Luontoelämyksiä pikkuväelle

Tehhään hyvvää -juttusarjassa seikkaillaan tällä kertaa metsässä. Haasteen vastaanottanut Komun Erä järjesti Hoijakan ja Muksuteekin lapsille erähenkisen rastiradan, jossa tunnistettiin eläimiä, lintuja, puita sekä eläinten jälkiä ja papanoita.

 

Komun Erällä on perinteitä luontoelämysten ja eräharrastuksen tarjoamisesta koko perheelle, metsästäjien puolisoille, lapsille ja muillekin kiinnostuneille perhejahtipäivänä syksyisin. Niinpä, Tehhään hyvvää -kohteeksi oli helppo valita päiväkotilapset. Hoijakan lähellä, Ikosen koulun parkkipaikan vieressä on sopiva kuusikkolaikku, pienen ihmisen näkökulmasta iso metsä, jonne tapahtuma viritettiin.

Terttu Pesonen on Komun Erän perhejahdin äiti, ja hän järjesti päiväkotien lasten eräretken yhdessä Kirsi Haapion kanssa.

– Aikanaan puhuttelin isäntää aika kovasti, että saatiin yksi päivä hirvijahdista käyttää koko perheen tapahtumaan. Aluksi sitä kutsuttiin akkainjahdiksi, mutta se nimi oli varattu, niin alettiin puhua perhejahdista, Terttu kertoi.

Komun perhejahtipäivän kautta Kirsikin innostui eräharrastuksesta. Miesystävä, joka oli pikkupojasta asti metsästänyt, kysyi Kirsiä mukaan.

– Viime syksyn perhejahdissa saatiin saalishirvi. Päivä oli elämys myös mukana olleille kaislarantalaisille. Satoi vettä, ja ampujan vaimo piteli sateenvarjoa, kun täysosuma tuli, Kirsi muisteli.

Terttu ja Kirsi tekivät kuusikkoon kahdeksan rastia lapsille. Hoijakan ja Muksuteekin lapset tulivat kahdessa erässä ja jakautuivat vielä pienempiin ryhmiin rasteja kiertämään.

Linturastilla harakka oli kaikille tuttu, sehän käy usein kotipihoissa ja on helppo tunnistaa. Metsälintuja ei näe yhtä usein. Pikkulintuja eivät aikuisetkaan aina erota toisistaan tai osaa nimetä, joten ei kummaa, etteivät lapset niitä tienneet nimeltä.

Kuusen oksalla istuva luonnollisen kokoinen pöllö oli aika selvä tapaus. Melkein oikean kokoiset pahvieläimet kirmailivat kuusten seassa ja niitä lapset kävivät silittämässäkin.

Valokuvissa arvuuteltiin metsän eläimiä. Ahmaa veikattiin apinaksi ja hirveä poroksi. Punaturkkinen kettu näytti lasten mielestä söpöltä.

Eläinten jälkiä oli toisessa kuvassa ja niitä koetettiin yhdistää metsän eläimiin. Joku tunnisti karhun jäljet lumella, isoimmat tassunjäljet kaikista.

Paljon oli nähtävää ja koettavaa, ja saattoipa lapsille jäädä mieleen uusia eläimiä, lintuja ja puita. Kiva on myös tietää, että kotipihan jälkivana on pupun tekemä.

Terttu ja Kirsi iloitsivat, kun lapset viihtyivät erärasteilla. Metsikössä oli helppo liikkua pienilläkin jaloilla, koska lunta oli vain malliksi.

Komun Erä halusi haastaa seuraavaksi Tehhään hyvvää  -sarjaan Pyhäjärven Ratsastajat vastuuhenkilönään Hanta Halonen.

Kirsi Haapea