Kyläkaupat vain kauniina muistona mielissämme

Viime viikolla Pyhäjärven Sanomissa Minna Montosta sijaistaneen Jukka Pesosen muistelu aiemmasta työstään pullakuskina innoitti muistelujuttuun Pyhäjärven kyläkaupoista. Vielä 1980-luvun lopussa kyläkaupat elivät Pyhäjärvellä mukavasti, mutta vuosituhannen vaihteeseen tullessa niiden määrä oli romahtanut jo neljään.

 

Taajama-alueiden ulkopuolella sijainneet kyläkaupat ovat tätä nykyä Suomessa enää kaukainen, haalea muisto menneisyydestä. Kyläkauppa oli alueen ihmisten kohtaamispaikka, josta saattoi ostaa lähes mitä tahansa. Kauppa yhdisti ihmisiä ja synnytti tarinoita. Se oli tietynlainen yhdistelmä nykyajan huoltoasemaa, pubia ja kauppaa.

Kun 1980-luku alkoi, oli kyläkauppoja Suomessa yli 3 400. Vain 12 vuotta myöhemmin määrä oli enää alle 1 500. Vuosituhannen vaihduttua Suomesta löytyi ainoastaan 813 taajama-alueen ulkopuolella sijaitsevaa kauppaa. Toissa vuonna määrä oli romahtanut jo 241:een. Tällä hetkellä kyläkauppoja kuolee vuosittain 30 kaupan vuositahdilla.

Pyhäjärvellä toimi vuonna 1988 13 kyläkauppaa, pohjois-eteläsuunnassa aina Jokikylältä Haapamäelle. Viimeisenä kaupat olivat pystyssä 2000-luvulle tultaessa vielä Hiidenkylällä, Lamminaholla, Parkkimassa sekä Rannankylällä.

Tähän juttuun haastatellut entiset kyläkaupan pitäjät ovat yhtä mieltä, että kauppojen asiakaskunta koostui pääsääntöisesti paikallisista. Kesäisin lisäksi kunnan alueen kesäasukkaat olivat tärkeä osa tulonlähdettä vuosimittarilla katsottuna. Monet kaupoista hyötyivät myös sijainnista ohikulkuteiden varsilla.

Kauppiaat muistelevat aikaansa yrittäjinä lämmöllä.

– Kyläkaupan pitäminen oli mahtavaa. Kun aloitin Komulla 1968, autoja ei ollut paljon ja ihmiset kävivät kyläkaupoilla. Kaupalla oli tärkeä merkitys juuri sen takia, ettei autoja ollut joka talossa. Aamulla ihmiset tulivat ja kuulumiset vaihdettiin, muisteli Komulla ja Ruotasella kyläkauppiaana toiminut Paula Karinkanta.

Aarne Liuska toimi Haapamäellä Mäki-Rastin yrittäjänä viisi vuotta 1980-luvulla, jonka jälkeen hän avasi Ranta-Rasti-kyläkaupan Rannankylään.

– Mielenkiintoinen ura oli kauppiaana. Se oli puhdasta ja vahvaa yritystoimintaa. Aloitin mukulana leikkimökissä pitämään lapsille kauppaa. Myin sokeripussia ja kahvipakettia, sieltä sitä aloitettiin. Kun Haapamäellä täytin ensimmäistä kertaa sokerihyllyä, ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan, Aarne naurahti.

Kirkonkylällä Irmelin lähimyymälää pitäneiden Irma ja Esko Holapan mukaan kyläkaupan ylläpitämisessä riitti työtä.

– Ihan positiivinen mieli jäi. Työtä sai tehdä. Meillä oli tuolloin pienet lapset ja sai olla monessa paikassa yhtä aikaa, kertasi Irma.

Asiakkaita 1980-luvun lopussa riitti ja kyläkaupat myivät sitä, mikä meni kaupaksi. Jokaisessa kaupassa oli tietysti elintarvikepuoli, mutta usein myytiin myös laajasti muuta, kuten sekatavarakaupoissa yleensä.

– Komulla oli aika paljon kaikenlaista myytävää; valmisvaatteita, kenkiä, nauloja. Myös bensaa myytiin alkuun. Ruotasella Paulan Puodissa oli ainoastaan elintarvikepuoli, Paula kertoi.

– Kyläkaupassa oli pieni kahvio, jossa myytiin pientä suolaista; pitsaa, kahvia ja kahvileipiä. Tärkeää oli, että tavaraa oli joka lähtöön. Korjasimme tarvittaessa tarjontaa. Kesäaikana meni kalastustarvikkeita, makkaraa ja olutta, Liuska jutteli.

– Tein leipomuksia myyntiin; kakkuja ja pullia. Meillä oli tunnollisia asiakkaita, jotka tilasivat tavaroita, esimerkiksi leipiä ja lihoja, Irma listasi.

Kauppamyynnin lisäksi Irmelin lähimyymälä hoiti ruuan raaka-aineiden kuljetuksen Haapajärven Pikatukusta viiteen Pyhäjärven kyläkouluun kunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

– Meidän kauppamme hoiti Haapamäen, Rannankylän, Oravan, Emoniemen ja Pitäjänmäen koulujen ruokakuljetukset. Veimme tavaraa kouluille kaksi kertaa viikossa, Esko Holappa totesi.

Kyläkaupat olivat auki lähes joka päivä ja hyvää palvelua sai aina.

Aarne Liuskalle on jäänyt mieleen Ranta-Rastin ajasta ensimmäisen vuoden joulupäivä, kun asiakkaita tungeksi jo ennen aukioloaikaa pihamaalla.

– Olimme tulleet takaisin kotiin Keiteleeltä joulunvietosta. Kauppa aukesi kello 12 ja piha oli jo täynnä autoja, Liuska myhäili.

Eräs Unohtumaton ja kultainen muisto kyläkauppa-ajasta on jäänyt Irma Holapan mieliin.

Holappa muistaa erään vanhemman miesasiakkaan ilon, kun hän oli tullut noutamaan tilaamaansa kakkua.

– Hän toivoi täytekakkua ja totesin, että kerkeän kyllä tekemään. Kyselin, että millaisen kakun hän haluaa, halusi jätkänkakun. Tein kakkuun suklaakuorrutuksen, laitoin hilloa, kermavaahtoa ja yhden ruusun. Seuraavana päivänä kun mies haki kakun, hän nauroi ja sanoi, että tämä on juuri jätkänkakku. Asiakas kehui kakkua vielä puoli vuotta myöhemmin ja oli ikionnellinen. Se merkitsee paljon enemmän kuin raha, Irma Holappa iloitsi.

Myös Aarnella on muistissa tarina, jonka keskiössä on kakku. Levykakulle meinasi käydä kalpaten.

– Kaupassa oli levykakku aukinaisessa leipomon laatikossa. Se jäikin sopivalle hollille ja asiakas laittoi kassinsa kakun päälle. Kakun tilaaja tuumasi korjailevansa kakun, eikä sen suurempaa vahinkoa syntynyt, Liuska murjaisi.

Kerran Liuska kantoi tavaraa täyttääkseen varaston. Sopivasti myös asiakas oli kantanut samalla hetkellä ostoksiaan.

– Emäntä tuskastui varastojen täyttämiseen ja huusi, että eiköhän se kaljan kantaminen jo riitä. Samaan aikaan asiakas kantoi juuri kaljakassia, mies nauroi.

Irma Holapalle muistui mieleen myös tarina Karjalasta kotoisin olleesta Lydia Kuikasta, joka oli kaupan vakioasiakas. Pyörällä kulkeneen Lydian pysäköinti kaupan pihaan meni eräällä kertaa pitkäksi.

– Hän oli aika vanha ja kulki pyörällä. Kerran kauppaan tullessa pyörä ei pysähtynytkään. Lydia sanoi, että piti ajaa seinää päin, Irma Holappa nauroi.

Viimeisimpänä haastatelluista kyläkauppan pitäjänä lopetti Aarne Liuska, joka laittoi Ranta-Rastin ovet säppiin vuonna 2011. Paula Karinkanta jatkoi Ruotasella Paulan Puodin pitäjänä vuoteen 1998; Holapat lattoivat lapun Irmelin lähimyymälän luukulle vuonna 1991.

Suurena syynä kyläkauppojen lopulliseen sulkemiseen oli palveluiden siirtyminen keskustaajamaan Pyhäsalmelle.

Esko Holappa lisäsi myös, että sulkemispäätös johtui osaksi velkakaupan kasvusta.

– Saatavat rupesivat olemaan jo kymmeniätuhansia markkoja. Käteisvarat loppuivat, kun ostajat eivät maksaneet ostoksiaan. Velkakauppa oli yleinen trendi ja johtui se varmasti myös lamastakin.

Ossi Savolainen