Ylioppilaan puhe

Arvoisat opettajat, riemuylioppilaat, muu juhlaväki ja erityisesti uudet ylioppilaat. Tätä hetkeä on odotettu, tätä hetkeä, kun saamme asettaa valkolakit tiedosta täynnä olevan päämme päälle. Suurin osa meistä on odottanut tätä hetkeä kolme vuotta ja osa jopa neljä vuotta. Meidän jokaisen tie ylioppilaaksi on ollut erilainen, mutta kaikilla varmasti täynnä sekä haasteita että iloisia onnistumisia. Minun koulutaipaleeni alkoi Lempäälästä, josta olen kotoisin. Ensimmäisen luokan puolivälin jälkeen tuli kuitenkin muutto Pyhäjärvelle ja siirtyminen isosta Lempoisten koulusta pieneenIkosen kouluun. Aluksi tuntui vaikealta jättää tuttu ja turvallinen koulu, kaikki uudet kaverit ja ihana opettaja. Uudessa koulussa ainoaksi haasteeksi osoittautui eri murre, olinhan puhunut koko ikäni tampereen murretta. Sopeuduin kuitenkin nopeasti, sain uusia kavereita ja tampereen murrekin unohtui.

Vietettyäni ensimmäisen koulupäiväni Ikosen koulussa, totesin ihmetellen äidilleni: “Äiti, täällä kaikki oppilaat istuvat tunneilla hiljaa ja kuuntelevat opettajaa.” Tämä kertoo mielestäni siitä, miten hyvä Pyhäjärvellä on käydä koulua. Niin peruskoulussa kuin lukiossakin on ammattitaitoiset, innostavat ja huomaavaiset opettajat. Pienissä kouluissamme on mahdollista muodostaa tiiviitä ja pysyviä kaveriporukoita ja saada oikeanlaista ja omakohtaista tukea niin opettajilta kuin muulta henkilökunnalta. Lukiossamme on myös loistavat mahdollisuudet harrastaa niin tanssia, jääkiekkoa, hiihtoa kuin musiikkiakin. Kolmen ensimmäisen lukiovuoteni ajan sain olla mukana harrasteakatemian tanssiryhmässä, minkä myötä suoritin jopa 15 lukiokurssia rakkaan harrastuksen parissa ja sain ihania muistoja tanssitunneista, esiintymisistä ja inspiroivista opintomatkoista. Näin muutama viikko ennen yliopiston soveltuvuuskokeita, olen miettinyt ominaisuuksia, joita minulta hakijana vaaditaan. Sitä kautta aloin pohtia myös lukiossa tarvittavia ominaisuuksia. Tulin siihen tulokseen, että kaikkein tärkein lukiolaisen ominaisuus on rohkeus. Rohkeutta vaatii kirjojen avaaminen ennen koeviikkoja ja niiden sulkeminen koetta edeltävänä iltana. Rohkeutta vaatii itsensä motivoiminen kohti valkolakkia ja uskon palauttaminen epätoivon hetkellä. Rohkeutta vaatii kysyä wanhojen tanssiparia ja leikkiä tonttuja abivuoden joulujuhlassa. Erityisen paljon rohkeutta vaativat ne lukion tärkeimmät näytön paikat, tuskalliset kuusituntiset ylioppilaskirjoitukset, joiden takia on menetetty monet yöunet ja haudattu haaveet huippuarvosanoista.

Valtavasti rohkeutta vaatii myös tämä hetki, ylioppilaslakin päähän laittaminen. Se vaatii rohkeutta siksi, että se symboloi irti päästämistä tutusta ja turvallisesta lukioajasta sekä tulevaa, vielä tuntematonta elämää. Jokaisella tuoreella ylioppilaalla on varmasti jo mahtavat suunnitelmat tulevaisuudelle, joku pyrkii yliopistoon, joku ammattikorkeakouluun ja joku on päättänyt pitää välivuoden. Toiveet unelmaopiskelupaikasta eivät välttämättä toteudu heti, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Onneksi iltapäivän viimeiset kaksoistunnit ovat opettaneet kärsivällisyyttä. Rohkeutta vaaditaan varmasti myös opettajilta, jotka ovat monta kertaa menettäneet uskonsa meihin ja löytäneet sen aina uudestaan. Ilman opettajien kannustusta ja valtavia monistenippuja ei kenenkään meistä olisi mahdollista painaa ylioppilaslakkia päähänsä. Kiitos siis opettajille siitä, että olette jaksaneet opastaa ja tukea meitä vuodesta toiseen. Erityinen kiitos rehtorillemme, joka saa kaikki asiat aina järjestymään ja jonka huoneeseen astuessa saa aina lämpimän vastaanoton. Kiitokset kuuluvat tietenkin myös meidän ylioppilaiden vanhemmille, jotka ovat maksaneet kalliit oppikirjamme, pesseet vaatteemme ja ehkä joskus patistaneet meitä opiskelemaan. Erityinen kiitos tietenkin omille vanhemmilleni. Rohkeita täytyy olla myös ystävien, joiden kanssa on aamuisin kiivetty lukion portaita ylös ja päivisin vietetty hyppytunteja lukion sohvalla köllötellen. Ystäville kuuluu kiitos vertaistuesta ja mahtavista lukiomuistoista. Nyt on kuitenkin aika nostaa purjeet ylöspäin, kuten kuudennen luokan kevätjuhlassa laulettiin. Elämänohjeeksi haluan vielä antaa Nalle Puhin viisaat sanat: “Muista, että olet paljon rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja viisaampi kuin luulet”.

Sonja Tienhaara