Ilona on Salkkareiden Sabrina

Salatut Elämät –sarjan syyskaudella ruudulla näyttäytyy monelle pyhäjärviselle tuttu kasvo. Näyttelijä, tanssija ja laulaja Ilona Chevakova näyttelee sarjassa Sabrina Mustavaaraa. 33-vuotias Ilona on ennättänyt tehdä mittavan uran
teattereissa ympäri Suomea. Televisiossa ja elokuvissakin häntä on nähty ja kuultu.

Ilona Chevakova vietti lapsuutensa Pyhäjärvellä.

– Muutimme Pietarista Pyhäjärvelle vuonna 1991. Olimme ensimmäinen inkerinsuomalainen paluumuuttajaperhe Pyhäjärvellä. Siellä ei ollut silloin muita ulkomaalaisia. Koin, että meidät otettiin hyvin vastaan. Saavuimme pelkkien matkalaukkujen ja tyynyjen kanssa. Ensin asuimme Emolahti beachilla mökissä. Leila Pentti Ikosen koululta laittoi keräyksen pystyyn. Kun saimme asunnon, rivitalossa oli huonekalut valmiina ja joku sata barbia. Siinä näkyi pyhäjärvinen yhteisöllisyys, Ilona kiittelee.

Perhe muutti Pyhäjärvelle, koska siellä asui Ilonan kummitäti.  Ilona oli viisivuotias Pyhäjärvelle tullessaan. 

– Olin vuoden päiväkodissa Muksuteekissa, ennen kuin muutimme Ruotaselle. Jatkoin päiväkodissa siellä ja kävin Ruotasen koulua ensimmäiseltä luokalta viidennelle asti. Suurin osa lapsuusmuistoistani on Pyhäjärveltä.

Lapsena Ilona pelkäsi, että häntä kiusataan venäläisyyden takia. 

– Yritin olla kova. Jälkeenpäin olen miettinyt, että toivottavasti kukaan ei kokenut kovuuttani eri tavalla kuin tarkoitin. Kaikilla on syynsä omalle toiminnalleen. Nykyisin olen ylpeä taustastani ja Suomikin on muuttunut kovasti. En enää koe olevani erilainen.

Ensimmäiseksi täytyi opetella uuden kotimaan kieli.

– Mummo puhui inkerinsuomea, joten osasin jotain lauluja suomeksi. Vanhemmat menivät suomenkielen kursseille. Kotona tuli sellainen sääntö, että ei saa puhua venäjää. Teininä olikin vuorostaan sellainen sääntö, että ruokapöydässä ei saa puhua suomea, Ilona kertoo.

Suomi jäi päälle ja on vahvempi kieli. Ilona on tehnyt kuitenkin äänitöitä ja rooleja myös venäjäksi.

– Sanavarasto ei ole täydellinen. Jos teen venäjäksi mainosspiikkejä, tarkistan äidiltä lausumiset, Ilona paljastaa. 

Ruotasen koululta on jäänyt mieleen opettaja Keijo Kananen.

– Keijo oli ihan huikea ope. Joka luokalla oli oma bändi. Hän oli erittäin omistautunut musiikin opettamiseen. Koulun jälkeen alkoivat bänditreenit. Bändit saivat aina esiintyä kaikissa mahdollisissa juhlissa. Olin meidän bändin laulaja, mutta kaikki saivat kokeilla eri soittimia. Välillä soitin rumpuja tai olin basistina. En ole törmännyt sen jälkeen tuollaiseen. 

Nykyisin näyttelijän, laulajan ja tanssijan työtä tekevä Ilona sai laulamiseen siemenen Ruotasen koululta. Tanssi oli mukana kuvioissa jo Pietarissa. 

– Aloitin kolmevuotiaana balettitunnit. Pyhäjärvellä tanssiharrastus jatkui Marketta Viitalan ohjauksessa. Kävin tanssitunneilla erittäin aktiivisesti. Tanssi oli ehdottomasti mun juttu. 

Tanssi on edelleen tärkeässä roolissa Ilonan elämässä. Hän valmistui ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun musiikkilukion tanssilinjalta vuonna 2005 ja tanssii edelleenkin.

– Myös vanhemmat ovat kannustaneet paljon tanssiin, musiikkiin ja esiintymiseen. Siskojen kanssa teimme pienenä esityksiä vieraille.

Kun vanhemmat erosivat, Ilona ja siskot Regina ja Alona muuttivat äidin kanssa Kiteelle. 

– Muistan, että oli kova pala, kun muutimme kauas Pyhäjärveltä, kun siellä oli ihanat ystävät. Kiteelle muutostakin jäi kuitenkin paljon hyvää. Kiteeläiset pitävät minua kiteeläisenä, pyhäjärviset pyhäjärvisenä, Ilona nauraa.

Ensimmäinen vuosi Kiteellä alkoi laulukilpailuvoitolla ja uuden harrastuksen löytämisellä.

– Menimme Reginan kanssa nuorisoteatteriryhmään, johon Alonakin tuli myöhemmin mukaan. Olin siellä mukana kuutosluokalta yläasteen loppuun asti. 

Lukion tanssilinjan jälkeen Ilona mietti, missä voisi opiskelussa hyödyntää sekä tanssia, musiikkia että teatteria.

– Opettaja ehdotti, että hae Millenium Performing Arts musikaaliteatterikorkeakouluun Lontooseen. Se tuntui hurjalta unelmalta. Kokeilin hakea sinne ja pääsin. Muutin Lontooseen suoraan lukiosta. Sain opiskella teatteria, mutta en pelkästään näyttelemistä. Sain vahvan koulutuksen kaikkeen, valmistuin myös tanssijaksi. Joka ikinen aamu alkoi balettitunnilla, Ilona kuvailee.

Valmistumisen jälkeen ura urkeni nopeasti. 

– Vaasan kaupunginteatterista soitettiin pian valmistumisen jälkeen ja pyydettiin tekemään pikapaikkausta. Yksi ainoa ihminen Suomesta tunsi minut ja suositteli. Tein silloin vuoroja Forumin Vero Modassa Helsingissä. Pakkasin kamat ja muutin Vaasaan. Minulle tarjottiin kiinnitystä ja jäin kolmeksi vuodeksi. Kävi tuuri, kun minut otettiin heti taloon sisään. 

Kolme vuotta kaupunginteatterissa tarjosi hyvän pohjan jatkolle. 

– Sain tehdä mahtavien ohjaajien kanssa töitä. Nuorelle vastavalmistuneelle se oli arvokasta. Vaasan pestin jälkeen aloin freelanceriksi. Olen ollut onnekas, kun töitä on riittänyt. 

Näyttelemisen lisäksi Ilona on tehnyt paljon äänitöitä.

– Aloin aktiivisesti soittelemaan ja kyselemään. Kun yksi ovi aukesi, töitä alkoi tulla enemmänkin. Yksi mun vahvuus on spiikkaus. Telkkarista löytyy paljon mainoksia, joita olen spiikannut. Dubbaan piirrettyjä myös.

Ilonalla on mies ja kaksivuotias poika. Ilona kertoo, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu, kun on maailman omistautunein mies.

– Meillä on myös mahtava tukiverkosto. Äiti oli juuri viikon meillä. Perhepäivähoitaja asuu minuutin matkan päässä, miehen vanhemmat, sisarukset ja täti auttavat. Välillä huolestuttaa miten minun työkiireet vaikuttavat poikaan, mutta kun tulen kotiin, näen, että pojalla on kaikki hyvin. En koe, että hän jäisi rakkaudesta paitsi, kun ympärillä on niin paljon rakastavia ihmisiä.

Näyttelijän työ koettelee parisuhdetta. Työ on vienyt mukanaan eri teattereihin ympäri Suomen. Roolihahmoilla voi olla romansseja ja aikataulut ovat hektisiä. 

– Aina on mennyt ura edelle. Kaukosuhteet ovat päättyneet suruun. Ehkä piti kokea ne surut, ennen kuin löytyi se vakaa suhde. Nyt on onneksi sellainen ihminen rinnalla, joka täysillä tukee, eikä syyllistä, vaikka teen paljon töitä. Ei se ole mustasukkainenkaan. Tuntuu, että mies on vain ylpeä minusta. 

Työelämään paluu perhevapaiden jälkeen tapahtui melkoisella rytinällä. 

– Voin aika huonosti, kun olin raskaana, joten pidin vapaata töistä. Vauvavuoden olin kiinni pojassa. Kun sain nämä työt, mies sanoi, nyt on sun aika, nyt menet. 

Ilona on yhtä aikaa mukana Tampereen Teatterin Notre Dame -esityksessä ja Salkkareissa.

– 3632 on mun eka jakso. Se tuli ulos lokakuun puolivälin jälkeen. Jaksot näkyvät muutaman kuukauden viiveellä kuvauksista. Olen ollut joka viikko mukana 2–4 jaksossa. Teatterin treenikaudella jouduin olemaan pois, mutta tammikuusta alkaen alan näkyä sarjassa enemmän. 

Tahti on hurja sarjassa, josta tulee joka arkipäivä uusi jakso ulos.

– Kohtauksia on niin paljon, että repliikkejä ei mitenkään pysty opettelemaan ulkoa. Jonain päivinä voi olla yhdeksänkin kohtausta, joissa esiinnyn. Torstaina saamme tietää seuraavan viikon aikataulun. Kuvauksia edeltävänä iltana pänttään, mietin ja analysoin. Kun hahmon on sisäistänyt hyvin ja on hyvä mielikuva roolista, reaktiot tulevat aika lailla siinä tilanteessa. 

Ilonan esittämää hahmoa on kuvattu hieman kovaksi.

– Sabrina on ilkeä tietyille ihmisille. Tulevissa jaksoissa tulee enemmänkin esille, että kaikelle on syynsä. Sabrinalla on myös tunteet ja herkät puolet, mutta hän näyttää ne vain tietyille. Pahis-näyttelijät ovat ihan erilaisia oikeassa elämässä. Esimerkiksi Camillaa esittävä Noora Rinne on yksi sydämellisimmistä ihmisistä, kun kamerat eivät käy. Minäkin olen oikeasti aika erilainen ihminen kuin hahmoni.

Tampereen teatterissa pyörii Notre Damen kellonsoittaja -musikaali toukokuulle saakka. Ilona esittää tällä kertaa sivurooleja, kuten mustalaista, kerjäläistä ja nunnaa.

– Esitys on saanut parhaat arvostelut tähänastisista, missä olen ollut mukana ja kaikki näytökset ovat olleet loppuunmyytyjä, Ilona riemuitsee.

Teatteria ei voi edes verrata työhön Salkkareissa. Ne ovat ihan erilaisia maailmoja.

–Teatteriesitystä harjoitellaan 2,5 kuukautta. Siinä on tanssia ja vaativaa laulamista. Stemmat pitää hioa yhteen. Lavalla on parhaimmillaan 30 henkeä. Näytöksiä on viidestä kuuteen viikossa. Nautin molemmista työpaikoista hirveästi. En muista, koska olisin nauranut niin paljon kuin näissä työporukoissa. Molempiin on otettu hyvin vastaan.

Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista. Ilonan CV pullistelee toinen toistaan mielenkiintoisempia produktioita. Mikä on ollut näyttelijälle itselleen vaikuttavin?

– Mamma Mia -musikaalissa oli ihan huikea työryhmä. Svenska Teaternin lisäksi osa tuotantotiimistä ja taiteellinen ryhmä tulivat Lontoosta ja tuntui, että he ymmärsivät minua niin hyvin. Puolentoista vuoden aikana esitettiin 286 esitystä, kahdeksan näytöstä viikossa. Rocky Horror Show:n pääosaa esittäessä katsomossa saattoi olla 1 200 hengen yleisö. Sekin oli mieletön kokemus. Ahaa-teatterissa esitettiin kiertävää lastenteatteria Sodankylää myöten. En voi valita mikä kokemus on parhain. Olen saanut tehdä töitä niin monipuolisesti, Chevakova iloitsee.

Teksti: Jaana Salo
Kuva: Mari Hakanen