Viime syksynä musiikkiopistossa aloittanut Miina Ahola on innokas haitarinsoittaja, ensimmäiset keikat ja kilpailut on jo käyty.
Miinan kotona Liittoperän Koskenperällä musiikki on läsnä. Pinkkiin hörsylähameeseen sonnustautunut viisivuotias tyttö tapailee haitaria, puhaltaa välillä nokkahuilua ja kilauttelee tahteja ksylofonista. Huuliharppukin on, mutta sitä ei nyt löydy. Haaveena on piano. Kun äiti sanoo, ettei sellaista taideta ihan heti hankkia, Miina kipaisee hakemassa huoneestaan lasten kosketinsoittimen ja tapailee säveliä siitä. Välillä hän laittaa lauluksi ja tanssiksi. Tanssia Miina harrastaa niin Naisvoimistelijoissa kuin Uusikuussakin.
– Miina oli kolmevuotias, kun hän olisi jo halunnut kokeilla minun haitariani. Myös isosisko Inka soittaa haitaria. Minä toppuuttelin Miinaa, kun arvelin että hänen pitää ensin osata lukea, ja ajattelin että neuvoisin soittamista väärin, kertoo Miinan äiti Kirsti Ahola. Hän itse oli aloittanut musiikinopiskelun teoriapainotteisen opettajan johdolla ja ajatteli, ettei neljävuotias sellaista jaksaisi.
He tapasivat Kiuruvedellä Hanuri ja Antti-konsertissa Kultaisen harmonikan aikanaan voittaneen Seija Väärälän, joka kertoi itse aloittaneensa soittamisen 5–6-vuotiaana ja oli sitä mieltä, ettei iällä ole väliä, jos intoa riittää.
– Vöillä ja naruilla sitten koetettiin tukea isoa haitaria paikoilleen, että Miina pääsi koettamaan soittamista. Vuoden verran etsittiin sopivaa ja kohtuuhintaista pientä haitaria, ennen kuin sellainen löytyi.
Kirsti päätti ilmoittaa Miinan musiikkiopistoon, että hän pääsisi heti kunnon opetuksen pariin. Musiikkiopiston pääsykoe oli viime vuoden huhtikuussa ja Miina sai oman pienen haitarinsa pari viikkoa ennen sitä. Pääsykokeessa piti osata soittaa C-duuriasteikko, mutta Miina ehti oppia soittamaan koko sävelasteikon etuperin, takaperin, heti oikeasta kohtaa ja oikealla sormituksella.
Äidille selvisi pian, että tämä tyttö halusi soittaa. Viime kesänä Miina pääsi harmonikkaleirille rovaniemisen Jouko Pääkkösen oppiin ja oppi soittamaan Pienen pieni veturi-kappaleen korvakuulolta niin haitarin basso- kuin diskanttipuoleltakin saatuaan oppia puoli tuntia kerrallaan kolmessa päivässä. Musiikkiopiston ovet aukenivat viime syksynä ja Miina alkoi käydä Nivalassa Henna-Maija Vannemaan soittotunneilla. Henna-Maijan jäätyä äitiyslomalle, opettajana on toiminut Tarvo Kantola. Miina saa yksilöopetusta ja soittaa According to Rhythm Juniors-orkesterissa.
– Miina on luonteeltaan hyvin päättäväinen. Minä en ole hänen soittoonsa puuttunut, enkä siihen käskenyt. Hän on innokas soittaja ja harjoittelee omaehtoisesti. Äitin neuvot ei juuri olisikaan kelvanneet, sillä ”Tarvo tietää”, ja Miina kysyy Tarvolta, Kirsti nauraa. Päättäväisyyden lisäksi Miinan vahvuuksia ovat hyvä muisti ja tarkka sävelkorva.
Miina tarttuukin soittimeen monta kertaa päivässä, silloin kun päähän pälkähtää ja innokkuus on säilynyt. Kirsti kehuu vuolaasti Henna-Maijaa ja hänen kanssaan samaa opetustaktiikkaa toteuttavaa Tarvoa. Musiikkiopintoja ei aloiteta teoriaa pänttäämällä, vaan sadun ja luovuuden kautta.
– Henna-Maija teki Sibelius-Akatemian päättötyönään Prinsessa Cesilian Musiikkivaltakunta-kirjan, jossa haitarinsoittoa päästään opiskelemaan sadun varjolla, Cesilian ja prinssi Gepposen seikkailuja seuraten.
Musiikkivaltakuntakirjassa aloittelevat harmonikansoittajat tutustuvat tahtien ja nuottien maailmaan ralliäänien, laiskurien, superlaiskurien ja tavallisten tallaajien sekä prinssien ja prinsessojen kautta. Sormet alkavat löytää oikeat otteet ja liikkeet kuin vahingossa.
Viime syksynä musiikinopiskelun aloittanut Miina olisi heti halunnut päästä kilpailemaan, mutta niihin oli pitkä matka. Nivalassa järjestettiin Palje+-yhteissoittotapahtuma, johon Miina osallistui soitonopettajansa Tarvon kanssa. Siitä tuli hänen ensimmäinen esiintymisensä. Sitten niitä on kertynytkin jo useita. Viimeisin keikka oli Kiuruvedellä pari viikkoa sitten.
Maaliskuussa Miina pääsi haaveilemaansa Minä soitan harmonikkaa –kilpailuun Lapualle. Kilpailu on eräänlainen kutsukilpailu, johon soitonopettajat voivat ilmoittaa innokkaita ja lahjakkaita oppilaitaan. Miina kisasi vuonna 2011 ja myöhemmin syntyneiden E-sarjassa, jossa kaikki kisaajat saivat ensimmäisen palkinnon, pokaalin ja oman palautteen. Siinä Miina sai kehuja erityisesti svengaavasta bluesista ja terävästä ja rytmikkäästä soitostaan. Raati näki hänen ohjelmansa hyvin harjoiteltuna ja taitavasti esitettynä. Viisivuotiaaksi harvinaisen Miinan soitosta tekee se, että hän osaa kuunnella hienosti omaa soittoaan keskittyneesti. Huhtikuussa myös ATR Juniors kilpaili Imatralla orkesterien kilpailussa ja sieltä oli tuomisina pronssia.
Pienellä muusikolla on jo seuraava haave.
– Haluan oppia soittamaan viulua, Miina hymyilee.
Sitä hän aikoo hakea opiskelemaan sivuaineenaan musiikkiopistossa ensi syksynä. Viulunsoittoa voi onneksi harrastaa Pyhäjärvelläkin. Kirsti-äiti vinkkaakin muille vanhemmille, että esimerkiksi haitarinsoitosta innostuneiden lasten vanhemmat ottaisivat yhteyttä musiikkiopistoon. Jos samasta soittimesta kiinnostuneita saataisiin tarpeeksi, soittajien matkustamisen sijaan opettaja voisi tulla Pyhäjärvelle.
Miina Aholan soittoa voit tulla kuuntelemaan tänään 6. kesäkuuta kello 14 Marjatankulman kesänavajaisissa. Kaksi kappaletta löytyy myös Pyhäjärven Sanomien YouTube-sivuilta.
Mirka Kauranen
