Pitäjähistoriakirjan työstö puolimatkassa

Karoliina Rantala alkoi työstää Pyhäjärven pitäjähistoriaa kirjaksi viime vuoden syyskuussa. Teoksen käsikirjoituksen on tarkoitus olla valmis ensi vuoden elokuun loppuun mennessä.

– Teos on aikataulullisesti ja sisällöllisesti nyt puolivälissä. Olen kirjoittanut teosta sotavuosiin asti, mutta sekin teksti kaipaa vielä täydentämistä ja muokkaamista, Karoliina Rantala selittää.

– Rakennan pitäjähistoriaa kuin palapeliä. Työstän eri aihepiirejä vuorotellen ja kun palaan aiemmin kirjoittamaani, asiat kirkastuvat uudella tavalla. En edes yritä saada kerralla valmista, sillä kunnan kaltaisessa monimutkaisessa kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tietyn asian merkitys saattaa avautua vasta sitten, kun on välillä käsitellyt jotain ihan toista aihetta.

Karoliina sanoo, että pitäjähistoria perustuu varsin laajaan lähdeaineistoon ja eri aihepiirit vaativat omat lähteensä. Keskeisiä ovat kunnan ja seurakunnan arkistot, mutta niiden lisäksi hän on perehtynyt esimerkiksi monenlaisiin tilastoihin, vuosikertomuksiin, sanomalehtiaineistoihin ja järjestöjen pöytäkirjoihin.

– Lähteiden etsiminen on osittain salapoliisityötä, esimerkiksi Kansalliskirjastosta Helsingistä löytyi Pyhäsalmen Osuusliikkeen vuosikertomuksia 1930-luvulta 1970-luvulle. Lähdetyöskentely etenee rinta rinnan kirjoitustyön kanssa, lisäksi luen jatkuvasti tutkimuskirjallisuutta eri aiheista.

Rantala kertoo aloittaneensa projektin lukemalla suurinpiirtein kaiken Pyhäjärvestä kirjoitetun kirjallisuuden, mutta sen lisäksi hänen täytyy vielä perehtyä eri osa-alueiden taustoihin ymmärtääkseen Pyhäjärven tapahtumia. Näiden lisäksi hän on tehnyt puolenkymmentä haastattelua, ja niitä hän tekee jatkossa vielä paljon lisää.

Sisällön kannalta tutkimustyössä ei ole tullut vastaan erityisiä haasteita, Karoliina on jopa yllättynyt iloisesti, miten tarkkoja kuntakohtaisia tietoja 1800-luvun puoleltakin löytyy eri aiheista. Hän sanoo, että jatkuva haaste on rajanveto sen suhteen, mitkä lähteet ovat oleellisia ja kuinka syvällisesti asioiden taustoja on tarpeen selvittää lukijalle.

– Omaa ajankäyttöä täytyy vahtia, ettei käytä liikaa aikaa sen penkomiseen, miten vaikka jokin lainsäädäntöprosessi on edennyt, kun keskeistä on se, miten se laki lopulta vaikutti pyhäkkäiden elämään.

Uusia löytöjä ei ole Rantalan mukaan juurikaan eteen tullut. Pyhäjärven historiasta on kirjoitettu niin paljon, että suurten paljastusten löytyminen olisi hänestä yllättävää. Toisaalta aiemmat teokset on tehty kylien tai tiettyjen aiheiden näkökulmasta, joten hän uskoo että valmiin teoksen kokonaiskuva Pyhäjärven kehityksestä tarjoaa hyvinkin paljon uutta.

– Esimerkiksi sodissa kaatuneista saatoin tietokannan avulla tehdä aiempaa tarkemman yhteenvedon, ja sisällissodan aikaisten papereiden perusteella Pyhäjärvelläkin tunnelmat olivat kireämmät kuin täällä on ehkä totuttu ajattelemaan.

Maaliskuussa pidettiin kotiseutuilta kaupunkilaisille ja Karoliina lupaa, että niitä on luvassa lisääkin. Päivämääriä ei ole vielä sovittu, mutta seuraava kotiseutuilta voisi joka tapauksessa keskittyä tiettyyn aihepiiriin.

– Oli todella mielenkiintoista kuulla kuntalaisten ajatuksia ja löysin myös erinomaisia haastateltavia, Rantala kehuu. Materiaalia ei silti ole vielä liikaa.

– Haastateltavia on löytynyt mukavasti ja jonkin verran materiaaliakin, mutta otan kaikki vinkit kiitollisuudella vastaan. Erityisesti järjestöjen ja yritysten toimintaan liittyvät paperit kiinnostavat, samoin arkielämää kuvaavat vanhat valokuvat.

Tällä hetkellä Rantalaa kiinnostavat erityisesti Marttatoiminnan alkuajat ja Salmen sahan perustamisvaiheet, sillä niistä hän on löytänyt aika huonosti tietoja. Työn edetessä tullee varmasti vielä lisääkin tarpeita.

Karoliina kertoo olevansa todella kiitollinen kaikille, jotka ovat häntä tähän mennessä auttaneet.

– Tulee sellainen olo, että pyhäkkäät ovat ottaneet tämän hankkeen omakseen. Kaikki yhteydenotot ovat erittäin tervetulleita, eikä tarvitse yhtään miettiä että onko minulla nyt mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Haluan tähän teokseen paljon elävää elämää ja siinähän me kaikki olemme asiantuntijoita.

Mirka Kauranen

Kuva: Jorma Tulkku (kesk.) esitteli Rillankiveä ja sen tarinoita Karoliina Rantalalle ja Matti Enbuskelle historiatyöryhmän kotiseutukierroksella viime syksynä.