Merja kalastaa magneetilla

Tämän kalastuksen saalista ei laiteta paistinpannulle, vaan todennäköisemmin romunkeräykseen. Magneettikalastus ei olekaan kalan pyyntiä, vaan metallin etsintää vedestä.

Ihmiset tulevat juttusille, kun näkevät Merja Liuskan kalastelemassa magneetilla. Pyynti näyttää heittouistelulta, tosin siimana on köysi ja uistimena magneetti. Saalista tulee, jos magneetti osuu metallin kohdalle.

Merja on harrastanut magneettikalastusta ja myös metallin etsintää maasta kolmisen vuotta. Vesistöpyynnissä saaliiksi on tullut pullonkorkkeja, tölkkejä, nauloja, kadonneita uistimia, katiskan jäänteitä ynnä muuta roskaa.

-Kerran kävin nostamassa laiturin rakentajilta pudonneen avaimen. Saaliiksi kyllä riittää, että saa romua ja roskaa pois. Uimarannalta olen kerännyt paljon nauloja pois, eivätpä ole kenenkään jaloissa.

Merja on aikeissa hankkia isomman magneetin, jolla saa vähän järeämpääkin rautaa kuin pullonkorkkeja. Poikien upottamaa polkupyörää ei nykyinen magneetti jaksanut nostaa. Kun heittelee isommalla magneetilla, kannattaa köysi sitoa vaikka laituriin, jottei käy niin että magneetti lumpsahtaa irti käsistä.

-Meiltä on kerran pudonnut ankkuri, sitä voisi etsiä Pietarsaaren kupeelta. Jos joltakin jotain katoaa veteen, on jonkinlaiset mahdollisuudet etsiä.

Magneettikalastukselle otollisia paikkoja ovat sellaiset rannat, joilla liikkuu ihmisiä. Pyhäjärvellä Merja käy kalastelemassa esimerkiksi Hotellinrannassa.

-Tulee oltua ulkoilmassa. Välillä tuntuu, ettei tulee mitään, sitten tarttuu 5 sentin kolikko ja taas into palaa.

Vedestä saa etsiä metallia, mutta maasta etsimiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Puistoissa ja rannoilla saa etsiä. Jos kaivaa maata, on tehtävä mahdollisimman pieni monttu ja siistittävä jäljet.

Merja Liuska kuljettaa metallipaljastinta omilla pelloillaan Rannankylässä. Aina välillä metallinetsin piippaa ja kaivamalla löytyy ehkä hevosenkenkä, maatalouskoneen osia, kettinginpätkiä tai lehmänlenkkejä.

Apuna on tarkkuusetsin, pinpointteri, jolla löydön voi tarkentaa ja säästyy turhalta kaivamiselta.

Metallipaljastin tunnistaa myös ei-magneettiset metallit. Sillä voi etsiä jalometallejakin.               

-Kateellisena katson toisten löytöjä: rautakautisia miekkoja, kultakoruja. Itse saan vain rautanauloja.

-Kolikoita on mukava löytää. Olen kaivanut täältä pelloilta Amerikan sentin vuodelta 1927. Siitä pystyi vielä lukemaan tekstin In God we trust. Löysin myös Ruotsin shillingin 1800-luvulta. Rillankiven maastosta löytyi 1970-luvun kopeekka.

Merja on kuullut tarinan, että Kauralan pellolla oli joskus kyntömies kyntänyt ja pellosta oli noussut rahoja. Kyntäjä oli aikonut ottaa rahat talteen sitten, kun oli kyntänyt, mutta niitä ei enää löytynyt.

Metallin etsiminen on johdattanut Merjaa myös perehtymään historiaan. Hän tietää, että jos maasta paljastuu paljon nauloja, on paikalla todennäköisesti ollut rakennus. Mielikuvitusta kiehtoo, jos löytää vanhan puukonterän tai sormustimen maakerroksista. Kauankohan ne ovat siellä piileskelleet ja mistä lienevät peräisin.

-Jos löydän jotain selvästi historiallista, mieluummin jätän sen maahan ja kutsun asiantuntijat paikalle. Muinaismuistokohteille ei saa mennä tonkimaan.

-Etelä-Suomesta löytyy kalmistoja. Sievissä löytyi metallipaljastimen avulla yllättävä hautapaikka. Paljastuu, että ihmisiä on kulkenut paljon kauempana mitä on luultu.

Metallipaljastimella löytää myös alumiinia. Erityisesti tien poskeen heitetyt juomatölkit ovat vaarallisia eläimille. Tölkki voi päätyä lehmän rehuun ja repii lehmän suoliston, ja lehmä kuolee tuskallisesti.

Kuvassa Merja ja Jonne kalastavat magneetilla Pyhäsalmen venesatamassa.

Kirsi Haapea