Mielipide: Vastine päätoimittaja Mirka Kauraselle koulun tapahtumissa kuvattujen videoiden julkaisemisesta

Pyhäjärven Sanomien Sanotaan sanomista -palstalla kerrottiin viikolla 38, kuinka koulu on pyytänyt paikallislehteä poistamaan Facebook-sivuiltaan muutamia videoita. Lehden mukaan poistopyyntöjen syynä on ollut haluttomuus näyttää kaikelle kansalle, kuinka huonoa kieltä jotkut oppilaat koulussa käyttävät.

On totta, että koulu on muutaman kerran pyytänyt lehteä poistamaan Facebookista oppilaista kouluaikana kuvattuja videoita. Kyseiset videot on kuvattu valinnaiskurssilla ja viimeisimpänä tapauksena on koulun yleisurheilutapahtumasta kuvattu pitkähkö livevideo, jossa näkyvät oppilaiden 100 metrin juoksun suoritukset.

Aloite videoiden poistamiseen on tullut joko huoltajilta tai koulun henkilökunnalta. Syynä pyyntöön videoiden poistosta ei kuitenkaan ole ollut asiaton kielenkäyttö, vaan pelko siitä, että videoilla esiintyville nuorille saattaa koitua haittaa some-julkisuudesta.

Tiedämme, että julkisilla paikoilla, kuten koulun tapahtumissa, kuvaaminen on lain mukaan sallittua. Siitä huolimatta toivoisimme toimittajilta hienotunteisuutta ja kunnioitusta nuoria kohtaan. Toiveenamme on, että koulu olisi paikka, jossa jokainen saa olla rauhassa pelkäämättä joutua sosiaaliseen mediaan ilman omaa suostumustaan. Moni nuori on aiheellisesti erittäinkin tarkka siitä, mitä haluaa itsestään julkaistavan.

Julkisen sanan neuvosto ohjeistaa kysymään luvan kuvattavilta ns. julkisissakin tilanteissa.  Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta neuvosto kehottaa noudattamaan tilanteissa, joissa käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Alaikäisiä koskevissa tallenteissa tulisikin mielestämme miettiä, esiintyykö lapsi videolla edukseen. Voiko videosta olla hänelle haittaa joko nyt tai joskus myöhemmin? Se, mikä nuoresta itsestään on nyt harmitonta pelleilyä, voi nousta esiin ikävällä tavalla esimerkiksi työhaastattelussa vuosienkin kuluttua.

Yleisurheilupäivänä yläkouluikäisillä oli velvollisuus osallistua kahteen lajiin. Urheilupäivä ei siis ollut verrattavissa samanlaiseen vapaaehtoiseen tilanteeseen kuin esimerkiksi hiihtokilpailut. Haluaisimmeko me aikuiset itse päätyä someen vaikkapa työnantajan velvoittaman virkistys- tai koulutuspäivän tapahtumista, kun emme välttämättä ole omalla mukavuusalueellamme?

Toivoisimmekin toimittajien ja kaikkien muidenkin koululla vierailevien olevan erityisen varovaisia kuvaamisen suhteen silloin, kun oppilas on videolta selvästi tunnistettavissa.  Aikuisten tehtävä on suojella lasta haitalliselta julkisuudelta, eikä tuon haitallisuuden arviointi ole helppoa.

Tiedämme, etteivät toimittajat itsekään halua esittää nuoriamme negatiivisessa valossa, vaan tuoda esille kaikkea sitä lahjakkuutta ja ainutlaatuisuutta, jota nuorissamme on. Tästä olemme nähneet useita esimerkkejä paikallislehtemme sivuilla koulumme tapahtumista uutisoitaessa. Kiitos hyvästä yhteistyöstä – jatketaan ja kehitetään sitä edelleen!

Salmen koulun opettajat

 

Päätoimittaja Mirka Kauranen vastaa:

On valitettavaa, kuinka Salmen koululla ja Pyhäjärven Sanomilla on eriäviä näkemyksiä siitä, mitä aineistoa on paikallislehden somessa suotavaa julkaista. Eriävä näkemys on ollut vallalla jo pidempään, joten en lähde sitä tarkemmin ruotimaan. Totean vain, että vastineessa mainitulla Julkisen sanan neuvoston ohjeella viitataan journalistin ohjeesen numero 30: ”Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.”

Kyseinen pykälä on tuonut Julkisen sanan neuvoston langettavan päätöksen eräälle lehdelle esimerkiksi tapauksessa, joka loukkasi lapsen yksityisyyden suojaa kun tunnistettavissa olevan alaikäisen lapsen väitettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn. Pohtia sopii, ovatko yleisurheiluvideot tai retkivideot rinnastettavissa tällaisiin tapauksiin.