Ystävän kanssa voi olla oma itsensä

Ystävään voi aina luottaa, ystävän kanssa ei tarvitse varoa sanojaan ja ystävän kanssa voi olla omana itsenään, sanovat ystävykset Mirja Hynninen ja Greta Kauranen.

 

Voisi arvioida, että Mirja ja Greta ovat olleet ystäviä jo taaperoikäisistä, mutta ei. Toki he pyhäjärvisinä ovat tienneet toisensa jo ennen sitä, kun vuonna 2012 Mirja tuli töihin samalle työnantajalle missä Greta jo työskenteli.

Kahvitauoilla he huomasivat, että heillä synkkaa keskenään hyvin. Vähitellen alettiin vapaa-ajallakin tehdä asioita yhdessä.

– Omalaatuinen huumorintaju yhdistää, Mirja sanoo.

– Olemme samassa kaveriporukassa, jossa istutaan iltaa kerran viikossa. Käydään eri paikoissa, esimerkiksi pakohuoneissa, teattereissa, konserteissa ja elokuvissa. On pidetty viiden tähden illallisia. Jokainen vuorollaan valmistaa kolmen ruokalajin illallisen ja sitten syödään, arvioidaan ja pisteytetään. Samalla systeemillä on tehty pannukakkujakin, Greta selostaa.

Greta ja Mirja käyvät usein kahvilla tai lounaalla yhdessä. Myös vapaaehtoistyö yhdistää heitä. Ja koirien kanssa liikutaan, on samanlaiset koirat, Immi ja Selma, jotka ovat kavereita keskenään.

Monesti istutaan kahvilla Mirjan keittiössä Pyhäsalmessa, siellä kun on parempaa kahvia kuin Gretalla Rannankylässä. Gretan vanha kahvinkeitin reistaili ja Mirja sai pari kertaa läpinäkyvää rusehtavaa nestettä kahvina. Ystävälle pystyi sanomaan, ettei sitä voi juoda.

Ystävykset viestittelevät ja tietävät koko ajan, mitä toisen elämässä tapahtuu. Ystävyys ei kärsi, vaikkei tavattaisi jatkuvasti. Greta tekee vuorotyötä Karpalokodissa ja lasten harrastuksetkin rajoittavat tapaamisia. Lasten pesäpalloharrastuksen myötä Mirjakin kiinnostui lajista ja lähti mukaan peleihin.

Greta ja Mirja ovat mukana toistensa elämässä monella eri osa-alueella, ja he kokevat sen rikkautena. Kummallakin riittää esimerkkejä siitä, mitä ystävä tekee toisen hyväksi.

– Mirja auttaa aina. Kerrankin hän tuli apuna leipomaan koulun myyjäisiin. Kun olin aurinkolomalla, Mirja hoiti koiraani ja nousi joka aamu puoli tuntia varhemmin, että ehti lenkittää molemmat koirat.

– Ei voinut yhtä aikaa ulkoiluttaa kahta koiraa, kun remmit menivät ristiin. Greta kerran paistoi kinkun keskellä kesää ja kutsui minut syömään, kun tiesi, että pidän kinkusta.

Kumpikin istuu kaupunginvaltuustossa, vierekkäisillä tuoleilla, Greta ensimmäistä ja Mirja toista kautta. Mirja houkutteli Gretan ehdokkaaksi.

– Ajattelin, että olisi hyvä saada ehdolle perheenäitejä kyliltä. En uskonut, että Greta pääsee läpi.

– En uskonut itsekään, enkä varautunut henkisesti kaikkeen, mitä tuli. Ilman Mirjaa en olisi hakeutunut valtuustoon. Paljon on tullut ystävän kautta avartumista ja uusia asioita elämään, Greta toteaa.

Mirja myöntää, että kaduttaa, kun houkutteli viattoman ihmisen sudenpesään. Kyläkoulujen lakkautuspäätös oli surullinen ja kosketti Rannankylässä asuvan Gretan omia lapsiakin.

Ystävykset keskustelevat myös kunta-asioista ja välillä kiivaastikin. Politiikka onkin ainoa asia, jossa he hermostuvat toisiinsa. Se ei silti vaikuta ystävyyteen.

– Politiikka on eri tasolla kuin ystävyys. Ystävyys on perustavaa laatua, muut asiat eivät ole niin keskeisiä ja niistä voi olla eri mieltä.

Kumpikin aikoo jättää kaupunginvaltuuston tähän kauteen, ainakin melko varmasti. Vaikka nyt valtuustossa on hyvää yhteishenkeä yli puoluerajojen. Mirjan ja Gretan mielestä kuntapäättäjäksi voisi ryhtyä jokainen vuorollaan, kantaa vastuuta ja käyttää aikaansa, ja ottaa vastaan rankkaakin palautetta.

Ystävykset työskentelevät muistisairaiden ihmisten parissa, Greta Karpalokodissa lähihoitajana ja Mirja Muistiluotsissa. Greta opiskelee työn ohessa yhteisöpedagogiikkaa, josta voi työllistyä esimerkiksi nuorisotyöhön.

Mirjan ja Gretan mielestä huumorintajua tarvitaan, kun on ihmisten kanssa tekemisessä, myös muistisairaiden kanssa, ja erityisesti samaan suuntaan katsovaa lempeää huumoria. Huumorintaju usein säilyy, vaikka muisti menee.

– Muistisairaat ovat opettaneet minulle, miten tärkeä toinen ihminen on. Myös muistisairas, jolla ei enää ole puhekykyä, etsii kontaktia, hyväksyntää, rakastavaa katsetta, Mirja kertoo.

– Vaikkei ihmisen kanssa pysty keskustelemaan, voi häneen silti ottaa kontaktin, hymyillä ja nauraa ja sillä lailla saada vastakaikua. Ihminen saa olla omassa maailmassaan, ilman vaatimuksia, Greta lisää.

– Saattaa tulla kommenttejakin, vaikka että sieltähän tullee leveitä tyttöjä. Siihen vastasin, että no niinpä tullee. Ei auta tiukkapipoisesti suhtautua.

– Ja minua on kehuttu komeaksi mieheksi, Mirja nauraa.

Ihmissuhteet vaativat myös armollisuutta, ystävykset sanovat. Armollista suhtautumista itseen ja toisiin, että aina katsoisi toista ihmistä armollisesti, vaikka ei ymmärtäisi tämän käyttäytymistä.

– Me ihmiset käyttäydymme tiettyjen opittujen mallien mukaan näkemättä omaa toimintaamme. Lapsuuden vaille jäämiset näkyvät työssä, luottamustoimissa ja ystävyydessäkin. Meidän olisi opittava suhtautumaan toisiimme armollisuudella ja rakkaudella, Mirja miettii.

Armollisuus on muutakin kuin hengellinen tai uskonnollinen termi. Se on myös asenne toista ihmistä kohtaan ja merkitsee ymmärtämistä ja hyväksyntää. Ollakseen armollinen ei tarvitse olla uskovainen.

– Mirjan kanssa on ihanaa olla ystävä, kun se on armollinen ja rakastava. Luotan, että Mirja tukee ja saadaan kaikki asiat sovittua, Greta sanoo.

Kirsi Haapea