Kuivuus koettelee maanviljelijöitä

Maanviljelijä Arvo Parkkinen kasvattaa kauraa ja ohraa. Hän kertoo, että kylvöjen ajoitus oli tänä vuonna erityisen tärkeää. Kuvassa vasemmalla puolella on niin kutsuttu tyhjäpää. Kuivuuden myötä ohraan ei tulekaan jyvää.

Kesä on ollut tähän mennessä hyvin lämmin. Lomalaiset ovat nauttineet olostaan, mutta maanviljelijät ovat kokeneet haasteita jatkuvan kuivuuden myötä. Maanviljelijä Arvo Parkkisen mukaan on odotettavissa keskinkertainen sato.

– Nyt on menossa jo kolmas huonompi kesä peräkkäin. Viime kesänä satoi koko ajan – olisipa tällekin kesälle riittänyt sadetta, harmittelee maanviljelijä Arvo Parkkinen.

Kuivuus on piinannut koko Suomea.

– Meidän korkeuksillamme ja pohjoisemmassa tilanne on kohtuullinen. Etelässä kesä on ollut todella haasteellinen.

Kylvöjen ajoitus on tänä vuonna ollut erityisen tärkeää. Parkkisen mielestä oleellista on se, että lähtee keväällä pellolle heti, kun se on mahdollista.

– Kylväminen kevätkosteaan maahan onnistui hyvin. Lisäsin tälle kesälle kylvösyvyyttä, kun näin, että tulossa on kuivat ajat. Tällä tavoin siemenet saivat enemmän vettä.

– Myöhemmät kylvöt eivät onnistuneet enää samalla tavalla, koska maa oli jo ehtinyt kuivua.

Puimisen yhteydessä onkin odotettavissa, että viljaa on vielä monessa eri kasvuvaiheessa.

– Sadosta on odotettavissa keskinkertainen tai huonompi. Huolellisella tekemisellä ja ajoituksella pystyi kuitenkin pelastamaan paljon. Tälle kesälle pellon pinnan muotoilun merkitys korostui.

Parkkinen kasvattaa pääasiassa kauraa sekä ohraa. Kaura kylvetään kosteaan kuten turvemaille, joten se ei ole kärsinyt kuivuudesta samaan tapaan kuin ohra. Parkkisella ohra kasvaa kivennäismailla, jotka jäävät herkemmin pinnasta kuivaksi.

– Maasta tuleva kapillaarinen vedennousu on ollut olematonta. Vilja tulee jäämään harvaksi, kertoo Arvo.

Kuivuus tekee ohrasta kevyttä. Kuivuneen ohran voi havaita siitä, että sen tähkä jää pystyyn.

– Se on niin sanotusti tyhjäpää. Jyvä painaisi kasvin päätä alaspäin.

Lopullisen viljasadon tuloksen näkee vasta puimisen yhteydessä.

– Tavoitteena olisi viljaa yli 4000 kiloa per hehtaari. Se vaatii sen verran ollakseen kannattavaa. Uskon, että kuivuus vaikuttaa vähintään neljännesosaan koko tuloksesta.

Kuluttajille kuiva kesä näkyy mahdollisesti tuontiviljana.

– Tämä ei tule vaikuttamaan tuotteiden hintoihin. Tuontiviljan myötä laatu ja puhtaus kärsivät, sillä ulkomainen vilja ei ole kotimaisen tasolla.

Lajikevalinnalla on merkitystä sadon kannalta. Tietyn lajikkeen valitseminen tiettyyn maalajiin helpottaa kasvattamista. Parkkinen valitsee uusimpia lajikkeita.

– Kun ilmasto lämpenee, täälläkin voi käyttää Etelä-Suomen lajikkeita. Itse olen laittanut esimerkiksi sellaista ohraa, jossa on sama kasvuaika kuin kauralla – eli siis normaalia pidempi.

Ilmastonmuutos tuo lämmön lisäksi kasvitauteja.

– Kasvitaudit tuhoavat kasvien vihreän lehden, mikä taas estää yhteyttämisen. Kasvitaudeille täytyy etsiä oikeat torjunta-aineet, mutta tänä vuonna taudit eivät ole olleet ongelmana.

Vaikka kolme viimeisintä kesää ovat olleet haasteelliset, Parkkinen ei vaivu epätoivoon.

– Uskoa tulevaisuuteen löytyy. Aina pitää luottaa siihen, että parempia vuosia tulee vielä. Mielestäni viljelijäväestö on muutenkin todella periksiantamatonta porukkaa. Huononkin sadon jälkeen koittaa kevät, jolloin lähdetään töihin uudella innolla ja toiveikkaina.

Maaseutujohtaja Pasi Liikasen mukaan viljan tuotanto ei ole suinkaan ainut alue, joka kärsii kuivuudesta. Myös rehusadon kannalta ajat ovat olleet haasteelliset.

– Ensimmäisessä kesän säilörehusadossa on ollut suuria vaihteluita – osa tiloista sai ensimmäisestä nurmisadosta vain murto-osan tarvittavasta talvirehusta. Osalla nautakarjatiloja on edelleen vajetta talven rehustuksessa eli nurmea ei ole saatu vielä varastoon riittävästä, Liikanen totesi.

– Kuivasta heinästä tulee ensi talvena puutetta. Vettä ei ole riittänyt heinälle, joten satotaso on jäänyt alhaiseksi.

Liikasen uskoo, että tällä alueella nurmirehua saadaan kootuksi riittävästä talvea varten. Etelä- ja Lounais-Suomessa tilanne on huonompi.

Pyhäjärven maaseutuhallinto vastaa myös Haapajärven ja Reisjärven maatalousasioista. Liikasen mukaan kuntakohtaisia eroja ei kuluvana kesänä ole havaittavissa.

– Suurimmat erot ovat olleet kuntien sisällä ja tilojen välillä. Peltojen multavuus, vähäisempi muokkaus ja nopeus kylvössä ovat edesauttaneet parempaa satoa tänä vuonna. Kaikki eivät ole kuitenkaan onnistuneet, koska vesi ei vaan yksinkertaisesti ole riittänyt hyvään kasvuun. Meidän alueemme ei ole kuitenkaan huonoimmasta päästä koko maan mittakaavassa.

Minkälaisia toimenpiteitä kuiva kesä tuottaa?

– Usein viitataan tukien määrään, että niillä tilat voivat selviytyä. Todellisuudessa tänäkin vuonna maksettavat tuet on hyvin monella tilalla jo etukäteen pantattu kauppojen ja pankkien saataviin, eli kylvöihin tarvittavat lannoitteet, siemenet, koneet ja muut tarvikkeet on pitänyt ostaa viimeistään keväällä. Satovahinkolaki on lakkautunut ja satovahinkojen korvaaminen on teoriassa mahdollista vain vakuutuksin. Vakuutukset ovat kuitenkin osoittautuneet tehottomiksi. Vakuutus ei korvannut viime kesäisiäkään menetyksiä ja en usko, että se korvaisi niitä tänäkään kesänä, sillä tappioiden syynä ei ole ollut rankkasade, rakeet tai halla, pohti Liikanen.

Kuumuuden ja helteiden aiheuttama kato lienee todennäköinen myös muualla Euroopassa.

– Ruuan hinta voi kaupoissa nousta hieman – toivottavasti siitä riittäisi rahaa viljelijöillekin. Hintojen kautta tuleva apu on vain kovin hidasta ja välissä on monta porrasta ottamassa osuuttaan.

Liikanen toivoisi, että maatalous saisi rahallista apua.

– Jos julkisuudessa puhutaan esimerkiksi koko maan tasolla 100 miljoonan euron tuesta, se vastaa 45 euroa peltohehtaaria kohden. Tämän kesän sää on aiheuttanut kuitenkin satojen eurojen tappioita per hehtaari.

 

Joonas Kärkkäinen