Helsingistä Norjaan skeitaten

Helsinkiläinen Xavier Hildén pyöräili viime vuonna Helsingistä Norjaan hyvän asian puolesta. Tempauksellaan Hildén halusi kiinnittää ihmisten huomion roskaamiseen ja sen tuomiin haittavaikutuksiin. Tänä vuonna matka luonnon puolesta tapahtuu pyörän sijaan skeittilaudalla.

– Haluan saada nuoret kiinnostumaan luonnonsuojelusta. Uskon, että matkani Helsingistä Jäämerelle pelkällä skeittilaudalla herättää huomiota aivan eri tavalla kuin jos huutelisin jostakin tietokoneen ääreltä, miten kenenkin pitäisi toimia. Asia on tärkeä, mutta en halua saarnata, kertoo Hildén.

Xavier vietti viime viikolla keskiviikon ja torstain välisen yön Emolahdessa. Pyhäjärvelle saapuessaan Xavierilla kävi hyvä tuuri.

– Tulin Emolahteen sadetta pakoon. Työntekijät tunnistivat minut ja tarjosivat yöpaikkaa. Yhdessä mökissä jääkaapista oli valunut vettä lattialle, joten sitä ei voinut tarjota maksaville asiakkaille. Niinpä minä sain yöpyä kyseisessä mökissä.

Emolahdessa Xavier kävi moikkaamassa viime reissulta tuttua aasia.

Pitkä matka alkoi kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Skeittilauta on kulkenut keskimäärin 40 kilometriä päivässä, mutta Hildén on jättänyt aikaa myös hengailulle.

– Matkan varrella olen viettänyt aikaa muun muassa Jyväskylässä. Kun pääsen Ouluun asti, niin siellä olisi tarkoitus ottaa muutama päivä ihan rennosti, suunnittelee Hildén.

Viime reissulla Oulu oli erittäin tärkeä piste henkiseltä kantilta.

– Oulu on noin puolivälissä matkaa. Ouluun saapuminen oli merkki siitä, että olen oikeasti saanut jotain aikaan.

Liian pitkälle suunnitteleminen ei kuulu matkan teemaan.

– Matkan hauskuus perustuu pitkälti siihen, että minulla ei ole aikataulua, jota olisi pakko noudattaa. Viime reissulla en edes tiennyt, miten pääsen Nuorgamista takaisin Helsinkiin. Paluumatka taittui lopulta liftaamalla.

Viime vuoden tempauksen ansiosta yöpaikkoja on ollut tällä kertaa helpompi saada. Muutenkin matka on sujunut mallikkaasti.

– Luulin, että matka kaupunkipyörällä Helsingistä Norjaan olisi raskas. Skeittilauta on silti paljon pahempi! Nilkat vihoittelevat ja jaloissa on rakkoja. En kuitenkaan anna näiden asioiden häiritä, hymyilee Xavier.

Ilman positiivista asennetta yli tuhannen kilometrin taittaminen olisi mahdotonta.

– Tärkeintä on, että pää kestää. Kroppa tulee kyllä perässä. Olen jaksanut ehkä juuri sen takia, että tämä lähtee minusta itsestäni. Tällainen reissu ei saa tuntua pakotetulta.

Hildén ei ole vaipunut epätoivoon vaikka matkalla on tapahtunut myös mokia. Edes skeittaaminen väärään suuntaan 20 kilometrin edestä ei saa Xavieria turhautumaan. Jos jotakin ärsyttävää matkasta täytyy löytää, niin se on Hildénin mielestä rinkan pakkaaminen.

– Minulla on mennyt hermot tämän rinkan kanssa. Se painaa ja aina kun tarvitsen jotain, niin se on aivan varmasti rinkan pohjimmaisena. Myös puhelimen ja kameran akkujen jatkuva lataaminen ottaa päähän.

Ensimmäinen matka muokkasi helsinkiläisen kuvaa Suomesta.

– Kaikkialta löytyy jotain upeaa nähtävää. Odotin myös, että landella ihmiset olisivat jotenkin epäsosiaalisia ja juroja. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi täällä Pyhäjärvellä on erittäin mukavia ihmisiä.

Xavierin mielestä reissaaminen tekisi nuorille hyvää.

– Menkää nuoret luontoon! Älkää koko ajan olko nenä kiinni kännykässä. Tällaiset matkat avartavat maailmankuvaa aika paljon.

Mitä Xavier aikoo tehdä päästessään takaisin Helsinkiin matkan jälkeen?

– Menen Munkkiniemen rantaan rauhoittumaan ja hengaamaan. Ehkä otan siinä hieman punaviiniä. Lepääminen tulee tarpeeseen rankan rypistyksen jälkeen.

Mitään ei ole vielä päätetty, mutta mahdollisesti myös ensi vuonna Hildén nähdään matkalla kohti Norjaa. Pyörän ja skeittilaudan jälkeen pitää keksiä taas jokin uusi kulkupeli.

– Ensi kerralla on sitten eukonkanto, nauraa Hildén ja aloittaa rullaamisen kohti Kärsämäkeä.

 

Joonas Kärkkäinen