Riemuylioppilaan puhe

Hyvä juhlaväki ja uudet ylioppilaat. Aluksi haluan kiittää koulua ja rehtoria siitä, että olemme saaneet kutsun tulla juhlimaan tätä nuorten ylioppilaiden suurta päivää. Tämä on ikimuistoinen päivä teille ylioppilaat ja tietysti myös teidän perheillenne ja läheisillenne. Meille riemuylioppilaille päivä on myös merkittävä. Juurihan me mielestämme olimme koulun juhlasalissa saamassa valkolakit. Minne nuo 50 vuotta ovat kuluneet. Haikeuteen ei kuitenkaan ole syytä. Enemmänkin olemme kiitollisia, että olemme saaneet olla rakentamassa maatamme ja kokemassa monia mukavia vuosia ja tapahtumia. Kehitys on ollut huikeaa. Me elimme 50 vuotta sitten täysin erilaisissa olosuhteissa kuin mitä tänä päivänä eletään. Televisio oli juuri tullut koteihimme, ei ehkä kuitenkaan vielä kaikkien koteihin. Kännyköistä, iPadeista ja muista tämän päivän kommunikaattoreista ei osattu edes unelmoida. Lankapuhelin, joka nyt on lähes historiaa oli sentään joissakin talouksissa. Somettaminen oli täysin tuntematon käsite. Tähän päivään verrattuna elimme vaatimattomissa olosuhteissa mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä ja onnellisiakin.

Kun aloitimme lukion syksyllä 1966, olimme kaksi erillistä luokkaa, kielilinja ja matematiikkalinja. Kaksi seuraavaa vuotta opiskelimme yhtenä luokkana. Rehtori Rauni Soilama opetti meille äidinkieltä ja Pekka Komu ruotsin kieltä. Olemme iloisia, että olette juhlimassa kansamme täällä tänä päivänä. Elämä oli paikallista, tuttua ja turvallista. Vapaa-ajan harrastukset olivat vähäisiä. Pyhäsalmessa oli elokuvateatteri ja Pohdin talossa viikottaiset tanssit. Tietysti urheilu veti jonkin verran väkeä mukaansa. Teinikunnan nimellä kutsuttu oppilasyhdistys järjesti jonkinlaista toimintaa mm.  silloin tällöin iltajuhlia, joissa jopa maamme tunnetuimmat tanssiorkesterit vierailivat. Joskus vieraita saimme näihin juhliimme myös naapuripitäjien lukiosta. Kansainvälistymisestä ei juurikaan ollut tietoa. Merkittävä tapahtuma luokallamme oli, kun yksi meistä lähti vuodeksi vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Itse olin kesällä 1968 kielikursseilla Brightonissa, Englannissa. Tämä oli minulle ensi kosketus ulkomaihin ja varmasti alkusykäys nykyiselle matkustus-harrastukselleni.

Te uudet ylioppilaat astutte nyt kansainväliseen maailmaan. Ovet ovat auki kaikkialle maailmaan. Lukion jälkeen me lähdimme opiskelemaan Jyväskylään, Ouluun ja muutama Helsinkiin. Tänä päivänä teillä on mahdollisuus löytää jatko-opiskelupaikka lukuisilta paikkakunnilta Suomessa ja myös ulkomailta. Luulenpa, että teillä on meitä paremmat lähtövalmiudet esim. kielitaidon suhteen. Te olette nyt mielenkiintoisessa elämänvaiheessa. Teillä on mahdollisuus suunnitella tulevaa elämäänne. Olkaa siinä ennakkoluulottomia ja rohkeita. Katsokaa ja tutkikaa eri mahdollisuuksia.  Varmasti kaikki ei kuitenkaan suju kuin ajatus, mutta ei kannata lannistua. Vastoinkäymiset vahvistavat elämää ja usein ovat ponnahduslauta johonkin uuteen. Mikäli tunnette vetoa ammattiin, jossa voitte toteuttaa käden taitoja niin sekin on hyväksyttävää. Kuunnelkaa omaa sisäistä ääntänne, mutta on kuitenkin hyvä asettaa tavoitteita ja päämääriä, joihin pyrkiä. Muistakaa myös, ettei tuleva elämä ole vain opiskelua ja työntekoa ja uranluomista. Tasapainoiseen elämään kuuluvat perhe ja hyvät ihmis- ja ystävyyssuhteet. Lähitulevaisuudessa teitä odottaa opiskeluelämä. Kokemuksesta voin kertoa, että opiskeluvuodet olivat hauskoja ja huolettomia vuosia moniin myöhempiin vuosiin verrattuna. Ei ole niin vaarallista jos jokaisesta tentistä ei ehkä pääsekään läpi ensimmäisellä kerralla tai jos ei valmistukaa tulevaan ammattiin ennätysajassa. Nauttikaa elämästä ja muistakaa olla tarvittaessa armollisia itsellenne.  

Ystävät ovat tärkeitä. Nyt tässä salissa te istutte ystävienne ympäröimänä. Pitäkää suhteet kunnossa näihin vieressä istuviin ystäviinne, luokkakavereihinne, ja pitäkää huolta toisistanne. Me riemuylioppilaat kokoonnuimme ensimmäisen kerran 40 vuoden kuluttua lakkiaisten jälkeen. Tämä johtui lähinnä siitä, ettemme koulun päättyessä sopineet kokoonkutsujasta tai ajasta. Nyt viimeisen 10 vuoden aikana olemme tavanneet useita kertoja ja nämä tapaamiset ovat todella olleet antoisia ja tapaamiset varmasti jatkuvat. Vielä kerran arvoisat uudet ylioppilaat toivotan teille meidän riemuylioppilaiden puolesta onnea, menestystä ja kaikkea hyvää tuleville vuosillenne.

Elämä on ihanaa!

Reijo Saari