Täydenkuun Tanssit 2018 tuli päätökseensä sunnuntaina. Festivaalin taiteellinen johtaja Alpo Aaltokoski oli tapahtuman jälkeen erittäin tyytyväinen.

 

Täydenkuun tanssien taiteellisesta johtajasta Alpo Aaltokoskesta huokuu onnellisuus festivaalien jälkeen.

– Todella haikea fiilis. Tässä on alla nyt kaksi kovaa ja työntäyteistä viikkoa, mutta päällimmäinen tunne on syvä tyytyväisyys, kertoo Aaltokoski.

Festivaalit onnistuivat Alpon mukaan erittäin hyvin.

– Yleisöä oli paljon. Katsojamäärät moninkertaistuivat, saimme mediahuomiota ja ihmiset pitivät tapahtumasta. Taiteellisena johtajana olen ikään kuin palveluammatissa – olen yleisön ja taiteilijoiden palveluksessa. Kun kaikki saavat kokea iloa ja tunteita festivaalin aikana, tiedän, että olen tehtävässäni onnistunut.

– Tällä hetkellä olen erittäin iloinen. Kun tilanne hieman laantuu, niin alamme analysoida, missä voimme ensi kerralla parantaa. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika.

Tänä vuonna Täydenkuun tanssit oli kansainvälisempi kuin koskaan. Paikkakunnallemme saapui ihmisiä kuudestatoista eri maasta. Kansainvälinen ilme vaikutti Aaltokosken työhön.

– Olen toiminut Täydenkuun Tanssien taiteellisena johtajana 1995–1998 sekä 2010–2012. Kansainvälisyys teki tästä hyvin erilaisen tapahtuman järjestää. Neuvotteluja täytyi käydä eri tavalla, sillä kyseessä oli kuitenkin taiteilijoita toisesta kulttuurista. Me vastasimme esiintyjien kuljetuksista ja muista käytännön asioista. Omat haasteensa toi se, että taiteilijat eivät välttämättä olleet tottuneet meidän käytäntöihimme. Yritimme kuitenkin parhaamme ja lopputulos oli hyvä. Meillä on täällä ystävällisiä ihmisiä, jotka saivat homman toimimaan, Alpo kiittelee.

Pyhäjärviset pitivät juuri tapahtuman kansainvälisyydestä.

– Juttelin festivaalin aikana monen paikallisen kanssa. He kertoivat, kuinka ulkomaalaiset olivat tuoneet hyvää tunnelmaa paikkakunnalle. Kansainvälisyys näkyi siis muussakin kuin pelkissä tanssiesityksissä – kohtaamiset kylällä ulkomaalaisten kanssa olivat myös tärkeitä.

Alpo tullaan näkemään Täydenkuun Tanssien taiteellisena johtajana myös jatkossa.

– Festivaalit onnistuivat niin hyvin, että en usko saavani potkuja, nauraa Alpo.

– Tämä vuosi osoitti, että kansainvälistä linjaa kannattaa jatkaa. Festivaalirahoitus on mitä on, mutta suhteitteni ja verkostoni avulla olen pystynyt saamaan festivaalille sellaista sisältöä, jota taiteellisena johtajana toivon ihmisten näkevän.

Aaltokoski esitti Täydenkuun Tansseissa teoksen Ali & Alpo, jossa arabialainen perinnemusiikki kohtasi suomalaisen nykytanssin. Esityksessä kuultiin musisointia irakilaiselta ud-luuttutaituri Ali Alawadilta, jonka tarina sai teoksen lopulliseen muotoonsa.

– Ali tuli Suomeen Irakista vuonna 2015 turvapaikanhakijana. Vuonna 2016 minulla oli 30-vuotistaiteilijajuhla, johon oli tarve saada jokin musiikkinumero. Minulle suositeltiin Ninni Poijärven ja Ali Alawadin yhteisesitystä. Kutsuin kaksikon koesoittoon, jossa Ali lauloi ja soitti Taivas on sininen ja valkoinen -kappaleen. Olin todella vaikuttunut ja niin Ali päätyi esiintymään juhlaani, Alpo muistelee.

– Ali innostui nykytanssista, mikä oli hänelle täysin uusi ja vieras asia. Sitten kokeilimme yhdistää ud-luutun soittoa nykytanssiin. Pian olimme yhtä mieltä siitä, että meidän kannattaisi tehdä oma teos.

Ali & Alpo –teoksen tekovaiheessa Ali sai kuitenkin kielteisen turvapaikkapäätöksen.

– Ali ei pystynyt keskittymään harjoitteluun samalla tavalla kuin aikaisemmin. Hänellä oli koko ajan pelko siitä, että hän joutuu palaamaan Irakiin. Alilla oli kuitenkin palava halu saattaa esitys loppuun.

Kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa Ali teki päätöksen ja kertoi Alpolle pakenevansa Saksaan.

– Taltioimme videolle Alin soittoa ja laulua, jotta hän olisi edelleen mukana esityksessä videoprojisoinnin välityksellä.

Alpo kertoo Alin palanneen Saksasta Irakiin lopulta vapaaehtoisesti.

– Ehkä hänen oli parempi palata perheensä luo. Nyt Alin ei tarvitse piilotella Euroopassa paperittomana.

Ali & Alpo -teoksen lopussa Ali sanoo arabiaksi terveiset yleisölle. Ali kiittää puheessaan Alpoa, suomalaisia ja Suomea toivoen, että voisi joskus palata Suomeen.

– Se on uskomatonta, että Ali edelleen pitää Suomesta, vaikka sai kielteisen päätöksen. En tiedä, pystyisinkö itse vastaavaan hänen tilanteessaan, pohtii Alpo.

Kansainvälisyys ei ole Alpon mielestä vain tämän päivän populaarinen teema – kyseessä on iso asia. Festivaalia myöten Aaltokoski haluaa muistuttaa, kuinka tärkeää kulttuurivaihto on.

– Nykypäivänä on entistä tärkeämpää ymmärtää muita ihmisiä ja kulttuureja. Vuonna 1994 kävin sisällissodan runtelemassa Nicaraguassa. Siellä oli todella kurjat oltavat. Opetin siellä tanssiryhmää, mikä tuntui minusta jotenkin todella oudolta. Ihmettelin, että miksi tuon tänne tanssia – täällähän tarvitaan ruokaa. Kysyinkin tanssiryhmältä, onko tässä heidän mielestään mitään järkeä. He vastasivat, että vaikka he ovat köyhiä, heidän ei tarvitse olla henkisesti köyhiä. Tulen muistamaan nämä sanat aina, kertoo Aaltokoski.

– Tällaiset teemat tulevat jatkossakin olemaan osa Täydenkuun Tansseja. Vaikka kyseessä onkin vakava asia, se ei tarkoita sitä, että festivaali olisi masentava. Esityksissä näkyy kuitenkin aina niin ilo, elämä kuin toivokin.

Täydenkuun tanssit on Alpolle merkittävä tapahtuma juuri siksi, että se pidetään Pyhäjärvellä.

– Välitän Pyhäjärvestä ja tästä alueesta todella paljon. Olen ollut muissakin tanssitapahtumissa taiteellisena johtajana, mutta juuri Täydenkuun Tansseihin minulla on erilainen vire, sillä täältä olen kotoisin.

– Toivon, että festivaalimme tukisi positiivisesti koko maakuntaa ja sen kehitystä. Mielestäni tämä ei ole vain festivaali – tämä on jotain enemmän, ja uskon, että tästä on alkamassa uudenlainen vaihe. En osaa sanoa, mitä jatko tuo tullessaan. Juuri nyt minulla on pää tyhjä ja sydän täynnä, hymyilee onnellinen taiteellinen johtaja.

 

Teksti: Joonas Kärkkäinen

Kuvat: Jaana Salo ja Joonas Kärkkäinen

[robo-gallery id=”4202″]