Jeremias otti intistä kaiken irti

Reservin alikersantti Jeremias Niskanen kotiutui armeijasta 14. kesäkuuta. Kajaanissa vietetty vuosi oli Jeremiaksen mielestä erittäin hyvä kokemus.

 

20-vuotias Jeremias Niskanen suoritti asepalveluksensa Kainuun prikaatissa, Kajaanissa.

– Toimin tiedustelujoukkueen ryhmänvarajohtajana. Ryhmänvarajohtajana vastasin muun muassa kalustosta ja täydennyksistä, kertoo Jeremias.

Niskanen aloitti intin 3.7.2017 tiedustelukomppaniassa.

– Ennen armeijaa tehtävässä alokaskyselyssä hain juuri tiedustelukomppaniaan. Halusin intiltä haasteita ja olin kuullut, että niitä löytyisi tiedustelupuolelta. Kehitin fyysistä kuntoani muun muassa lenkkeilemällä ennen kuin palvelus alkoi.

Jeremias lähti armeijaan hyvillä mielin. Ensimmäiset päivät Kajaanissa pääsivät yllättämään tuoreen alokkaan.

– Odotin, että heti alusta lähtien olisi tarjolla kunnon rähinää ja taistelukoulutusta, naurahtaa Niskanen.

– Alussa keskityttiin lähinnä siihen, miten intissä ylipäätään ollaan. Piti herroitella ylempiarvoisia ja käyttää varusteita juuri tietyllä tavalla. Varsinkin alokasaikana oli koko ajan kiire odottamaan.

Peruskoulutuskausi kului sotilaan perustaitoja opetellessa. Sitten olikin aika tehdä valinta jatkon kannalta.

– Minulle oli alusta asti selvää, että haen aliupseerikurssille tiedustelulinjalle. Mielestäni johtajakoulutuksesta on hyötyä myös reservielämässä.

Aliupseerikurssilla varusmiehet aloittavat omaan aselajiin perehtymisen.

– Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan johtamista.

Vertaisten johtaminen osoittautui yllättävän haastavaksi.

– Muistan, kun eräänä aamuna meidän piti irtaantua eli paeta paikalta mahdollisimman nopeasti. Minun olisi pitänyt ryhmänvarajohtajana ottaa homma haltuun, mutta tilanne levisi käsiin, sillä en oikein tiennyt, mitä tehdä. Tällaiset tilanteet olivat loppupeleissä opettavaisia – virheitä sattuu.

– Vertaisjohtamiseen toi lisähaastetta se, että tuttuihin oli vaikea saada auktoriteettia.

Aluksi Jeremias oli suunnitellut hakevansa AUK1:n jälkeen reserviupseerikurssille Haminaan, mutta hän päätti jäädä Kajaaniin ja suorittaa AUK2:n.

– Motivaatio RUK:ta kohtaan laski pikkuhiljaa. Jälkeenpäin ei kaduta yhtään, että jäin aliupseerikurssille. Siellä oppi mielestäni kaiken tarvittavan, tuumaa Jeremias.

Kajaanin tarjoama johtajakoulutus oli Jeremiaksesta hyvää.

– Meillä oli oppitunteja johtamisesta. Esimerkiksi johtamisseminaarit tarjoavat samaa sisältöä kuin intin johtajakoulutus.

AUK1:n loppupuolella Jeremiaksen ranne murtui.

– Meillä oli aamuliikuntaa yksikön takana. Lähdin hyppäämään esteen yli, jolloin kaveri onnistui jotenkin törmäämään kylkeeni. Kaaduin maahan ja veneluu meni ranteestani. Ranne on vieläkin lukossa, enkä pysty tekemään kädellä työntöliikettä. Loppupalvelus sujui kuitenkin hyvin, kertoo Jeremias.

Kesän aikana ranteeseen tehdään leikkaus.

AUK:n jälkeen Jeremias yleni alikersantiksi ja johtajakausi alkoi 2. jääkärikomppaniassa. Uudet alokkaat saapuivat ja peruskoulutuskausi starttasi.

– P-kausi oli kivaa aikaa johtajana. Johtaminen oli siinä vaiheessa aika rentoa puuhaa.

E- eli erikoiskoulutuskaudella alikersantti Niskanen sai oman ryhmän johdettavakseen.

– Tärkeää oli luoda ryhmään hyvää henkeä. Me johtajat pidimme vuorotellen koulutuksia alaisille. Kantahenkilökunta kuitenkin määräsi, että ne johtajat, ketkä eivät olleet koulutusvuorossa, menivät alaisten joukkoon kertaamaan asioita. Mielestäni se oli hyvä juttu, kun alainen näki, että johtaja ei ole sen kummempi ihminen.

Jeremias saikin alaisilta hyviä arvioita. Kyky motivoida ja ottaa muut huomioon nousi esille alaisten antamissa palautteissa.   

– Hyvä johtaja on reilu ja oikeudenmukainen. Huono johtaja ei tee itse mitään vaan käskyttää muita koko ajan. Minua ärsytti se, jos muut johtajat eivät jaksaneet tehdä mitään.

Parhaita muistoja intistä olivat erityisesti onnistumiset.

– Väli- ja loppusota menivät joukkueellamme todella hyvin. Kouluttajamme oli tyytyväinen joukkueemme kevään aikana tekemiin suorituksiin, muistelee Niskanen.

Armeija tarjosi myös hetkiä, jolloin ei paljoa naurattanut.

– Hajottavin muisto intistä on E-kauden taisteluharjoituksesta. Oli maaliskuu ja mukavasti vielä lunta maassa. Täpötäysien rinkkojen kanssa ryhmämme hiihti noin viisi kilometriä ojia sekä mäkiä ylittäen. Matkan aikana kaaduin alamäkeen, enkä päässyt hangesta ylös. Koko matkaan kului kuusi tuntia ja lopputuloksena kolmelta mieheltä olivat katkenneet sukset ja viideltä sauvat. Motivaatio oli hävinnyt matkan aikana kaikilta ryhmäläisiltä.  Hiihdon aikana pohdimme isoon ääneen, onko tässä enää mitään järkeä. Kun lopulta pääsimme telttaan lepäämään, niin silloin oltiin kyllä aika herkillä.

Jeremias suosittelee viettämään armeijassa kokonaisen vuoden.

– Tällaisia asioita ei voi kokea missään muualla. Uudet kaverit ja ryhmähenki ovat parasta, mitä intti tarjoaa. Kannattaa myös etsiä haasteita – niistä on mukava päästä läpi.

Niskasen mukaan hyvällä asenteella pääsee pitkälle.

– Ei kannata olettaa mitään. Moni varusmies, joka on vannonut olevansa vain puoli vuotta, päätyy lopulta RUK:iin asti. Vuoden aikana pääsee näkemään vaikka mitä. Kaikilla tulee hetkiä, kun ei jaksa tai kiinnosta, mutta jälkeenpäin voin sanoa, että intti oli todella hyvä kokemus.

 

Joonas Kärkkäinen