Eeva Kouvalaisen (o.s. Korhonen) ja Anna Korhosen maalauksista on koottu yhteisnäyttely Makkaragalleriaan Helsingin Pursimiehenkadulla. Samaa verta -näyttely on esillä 16. marraskuuta saakka.
Näyttelyn avajaisia vietettiin viime viikolla.
– Galleria on pieni ja intiimi. Tulee sellainen väriterapiafiilis, kun koko seinä on täynnä värien ilotulitusta. Oli ihana nähdä avajaisissa ihmisten reaktioita, Eeva Kouvalainen kuvailee.
Siskoksia ilahdutti, kun avajaisiin saapui paljon pyhäjärvisiä.
– Pojot pyhäjärvisille siitä, miten yhteisöllisiä siellä ollaan, Eeva kiittelee.
– Jospa ensi kesänä saisimme pitkästä aikaa järjestettyä näyttelyn myös Pyhäjärvellä, Anna Korhonen pohtii.
Yhteisnäyttelyssä on esillä molemmilta värikkäitä ihmisaiheisia maalauksia akryyli- ja sekatekniikalla.
– Meillä on Eevan kanssa molemmilla vahvat värit ja naisaiheita. Vaikka tyyli ja sävymaailma ovat vähän erilaisia, teokset sopivat hyvin yhteen. Minun töissäni on viileämmät ja Eevalla lämpimämmät värit, Anna kertoo.
– Yhteisen näyttelyn myötä on ollut ihana tutustua myös aikuiseen siskoon. Myös Paula-sisko oli avajaisissa mukana. Olisivatpa kaikki ”korttipakan kuningattaret” olleet paikalla, Eeva huokaisee.
Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, koska Korhosen siskoksista Leena asuu Kanadassa.
Kaikki Korhosen sisarukset ovat saaneet taiteellisuutta ja luovuutta verenperintönä isältään, edesmenneeltä Matti Korhoselta.
– Äidilläkin on osuutensa tähän verenperintöön täydellisellä värisilmällään ja estetiikan tajullaan, Eeva lisää.
– Paula on valmistunut kuvataiteilijaksi. Minä olen medianomi eli animaattori ja Eeva vestonomi eli vaatesuunnittelija. Leenaa olemme kutsuneet huumorilla Miranoliksi, koska hän maalaa lentokoneen siipiä. Leena on lastenkirjailija. Hän on kirjoittanut Herra Sammakko -lastenkirjan, joka on julkaistu Kanadassa englanniksi, Anna kertoo.
Annalla on kaksi lasta, joista toinen on teini ja toinen kuusivuotias.
– Tämä on sellainen ajanjakso elämässä, että täysipäiväinen taiteilijana olo on hankalaa, hän pohtii.
– Olen tehnyt vaikka mitä. Pidin välillä taidegalleriaa Turussa ja olen työskennellyt muun muassa levyseppähitsaajana telakalla ja taulujen kehystäjänä. Vuolijoella pidin Riihipiha-museota. Helsingissä olen tehnyt animaatioita videotuotantofirmassa. Maalaushomma ja sarjakuvat ovat aina kulkeneet mukana. Taiteilijuus ei lähde pois, vaikka tekemisen muodot vaihtelevat.
Pyhäjärven Sanomissakin välillä näyttäytyneet Pupun palsta -sarjakuvat ovat Annan käsialaa. Seuraavaksi häneltä on tulossa lastenkirja, jonka kirjoittamiseen Anna on saanut apurahan Antti ja Jenni Wihurin säätiöltä.
– Kirjoitin tarinan Papi peloton pulu alun perin animaatiokäsikirjoitukseksi. Nyt se toteutuukin kirjana jonka kirjoitan ja kuvitan, hän kertoo.
Eevan sukunimi on oikeasti Kouvalainen, mutta hän käyttää Korhosta edelleen taiteilijanimenään. Eeva on päässyt pitkästä aikaa maalaamaan. Kaksi- ja viisivuotiaat lapset ovat pitäneet hänet kiireisenä.
– Elämä on ollut sellaista että hoida lapsesi ja selviä. Nyt vasta muutama kuukausi sitten tuli sellainen pursuaminen, että oli pakko päästä maalaamaan. Kun Anna sitten ehdotti yhteistä näyttelyä, ajattelin että ei voi olla totta, se sopii täydellisesti tähän hetkeen. Se on sitä universumin huumoria, kun kaikki menee nappiin, Eeva nauraa.
Eeva työskentelee miehensä Markuksen kanssa perheen hormisaneerausyrityksessä ja tekee taidetta siinä ohessa kun ennättää.
– Taide on sellaista, mitä tuntuu, että on syntynyt tekemään. Unelmoin siitä, että joskus vielä voisin keskittyä siihen sataprosenttisesti.
Jokaisella taululla on oma tarinansa ja maalaaminen on myös terapiaa taiteilijalle itselleen.
– Omat kipeimmät ja salaisimmat asiat, ne sinä piilotat sinne muitten katseltavaksi, Eeva kuvailee.
Jaana Salo
Kuva: Paula Korhonen
