Kumina ja hamppu kiinnostivat seminaariväkeä

63 Degrees of North, Pohjoisen erikoiskasvit euroiksi –hanke käynnistyi torstaina seminaarilla Hotelli Pyhäsalmessa. Tilaisuudelle oli määräänsä enemmän kysyntää.

Ensimmäinen uutinen on, että tilaisuuden 60 osallistujapaikkaa on täynnä. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, totesi 63 Degrees of North, Pohjoisen erikoiskasvit euroiksi -hankkeen projektipäällikkö Tiina Rönkkömäki.

Hankealue käsittää neljä seutukuntaa, jotka sisältävät 63. leveyspiirin pohjoispuolelta 18 kuntaa. Pyhäjärvi kuuluu seutukunnista Pyhäjärvi/Nivala-Haapajärven seutukuntaan, ja sen vastuuhenkilönä toimii hankkeen puutarhamarjaosiosta vastaava Velitapio Manninen.

– Pelloille haetaan lisätuotantomahdollisuuksia marjanviljelystä ja erikoiskasveista, esimerkiksi kuminasta. Pyhäjärvellä on paljon peltoja käytettävissä, mutta tänne on tavoitteena saada 50 hehtaaria marjanviljelypinta-alaa lisää, tiivisti Manninen hankkeen tavoitteita Pyhäjärvellä.

Torstainen seminaari koostui neljästä luennosta, joiden luennoitsijat edustivat marjoihin ja erikoiskasveihin erikoistuneita yrityksiä. Aiheina olivat marjojen sopimustuotantomahdollisuudet, kuminan ja hampun mahdollisuudet, tukineuvot erikoiskasvinviljelijälle sekä rahaa keruutuotteista.

– Tarkoituksena on luoda yhteistyötä. Seutukunnat keskustelevat keskenään, ja pyrimme luomaan verkostoja. Pyhäjärvellä on alueen laajin marjaverkosto. Siitä on tarkoitus ottaa oppia, ja sitä on myös tarkoitus laajentaa hankealueelle. Haluamme aktivoida uutta erikoiskasvinviljelyä nopealla aikataululla, Rönkkömäki valotti.

Hankkeen rahoituksesta 95 prosenttia on EU:n maaseuturahastolta sekä ELY-keskuksilta. Rahoitus kattaa kahden vuoden toiminta-ajan, vuoden 2020 loppuun asti.

– Tavoitteena on saada kaksi uutta yritystä, ideaa tai toimintatapaa per seutukunta. Toivon, että useampi alkaa viljellä luomumansikkaa, projektipäällikkö linjasi.   

Ensimmäisenä seminaarissa kuultiin Transfarm Oy:n viljelypäällikkö Sari Yli-Savolaa kuminan ja hampun mahdollisuuksiin liittyen. Yli-Savola kertoi kuminamarkkinoilla olevan Suomessa kolme toimijaa, jotka hallitsevat yli kolmasosaa koko maailman kuminamarkkinoista.

– Kumina on kaksivuotinen viljelykasvi ja se sopii hyvin viljatilalle, rohkaisi Sari kuulijoita.

Viljelyä suunniteltaessa kuminan vähimmäispinta on viisi hehtaaria. Koko tilan pinta-alaa ei kannata kylvää kuminalle, korkeintaan kolmannes. Kuminan hinta elää maailmanmarkkinoiden mukaan, kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Hintojen on havaittu elävän noin 7–10 vuoden sykleissä. Jos mahdollista, kylvöt kannattaa ajoittaa matalan hinnan kauteen.

– Kumina lasketaan puutarhakasviksi, ja sen EU-tuki on parempi kuin peltokasveissa, Yli-Savola huomautti.

Kuminan ohella viljelypäällikkö puhui myös öljyhampun siementuotannosta. Kylvösiemenellä on tällä hetkellä menekkiä niin kotimaassa kuin maailmalla.

– Hamppu on superfoodia parhaimmillaan. Hampun suosio nousee koko ajan maailmalla, ja sitä viljellään aika pohjoisessakin.

Seminaariväen keskustelussa kuminan ja hampun viljelyn mahdolliseksi ongelmakohdaksi hankealueella nousivat välimatkat; esimerkiksi lähin kuminan jatkojalostuspaikka löytyy tällä hetkellä Närpiöstä.

Pyhäjärvisiä erityisesti kiinnostavan osion torstaina piti suonenjokisen Pakkasmarja Oy:n Anu Venäläinen, joka avasi marjojen sopimustuotantomahdollisuuksia.

Venäläinen korosti, että marjoilla on laajasti kysyntää.

Pakkasmarja käy sekä pakastus- että tuoremarjakauppaa. Yritys ostaa marjat suoraan viljelijöiltä.

Haasteena Pyhäjärven alueen Pakkasmarjan sopimusviljelijöillä on ollut tuotteiden kuljetus Suonenjoelle.

Viime kesänä Pyhäjärvellä ratkaisuksi nousi pakkasvarasto, jonne viljelijät toivat marjat säilytykseen, ennen kuin Pakkasmarjan edustajat hakivat ne jatkojalostukseen. Näin tuottajien toimitusmatkaa saatiin lyhennettyä.

Pakkasvarasto oli puheenaiheena myös päivän viimeisessä luennossa, kun keruutuoteneuvoja Toini Kumpulainen luennoi keruutuotteista. Toisin kuin marjat sekä kumina ja hamppu, keruutuotteet myydään usein tuoreina suoraan ravintoloihin.

Matkat eteläiseen Suomeen ovat kuitenkin pitkät ja pakastevarastossa tuotteita voisi olla mahdollista säilöä ennen rahtimatkaa.

Pitkään alalla vaikuttanut Kumpulainen muisteli luennon aluksi alan ensiaskelia.

– Nokkonen oli ainoa erikoiskasvi, joka tunnettiin kotitalouksissa, kun aloitin.

Erikoiskasveiksi lasketaan villivihannekset ja syötävät luonnonkasvit, joita ovat muun muassa nokkonen, maitohorsma ja siankärsämö.

– Villiruoka-ala on kasvussa Suomessa koko ajan. Esimerkiksi nokkosilla ja horsmilla ei ole katovuosia, Toini naurahti.

Kumpulainen muistutti, että keskinen Suomi on ruoka-aineaitta.

– Tällä hetkellä toiminnasta, käytöstä ja keräämisestä on tullut ammattimaisempaa. Alalla on paljon uusia yrittäjiä. Myös koulutukset ja hanketoiminta on lisääntynyt, kertoi Kumpulainen.

Keruutuoteneuvoja nosti luentonsa lopulla esille myös keruutuotteista saatavan tuoton, joka voi olla muutamassa päivässä hyvinkin mittava.

– Thaimaalainen kerääjä tienasi neljän päivän aikana voikukan nupuilla 1 100 euroa. Mikäpä sen parempi hanke, kun vielä verottomasta tulosta on kyse.

Erikoiskasvien kerääjäksi ei kuka tahansa asiasta innostunut kuitenkaan voi ryhtyä – taskusta pitää löytyä keräämiseen oikeuttavan kurssin suoritus. Kasveja voi kerätä mistä tahansa, kunhan paikka on puhdas, esimerkiksi pelloilta, joissa ei ole käytetty myrkkyjä tai lannoitteita.

Seuraavan kerran Pohjoisen erikoiskasvit euroiksi -hanke kokoontuu Haapavedellä tammikuussa.

– Toivomme yhteydenottoja. Facebook-sivuiltamme löytyy yhteystietomme. Muista ilmoittautua ajoissa seuraavalle kerralle, projektipäällikkö Tiina Rönkkömäki muistutti.   

Ossi Savolainen