Joulu hiipii hiljaa joka paikkaan

Joulutraditiot ovat olleet Katjalle tärkeitä jo lapsesta lähtien. Oman kodin hankkimisen jälkeen jouluna ei ole lähdetty kiertämään sukulaisissa, vaan Katjan perhe kutsuu lähisuvun heille joulutunnelmasta nauttimaan.

Jouluinen ilmapiiri toivottaa vieraan tervetulleeksi kotiin jo ovella. Tunnelmassa on paljon samaa Cafe Hymyn kanssa. Sama somistaja ja hengetär, ihmekös tuo.

Katja ja Saku Rönkä ostivat omakotitalon syksyllä 9 vuotta sitten. 

– Paljon oli remontoitavaa. Ehtona oli, että jouluksi pitää päästä muuttamaan tänne. Aatonaattona sitten muutettiin. 

Ensimmäistä joulua uudessa kodissa ei paljon ehditty hössöttää, mutta heti oli selvillä, mihin tähdätään. 

– Kun tähän muutettiin, niin päätettiin, että nyt kun on oma koti, ei jouluaattona lähdetä mihinkään. Meidän molempien perhettä tulee meille jouluaattona tupa täyteen. Kaikki ovat tervetulleita tänne ja se on ihanaa, Katja huokaisee. 

Jouluvalmistelut alkavat hyvissä ajoin ja joulu hiipii taloon yksityiskohta kerrallaan.

– Lainan synttäreitä vietetään lokakuun lopulla. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa laittaa valoja. Joulunaika on lyhyt. Haluan aloittaa hössötyksen hyvissä ajoin ja ottaa siitä kaiken ilon irti. Olen jo miettinyt, mitä ensi jouluna toteutetaan, mitä ei tänä vuonna ehditä.

Joulupuuhastelu on Katjasta mukavaa, mutta se ei saa tuntua pakolta.

– Pidämme lasten kanssa monet pikkujoulut ennen joulua. Teemme kotona aina kaikkea kivaa yhdessä, kun lapset ovat yhtä höperöitä kuin minä. Lämmitämme glögiä, sytytämme kynttilöitä, katsomme jouluelokuvia ja kuuntelemme joulumusiikkia. 

Lapsilla on suklaakalentereiden lisäksi seinällä tontun kalenteri, josta on tullut joka päivä yksi pala aarrekarttaan. Sen avulla päästään varmaan jossain vaiheessa yllätyksen luokse.

Kodin laajennusosa valmistui vuonna 2017. Nyt kaikilla lapsilla eli Tuurella, Lainalla ja Mainilla on omat huoneet. Katja on pohtinut, että kun lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle, osalle huoneista saa keksiä uutta käyttöä. Siinä vaiheessa ompelutyötkin saattavat saada oman tilansa, samoin ehkä myös jouluhupsuttelu. 

– Jos joskus on tyhjä huone, siitä voi tehdä jouluhuoneen. Sääli laittaa joulukoristeita laatikkoon ja varastoon. Käyn niitä siellä vuoden aikanakin kurkkimassa, Katja paljastaa.

Joukoristeet ovat niin rakkaita, että niistä ei raaski luopua aina rikkinäisenäkään.

– Taisi olla meidän toinen joulu täällä, kun kuusi kaatui kolme kertaa. Paljon ihania koristeita meni säpäleiksi. Sirpaleetkin ovat vielä tallessa, kun en ole voinut heittää pois, Katja tunnustaa.

Katjan perheen joulu on yhdistelmä perinteitä sekä uutta ja omaa.

– Joulutraditiot ovat olleet minulle tärkeitä ihan lapsesta saakka. Haluan niitä omille lapsillenikin jatkaa, että muistaisivat ne aikuisuuteen asti. Lapsena joulu oli erilaista ja jännittävää aikaa. Valokuvien kautta kuvittelee muistavansa paljonkin. Jotain samanlaisia koristeita olen halunnut itsellenikin hankkia, mitä on ollut kotona. Esimerkiksi omenat kuuseen. 

Koti on pullollaan pieniä jouluisia yksityiskohtia. 

– Reissusta on ollut perinteenä aina tuoda matkamuistona joku joulukoriste. On kiva hetki, kun koristellaan kuusta, muistella, mistä mikäkin koriste on ostettu. Niihin liittyy tarinoita, Katja kertoo. 

Joskus reissusta tarttuu matkaan vähän enemmänkin joulua.

– Kun matkustimme Amerikkaan joulun jälkeen, siellä olivat kaikki joulukoristeet alennusmyynnissä. Meidän joulukoristeissa yhdistyykin perinteinen suomalainen tyyli ja vähän överi amerikkalainen tunnelma, Katja nauraa.

Lapsillakin on omat suosikkikoristeensa. Tuuren suosikki on joskus myyjäisistä ostettu luonnonmateriaaleista valmistettu jouluasetelma, jossa on tonttu. Laina miettii hetken ja kertoo pitävänsä kaikista koristeista.

– Minun suosikki on Kaunottaren ja hirviön kynttiläkoriste Lumiere, Maini sanoo. 

Katja kertoo, että joulunvietossa moni asia on lapsuuden peruja, mutta hän tykkää myös rikkoa perinteitä. 

– Joulukuusi tulee aatonaattoiltana. Nyt lähdemme Rukalle muutama päivä joulun jälkeen, joten tuomme kuusen muutamaa päivää aikaisemmin, jotta ehdimme nauttia siitä.

Jouluaatto alkaa perinteisesti aamusaunalla. 

– Käyn ensin sytyttämässä pihan täyteen kynttilöitä. Saunan jälkeen on vuorossa aterian valmistelut ja syömiset. 

Jouluksi ei niin paljon leivota, koska ruoka on pääosassa. Kinkku ei kuitenkaan ole Katjan joulupöydän kunkku.

– Joulupöytä on ennemminkin kalapainotteinen. Joulupöytään laitetaan savustettua lohta, punajuuri- ja bataattilaatikkoa, graavisiikaa ja silliä sekä mätiä ja rapusalaattia kaupan palvelutiskiltä. Ne ovat minun suurimpia herkkujani. Perinteisesti äitini tekee ja tuo jälkkäriksi mansikkajäädykettä, jota kotona syötiin lapsuudessa.

Savulohi on kaikkien suosikki.

– Isi tekee sen, Maini tietää sanoa.

Sitten odotellaan, jos joulupukki kävisi. 

– Jokaisella lapsella on yksi tärkein lahjatoive. Se on onneksi pysynyt mukavan maltillisena. 

– Kun me nähdään pukki ikkunasta, niin tuntuu että menee ainakin vartti ennen kuin se on ovella. Lahjojen jakaminenkin kestää ainakin vuoden, Tuure miettii.

Lahjat saa avata vasta, kun pukki on lähtenyt. 

Aattoillan tunnelma on rauhallinen ja rento. 

– Lämmitämme vielä aattoillan saunan. Olen niin hirveä saunoja. Voisin käydä muutenkin saunassa kahdesti päivässä, Katja tuumaa.

Aaton jälkeen joulunvietto jatkuu leppoisasti.

– Ei me tehdä mitään erikoista. Yhdet tietyt pikkuleivät leivotaan aina joulupäivänä. Mäenlaskussa tai hiihtämässä on yleensä käyty, Katja pohtii. 

Myös Katjan pieni kahvila muuntautuu joulumaailmaksi. 

– Sielläkin sitä jouluhullutusta tulee toteutettua aika paljon. En tiedä, karkottaako se asiakkaita, kun joululaulut soivat marraskuun puolivälistä. 

Katjan valikoima joulumusiikki ei kuitenkaan ole perinteistä markettirenkutusta. 

– Soitan amerikkalaisia vanhoja joululauluja, Frank Sinatraa, Bing Crosbyä, Dean Martinia, Jazz-tyyliä ja paljon myös instrumentaalimusiikkia. Niissä on sellaista mukavaa iloittelua.

Putiikissa on jouluista tavaraa ja tunnelmallinen joulumusiikki rauhoittaa asiakkaat kahvikupin äärelle. Katjan ompelemat tonttulakit ovat suoranainen hitti ja Katjan joululaatikot tekevät hyvin kauppansa. 

– Useamman erän olen tehnyt punajuuri- ja bataattilaatikoita sekä saaristolaisleipää. Kahvilalla on ollut pikkujouluja ja olen ommellut tonttulakkeja. Nyt saa jo rauhoittua ja pääsee vähitellen laskeutumaan jouluun. Aatonaattona on vielä kahvila auki.

Katja ei kärsi joulustressistä.

– Ei haittaa, vaikka kaikkea ei tehdä itse, eikä tehdä ihan infernaalista joulusiivousta. Joulu tulee aina, vaikka ei olisi kaikkia valmisteluja tehtykään, mitä on ajatellut. 

Aikaisemmin Katja teki enemmän, leipoi, askarteli kortit ja valmisti lahjoja itse. Nyt hän on oppinut hölläämään.

– Tänä vuonna lapset ovat tehneet toisessa mummolassa piparitalon ja toisessa leiponeet pipareita. Kotona ei ehkä tehdä niitä ollenkaan. 

Katja pohtii, että joulua ei pitäisi suorittaa. Jouluun liittyy paljon tunteita ja kokonaisvaltaista tunnelmaa. 

– Vaikka kuinka on aikuinen, eikä joulussa ole niin suuri mysteerin verho, jotakin taikaa joulunajassa on. Se tunne olisi ehkä mahdollista löytää sisältään muulloinkin. 

Katja pohtii, että se onko jouluihminen, on varmaan joku sisäänrakennettu juttu. Sellainen joko on tai ei ole.

– Voi antaa itselleen luvan siihen, että saa olla vähän höpsö. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Olen kuullut, että ne ihmiset jotka aloittavat joulukoristelun aikaisin ovat muita onnellisempia ja elävät pidempään, Katja kertoo nauraen.

Jaana Salo