Roosa nauha -päivä: Täsmälääke pelasti

Siitä on kulunut nyt kuusi vuotta, kun Kaija Murasen oikeaan rintaan ilmestyi kämmenen kokoinen sahaterälaitainen ihottuma-alue.

– Varasin lääkärille ajan. Hän tutki ja totesi, että tuskin se on mitään hälyttävää, mutta hän antoi kaiken varalta lähetteen Iisalmeen mammografiaan.

Mammografiatutkimuksessa ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa, mutta kokenut hoitaja totesi, että ihottuma askarruttaa häntä.

– Hoitaja otti sydämen asiakseen selvittää asiaa. Kuvat lähetettiin nähtäväksi lääkärille Kuopioon. Sieltä tuli vastaus, että on tehtävä vielä ultraäänitutkimus.

8. lokakuuta 2012 Kaija pääsi ultraäänitutkimukseen ja erikoisten oireiden syy alkoi paljastua.

– Lääkäri tutki minua kauan ja kyseli onko oireisiin määrätty antibioottikuuria, koska nämä oireet sekoitetaan usein rintatulehdukseen. Lääkäri totesi, että nyt rouva tämä on sellainen juttu, että tämä tietää sairaalareissua. Siellä on kasvain, Kaija muistelee.

Kaijalla oli inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpä, joka oireili ihottuman tapaan. Rintasyöpä ei aina oireile kyhmynä, joka löytyy rintoja tunnusteltaessa. Oireet voivat olla hyvin moninaisia, kuten ihottumaa, punoitusta tai turvotusta, ihon vetäytymistä tai eritteen vuotamista nännistä.

– Ei minulla tullut mieleenkään kun lääkäriin menin, että se voisi olla syöpää!

Tilanne oli sen verran vakava, että lääkäri ei laittanut tutkimustuloksia postin kuljetettavaksi. Kaija sai viedä ne heti seuraavana päivänä kiireellisenä terveyskeskukseen. Viikon kuluttua tuli kutsu Ouluun.

– Ensimmäisen syöpäpolikäynnin jälkeen lähdimme viikoksi pojan perheen kanssa Kanariansaarille, että pääsimme vähän irti asiasta. Oulussa kulkemista kestikin sen jälkeen vajaat kaksi vuotta, Kaija huokaisee.

Syöpäpoliklinikalla tehtiin tutkimuksia muun muassa syöpätyypin selvittämiseksi ja mahdollisten etäpesäkkeiden kartoittamiseksi. Syöpä oli levinnyt myös oikean käden imusolmukkeisiin.

– Kaikki mahdollinen tutkittiin ennakkoon. Otettiin neulanäyte, tehtiin luustokartoitus, magneettikuvaus ja vatsan ultrakuvaus. Tunne oli sellainen, kuin olisin ollut koko jutun ulkopuolella, että eivät nämä minua koske, Kaija muistelee.

Jokainen rintasyöpä on erilainen ja sen hoito määräytyy yksilöllisesti. Selvisi, että syöpä on HER2-positiivinen. HER2-positiivisiksi kutsutaan sellaisia rintasyöpiä, joista löytyy HER2-onkogeenin monistuma. Se lisää syövän aggressiivisuutta, ja uusimisriski on suuri. HER2-positiivista rintasyöpää pidettiin hyvin huonoennusteisena ja nopeasti etenevänä tautina, kunnes vuonna 2005 saatiin käyttöön täsmälääke, Herceptin.

– Rintasyövistä noin 15 prosenttia on HER2-postiivisia. Suunnilleen saman verran kuin inflammatorista syöpää sairastavia. Minua helpotti tieto siitä, että täsmälääkkeelle on yleensä hyvä vaste, vaikka kokemuksia olikin vähemmän tällaisista tapauksista, missä kasvainta on myös imusolmukkeissa. Joskus vuosia sitten ei olisi ollut mitään toiveita selviytymisestä, Kaija toteaa.

Sytostaattihoidot ja Herceptin-lääkitys aloitettiin marraskuussa.

– Ennen leikkausta oli Oulussa tiputus kuusi kertaa kolmen viikon välein. Sivuvaikutuksena suun limakalvot menivät rikki. Ei kuitenkaan niin pahasti, ettenkö olisi pystynyt syömään. Olin kuullut kamalista sivuvaikutuksista, kuten pahoinvoinnista, mutta niitä ei onneksi minulle tullut.

Hiukset lähtivät jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen.

– Kun olin hakemassa peruukkia, kampaaja kysyi leikataanko hiukset pois. Laitoin silmät kiinni siksi aikaa kun hän leikkasi. Kun avasin ne lopulta, totesin että sieltähän katsoo minun pikkuveljeni, joka on kalju, Kaija muistelee hassua tilannetta hymyillen.

Kotona Kaija viihtyi mieluummin ilman peruukkia. Veljenpojan vaimo ja ystävä virkkasivat Kaijalle myssyt. Myös syöpäyhdistyksen edustajat kävivät tuomassa virkatun myssyn osastolla ollessa. He antoivat myös tietoa syövästä ja sen hoidosta.

– Olemme olleet vuodesta 1971 Pohjois-Suomen Syöpäyhdistyksen jäseniä, siitä lähtien kun Pentin isä kuoli syöpään. Nykyisin olemme mukana Pyhäjärven syöpäyhdistyksen osaston toiminnassa. Syöpäyhdistys kokoontuu kerran kuukaudessa Lähimmäisen kammarilla. Siellä kahvitellaan, keskustellaan ja kuullaan asiantuntijaluentoja erilaisista aiheista.

Kaija on puhunut avoimesti syövästään ihmisille.

– En ole salannut asiaa, koska jossain vaiheessa se olisi kuitenkin tullut ilmi. Parempi kun on itse kertonut asiasta, niin ei tarvitse ihmisten arvailla. Toki kaikki eivät halua tuoda sairauttaan julki, Kaija kertoo.

Hoitokertojen välissä tehtiin tutkimuksia. Kardiologilla seurattiin, etteivät hoidot käy liian rankoiksi sydämelle. Rintojen magneettikuvauksilla seurattiin hoidon tehoa kasvaimeen.

– Leikkausvaiheessa kasvain oli enää yhden tai kahden millimetrin kokoinen. Kasvainkudos oli vähentynyt myös imusolmukkeesta.

Kasvaintyyppi oli sen verran aggressiivinen, että Kaijalta poistettiin oikea rinta kokonaan ja kainalosta kahdeksan imusolmuketta.

– Kasvain leikattiin maaliskuussa 2013. Toukokuun loppupuolella aloitettiin sädehoito. Sitä annettiin viisi viiden päivän jaksoa. Samanaikaisesti aloitettiin Herceptin-ylläpitohoito, jota annettiin kolmen viikon välein vuoden ajan. Pari vuotta meni oikeastaan kolmen viikon jaksoissa. Leikkauksen ja sädehoidon välissä oli pidempi tauko, Kaija kertoo.

Sädehoitojen aikaan Kaija olisi voinut yöpyä potilashotellissa, mutta hän kävi Oulussa mieluummin päiväseltään.

– Itse sädehoito kesti vain muutaman minuutin, enkä tuntenut minkäänlaista kipua. Oli kesäaika ja siellä olisi ollut vaikea saada aikaa kulumaan hoitojen välissä, Kaija perustelee.

– Jälkeenpäin kun olen ajatellut tuota aikaa, niin sitä vaan meni ohjelman mukaan. Itse ei tarvinnut määrätä mitä tekee. En edes muista kuinka monta kertaa magneettikuvauskin tehtiin, Kaija pohtii.

– Puolison lisäksi poikien ja heidän perheidensä, lähisukulaisten ja ystävien tuki on ollut henkisesti todella tärkeää sairauden kaikissa vaiheissa, Kaija kiittelee.

Kaijan veljen vaimo sairastui rintasyöpään samoihin aikoihin Kaijan kanssa.

– Se oli tärkeää vertaistukea, kun soittelimme toisillemme. Heljällä oli eri tyyppinen syöpä kuin minulla. Hän kuoli syöpään tammikuussa 2015, Kaija suree.

Myös Kaijan puolisolla todettiin syöpä, hieman Kaijaa myöhemmin. Pentin keuhkosyöpä leikattiin kuukautta myöhemmin kuin Kaijan rintasyöpä.

– Emme me kovin paljon tainneet puhua siitä, että olimme toisistamme huolissaan, Kaija muistelee.

– Arkiaskareet jatkuivat samalla tavalla kuin ennenkin, Pentti tuumaa.

Leikkausten välillä oli kuukausi, joten puolisot pystyivät auttamaan toisiaan toipilasaikana. Sen verran arki muuttui syövän myötä, että esimerkiksi siivoukseen joudutaan hankkimaan apua. Kaijalle imusolmukkeiden poisto on merkinnyt sitä, että oikea käsi on kovasti turvoksissa, kun nestekierto ei toimi. Esimerkiksi haravointia, imurointia, raskaiden kassien kantamista ja ylöspäin kurkottelua ei suositella.

– Neulomaankaan en ole enää pystynyt, kun se aiheuttaa kramppeja. Lymfahoito helpottaa lyhyen aikaa, Kaija kuvailee.

Rinnan poistoa Kaija ei ole kokenut kovin raskaana asiana.

– Minusta tuntuu, että olen jo niin vanha, että ei rinta ole niin elintärkeä. Rinnan puuttuminen häiritsee lähinnä vaatteiden istuvuuden kannalta. Proteesia en pysty pitämään kuin pakon edessä. Se painaa ja kainaloon kertyy nestettä. Kävin aikaisemmin uimahallissa kävelemässä vesivyön kanssa. En ole vielä pystynyt kynnystä ylittämään, että menisin sinne, Kaija harmittelee.

Sekä Kaijalta että Pentiltä puuttuu nyt palanen oikealta puolelta. Yhteistyö syöpäpoliklinikan kanssa ei päättynyt kuitenkaan vielä leikkaukseen.

– Kontrollit jatkuivat vuorotellen OYS:n syöpälääkärillä, syöpähoitajalla ja terveyskeskuksessa viiden vuoden ajan. Jos jotain oireita ilmeni, oltiin yhteydessä oirepoliklinikalle, Kaija kertoo.

– Kävin viime viikolla Oulaskankaalla viimeisessä kontrollissa ja sain puhtaat paperit. Syöpä on siltä osin voitettu, Pentti kertoo.

Kaija ei halua, että häntä kutsutaan voittajaksi, vaikka syöpä on saatu nujerrettua.

– Kyllähän se on lääketiede joka on syövän paranemisessa suurin vaikuttaja, hän kiittelee.

Kaija ei ole enää syöpäpoliklinikan kirjoilla. Kontrollit siirtyivät terveyskeskuksen puolelle. Jatkotarkastuksia on kerran vuodessa viiden vuoden ajan.

– Minulla yhä koko aika takaraivossa se tietoisuus ja epävarmuus. Jos jotain erikoisempaa tulee, niin miettii ovatkohan nämä jotakin oireita, Kaija sanoo.

Jaana Salo

 

12.10.2018 vietettävän Roosa nauha -päivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta rintasyövästä

  • Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan syöpätutkimusta sekä syöpäpotilaita ja heidän läheisiään.
  • Suomen syöpärekisterin mukaan vuonna 2015 yli 5100 naisella diagnosoitiin uusi rintasyöpä. Se tekee rintasyövästä yleisimmän syövän Suomessa.
  • Suurin osa rintasyövistä voidaan hoitaa. Noin 90 prosenttia rintasyöpää sairastavista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.
  • Noin puolet rintasyövistä löydetään yli 60-vuotiailta naisilta, noin neljännes 25–49-vuotiailta ja toinen neljännes 50–59-vuotiailta. Vuosittain vain muutama alle 25-vuotias sairastuu rintasyöpään.
  • Kyhmy rinnassa on rintasyövän tavallisin oire. Muita rintasyöpään viittaavia oireita ovat muun muassa nännin tai rinnan ihon vetäytyminen, rinnan muodon tai koon muutos, ihottuma, erite, kuukautiskiertoon liittymätön rintarauhasen kipu tai tulehdus, joka ei rauhoitu antibioottihoidolla.
  • On arvioitu, että 5–10 prosenttia rintasyövistä johtuu perinnöllisestä alttiudesta. Rintasyövän ehkäiseminen ei ole mahdollista, mutta muun muassa ylipainon välttäminen, liikunta ja imettäminen pienentävät rintasyövän riskiä.