Vuonna 2014 perustetun metalliyhtye Humavoidin laulaja-pianisti Suvi Halmetoja asui Pyhäjärvellä 18-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen hän on edennyt päämäärätietoisesti kohti unelmiaan – matkalla mukaan on tarttunut teatteria, pianonsoittoa, monenlaisia opintoja ja viimeisimmäksi oma bändi yhdessä aviomiehen kanssa.

 

Muusikko Suvimarja Halmetojan ensiaskeleet esittävän taiteen parissa piirrettiin 1990-luvun Pyhäjärvellä. Halmetoja kokee, että lapsuudesta asti mukana kulkeneiden harrastuksien – pianonsoiton ja nykytanssin – merkitys hänen taiteilijaminänsä kehittymiseen oli äärimmäisen suuri.

– En olisi tässä, jos en olisi Pyhäsalmelta kotoisin. Lauloin aina itsekseni, kun kävelin paikasta toiseen, eikä kukaan katsonut oudosti, muistelee nykyään pääkaupunkiseudulla vaikuttava Humavoid-yhtyeen perustajajäsen Halmetoja.

 

Pyhäjärvellä Salmenportin nurkilla varttunut Suvimarja oli kolmevuotias, kun hänen muskaria vetänyt äitinsä otti hänet mukaan muskaritunnille.

– Äitini muisteli, että rupesin laulamaan samaan aikaan, kun puhuin ensimmäiset sanat.

Muutama vuosi meni leikkien ja laulaen muskarissa, kunnes ennen kouluikää Halmetoja aloitti pianonsoiton Jokilaaksojen musiikkiopistossa Kristiina Leskisen oppilaana.

Ala-asteiässä alkoi tanssiharrastus Naisvoimistelijoissa sekä tanssiopiston avoimilla tunneilla. Lisäksi Halmetoja lauloi Ikosen koulun kuorossa.

– Olin jo pienenä tosi omatoiminen, esimerkiksi ilmoitin itse itseni tanssiin tokaluokkalaisena. Olen hirveän kiitollinen isosta työstä musiikkiopistolle ja Naisvoimistelijoille. Erityisesti Naisvoimistelijoiden tunnit, joilla sai tehdä omia tanssinumeroita, ovat vaikuttaneet nykyiseen musiikin tekemiseeni ja antoivat minulle luovan pohjan, Suvimarja kiittelee.

Tuohon aikaan Halmetojan elämään lipui myös musiikkigenre, jonka parissa hän nyt työskentelee Humavoid-yhtyeensä kanssa.

Kyseessä on tyylilaji, joka maailmalla liitetään olennaisesti Suomeen – nimittäin metalli.

– Kaksi vuotta nuorempi pikkuveljeni esitteli metallin minulle. Siitä lähtien metalli on ollut läsnä elämässäni koko ajan, mutta tyttönä sen kuuntelu oli noloa ja asia oli aikuisikään asti oma salaisuuteni, nauraa Halmetoja.

Hän kuvailee metallia sydämensä musiikiksi, jolla pääsi kouluhommista irti ja auttoi erilaisten tunteiden käsittelyssä.

– Ensimmäisiä kuuntelemiani bändejä olivat muun muassa Children of Bodom, Metallica, Sinergy ja In Flames.

Myös bändisoittoon naisella oli jo tuolloin kiinnostusta, mutta sopivaa seuraa ei löytynyt.

– Veljeni soittivat rumpuja ja kitaraa kahdestaan, mutta eivät ottaneet minua mukaan. Myös rinnakkaisluokan pojat Ikosella perustivat bändin, mutta en uskaltanut kysyä, että ottaisivatko he minut mukaan.

 

Vuonna 2002 lukion kolmannelle luokalle mentäessä Halmetoja karisti Pyhäjärven pölyt kengistään ja lähti musiikkilukioon Ouluun.

– Olisin halunnut musiikkilukioon jo heti yläasteen jälkeen, mutta äitini jarrutteli ja sanoi, että vasta täysi-ikäisenä voin lähteä.

Perämeren rantamilla Suvimarjan mieliin iskostui ensimmäistä kertaa ajatus musiikista ammattina.

– Siitä lähtien kun päätin, että minusta tulee musiikin ammattilainen, olen mennyt päämäärätietoisesti eteenpäin.

Samalla hän kokee myös musiikillisen vapautumisensa tapahtuneen.

Lukioaikana Oulussa mukaan kuvioihin ja työkalupakkiin tuli musiikin ja tanssin oheen teatteri.

– En ollut koskaan aiemmin tehnyt teatteria, ennen kuin teimme musikaalin. Tajusin tuolloin, että pystyn yhdistämään kaikki taitamani osa-alueet.

Oulusta matka jatkui Tampereelle muusikon ammattikorkeakouluopintoihin. Siellä Halmetoja alkoi säveltää metallibiisejä ja pääsi ensimmäistä kertaa mukaan bändiin.

– Olin rumpalina tyttöbändissä, joka soitti rokkia. Olin myös bändeissä, jotka olivat enemmänkin sunnuntaisoittelijoita, eikä se innostanut minua. Vasta kun muutin Helsinkiin, pääsin kunnon metalliporukoihin.

AMK:sta Suvimarja sai kouraansa teatterimuusikon pätevyyden. Hän sanoo panostaneensa uransa aikana eniten juuri teatteriin sekä pianonsoiton opettamiseen. Nyt opettamista on takana kymmenkunta vuotta ja homma jatkuu edelleen.

Sen sijaan teatteri on poistunut ohjelmistosta, lukuun ottamatta Improvisaatioteatteri Kolinaa.

– Väsyin teatteriin, jossa jokaisen produktion jälkeen oli taas tyhjän päällä ja joka kerta tuli aina uudet ihmiset.

 

Kuten Tampereelle, myös Helsinkiin Halmetojan veivät opinnot. Helsingin yliopistosta hän valmistui teatteritieteen kandidaatiksi ja pääaineen vaihdon jälkeen lopulta musiikkitieteen maisteriksi.

Jo edellä mainitulla Kolinalla oli suuri vaikutus pääkaupunkiin kotiutumisessa.

– Kun menin Kolinan pääsykokeisiin, en edes tiennyt, minne haen. Kolinasta on tullut minulle hirveän rakas kaveriporukka, se on ystäväpiirini. Aluksi improteatteri oli harrastelijatoimintaa mutta nyt päätyöni.

Improvisaatioteatteri Kolina on tällä hetkellä yhdeksän hengen ryhmä, joka esiintyy muutaman kerran kuussa, esimerkiksi firmojen pikkujouluissa, koulutustilaisuuksissa tai lasten tapahtumissa. Sen perustajajäseniä ovat Roope Salminen sekä Sasu Paakkunainen.

Ryhmässä Suvimarjan tehtävänä on luoda esitykseen tunnelma ja näyttelijöille ääriviivat – hän improvisoi keyboardilla eli koskettimilla sekä antaa soittimella rumpukomppia tai luo muuta äänimaailmaa, kuten auton jarrutusääniä.

– Improteatteri on tolkuttoman hauskaa ja hyväntuulista. En voisi kuvitella hauskempaa työtä. Pitää osata monipuolisesti eri musa- ja elokuvatyylejä, eikä saa pelätä, mitä sieltä tulee. Itsekritiikki pitää jättää lavalla pois ja olla leikkimielinen, Halmetoja kuvailee.

Vuonna 2017 ryhmän edesottamuksia saattoi katsastaa televisiosarjassa nimeltä Älä jäädy. Myös studion spottivalojen loisteessa Suvimarja hoiti musiikkipuolen.

– Teimme samoja juttuja kuin keikoilla. Studiossa oli tosi kuuma, ja välillä piti pyyhkiä hikeä pois. Yllättävän hyvin kuitenkin pystyi unohtamaan, että oli telkkarissa.

 

Palataan metallimusiikin pariin. Aihe pulpahtelee Suvimarjan kanssa jutustellessa vähän jokaisessa välissä esiin. Äänenpainoista ja innostuneisuudesta voi todeta, että Humavoid on ehdoton sydämen asia.

Nuorena tyttönä ensimmäiset tahdit hevimusiikista kuullut Halmetoja sanoo kaiken aikaisemmin tekemänsä – esimerkiksi pianonsoiton, musiikkiopintojen, teatterin ja Mira Luodin bändissä Suomen kiertämisen – nivoutuvan nyt yhteen Kolinan lisäksi Humavoid-bändissä.

Vuonna 2014 unelma omasta bändistä konkretisoitui, kun hän perusti yhtyeen yhdessä aviomiehensä Niko Kalliojärven kanssa.

– Ennen Humavoidin perustamista olimme osa toista bändiä. Tuli levynteon aika, mutta biisejä ei tahtonut muiden yhtyeen jäsenten toimesta syntyä ja niinpä teimme biisit Nikon kanssa. Aluksi oli tarkoitus levyttää biisit, mutta vähän myöhemmin kosketinsoittaja ilmoitti, ettei niitä tehdäkään. Perustettiin sitten bändi näiden biisien pohjalta ja siksi ensimmäinen levymme on eri tyylinen kuin toinen, koska biisit oli alun perin tehty toiselle yhtyeelle, Suvimarja summaa Humavoidin alkuaikoja.

Nelihenkisessä yhtyeessä hän hoitaa vokalistin ja kosketinsoittajan tehtävät.

Lisäksi naisen toimenkuvaan kuuluvat myös kappaleiden säveltäminen ja sanoittaminen Kalliojärven kanssa sekä musiikkivideoiden tuottaminen ja editointi.

– Meillä on omintakeinen musatyyli, joka on syntynyt Nikon metallimusiikin pitkän linjan kokemuksen ja minun teatteri- ja klassisen pianotaustani yhteentörmäyksestä. Musan voisi tiivistää kimurantiksi, mutta energiseksi ja mukaansatempaavaksi metalliksi.

Metallimusiikkia säveltäessään Halmetojan on pitänyt opetella päästämään irti klassisen musiikin säännöistä. Yliopisto-opintojen sävellysharjoituksissa vallinneisiin fundamentalistisiin näkemyksiin Suvimarja katkoikin kahleet myöhemmin käymissään Pop & Jazz Konservatorion opinnoissa.

– Innostuin säveltämisestä musiikin maisterin tutkinnon aikaan. Ennen sitä olin tehnyt vain teatterisävellystä. Sain opinnoissa paljon teoreettista pohjaa ja vinkkejä, mutta Pop & Jazz Konsalla löysin oman säveltäjäminäni ja artistiuteni.

 

Nyt Humavoidilla on valmiina toinen pitkäsoitto, joka odottaa julkaisuaan. Tavoitteena on, että levy tipahtaa kauppojen hyllyille mahdollisimman pian.

Suurimmassa osassa sen biisejä tullaan kuulemaan laulullisesti täysin nahkansa luonutta Halmetojaa. Puhdas laulu on muuttunut huudoksi tai kuten nainen itse kuvailee karjumiseksi.

Hän kertoo saaneensa laulua kuulleilta kommentteja, että ”ai kauhea, ootko sä vihainen”.

– Se on ollut seuraava kehitysaste ja selviö, että kehitän lauluani siihen suuntaan. Yleensä autossa on kehdannut huutaa matkalla kuntosalille ja yhtenä syksyisenä aamuna huomasin, että huutolaulu onnistui ja ajoin innoissani tien sivuun äänittääkseni sen muistiin. Mentiin bändin kanssa studioon ja miksaaja Tuomas Yli-Jaskari kehotti kokeilemaan vielä vähän korkeampaa ääntä, Suvimarja vastaa kysymykseen, kuinka uusi tulkintatyyli löytyi.

Uuden laulutyylin löytymistä Halmetoja ei kuitenkaan missään nimessä pidä vahinkona, vaan eri laulutyylejäkin pystyi testailemaan vasta pitkän harjoittelun tuloksena.

– Harjoittelin paljon, jotta ”the soundi” löytyisi.

Uuden albumin lisäksi bändillä on suunnitteilla Suomen kattava kiertue. Sen lisäksi Humavoid nousee tulevana kesänä lavalle Tuska-festivaaleilla.

 

Entä mistä päämäärätietoisesti kohti tavoitteitaan edennyt Suvimarja Halmetoja tällä hetkellä unelmoi?

– Suuria muutoksia en nyt kaipaa. Elän unelmaani, kun bändi etenee ja pääsemme isommille keikoille, kuten nyt Tuska-festareille. Olemme olleet myös Stam1nan lämppäreinä – se on yksi toteutunut unelma. Osaan nykyään nauttia eri tavalla jokaisesta hetkestä kuin nuorempana.

– Näen jo silmissäni, kun olemme lavalla kesäfestareilla ulkomailla. Aurinko paistaa, hiekka pöllyää ja yleisössä on iso pitti.

Teksti: Ossi Savolainen, kuva: AJ Johansson Photo