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Juttutuokiolle Pekka oli paistanut kahvin kaveriksi valmiiksi lettuja, joiden päälle lusikoitiin hänen itsensä edellispäivänä tekemää omena-marja-aroniahilloa.

 

Pekan mielestä vanhempien ihmisten palvelut on hoidettu Pyhäjärvellä hyvin.

– Kyllä monipuolisesti huolehditaan, ja huolta pidetään, minä olen kyllä tyytyväinen. Tässä yhtenä päivänäkin kun imuroin niin kohta tuli nainen kotihoidosta katsomaan että miten minä jaksan. Imuroidessa oli turvaranneke soittanut hätäpuhelun. No, tuli testattua että turvapuhelin toimii, Pekka nauraa.

Liikunta on Pekalle parasta lääkettä, hän ei kärsi istua pitkään, eikä seisoa kauan paikoillaankaan.

– Liikkeelle lähtö on vaikeinta. Mutta kunhan pääsen vauhtiin niin sitten kävelen vaikka mutkaista tietä näkymättömiin, Pekka nauraa.

– Iän myötä lihakset alkavat rappeutua ja niistä täytyy pitää enemmän huolta, Pekka sanoo ja esittelee jumppapaikkaa kotonaan.

Päivittäisen jumpan lisäksi Pekka saattaa vetäistä villasukat tanssikenkien päälle ja laittaa mopin kanssa tanssiksi musiikin tahtiin.

Kotitöiden, jumppailun ja Sirkan luona käymisen lisäksi Pekka saa liikettä elämäänsä myös puuhastelemalla kesämökillään Tuoriniemessä.

– Salaattia laitettiin Anna-Kaisan kanssa kasvamaan, ja piti laittaa aitaa ettei jänikset syö niitä kaikkia. Saunaakin siellä lämmittelen kun lapset on kantaneet puita. Sellaisia huru-ukon töitä teen, Pekka listaa.

– Haasteena minulla on tietysti tämä kunnossa pysyminen. Kun oma liikkuminen säilyy. säilyy myös itsenäisyys, hän tuumaa. Hän on kuitenkin aina ollut liikkuvaista sorttia, joten liikunta ei ole hänelle pakkopullaa.

Pekalla on aina muutama hauska tarina hihassaan, joista kerrotaan Vanhustenviikon kunniaksi pari muistelmaa. Lisää Pekan tarinoita voit kuunnella perjantaina verkkosivuillamme ja Vanhustenviikon teemasivuilla vaparivaihde.fi/vanhustenviikko julkaistavasta videohaastattelusta.

Sirkka ja Pekka eivät tunteneet toisiaan asuessaan Pyhäjärvellä, vaan he tutustuivat Helsingissä opiskellessaan.

– Minä olin lukion viimeisellä luokalla ja Sirkka oli sairaanhoitajaopistossa. Asuimme lähekkäin ja Lepikon Martti oli pyytänyt pyhäkkäitä Polin vintille kokoontumaan.  Sirkan piti lähteä, kun sairaanhoitajaopiston ovet menivät kymmeneltä kiinni.  Minä sanoin että mennään yhtä matkaa. Kun lähdettiin sieltä vintiltä ja tultiin toiseen kerrokseen, niin siellä oli kahden metrin panssariaita munalukolla kiinni. Eihän siinä auttanut muu kuin se oli yli könyttävä. Minä menin ensin yli ja kohta minulla oli tyttö sylissä. Siitä kait se lie alkunsa saanut se meidän yhteen meno, Pekka hymyilee.

Sirkan ja Pekan yhteistä taivalta on kestänyt yli kuusikymmentä vuotta, mutta se asia on joiltakin unohtunut.

– Köpsille tuli uusi virikeohjaaja ja hän tuli kerran hyvin salaperäisenä virikehuoneeseen ja sanoi että ette usko mitä nuo mummut käytävällä puhuu. Ne puhuu että mitähän se tuo Komun Pekka meinaa tuon Kolehmaisen Sirkan kanssa, kun sen ympärillä pyörii, Pekka naurahtaa.

Elämäniloisella Pekalla on elämässään tärkeä motto.

– Näillä mennään, mutta mottona on kuitenkin edelleen että hymyä huuleen ja nokka tuuleen niin eletään kauemmin! Pekka hymyilee.

 

Jutun lopussa Pekan videohaastattelu.

Kokenut esiintyjä Pekka laatii ”settilistan”, ettei mikään kerrottavaksi aiottu sattumus unohdu mainita videohaastattelussa.

 

Pääkuva:

Elämänmyönteinen Pekka Komu on valittu muun muassa Positiivisesti Poikkeavaksi Persoonaksi vuonna 2016.