Ylioppilaan vanhemman puhe

Arvoisat ylioppilaat, opettajat, kotiväki ja muut juhlavieraat.

Sain kunnian pitää puheen päivänsankareille, uusille ylioppilaille. Mitä teille samoisin, ajattelin ensin. Mieleeni tulivat kohta 19-vuoden takaiset ajat, kun meidän uusi ylioppilaamme näki päivänvalon helteisenä kesäpäivänä, jolloin kesä oli ollut suotuisa ja mansikat oli säilötty pakastimeen edellisenä iltana. Siitä alkoi elämän mittainen matka, jonka alkutaipaleella te kaikki hyvän matkaa olette. Taapero varttui joutuin esikoululaiseksi. Monta uutta asiaa tuli alakoulun kynnyspuulla vastaan. Vasta olit pieni poika tai tyttö, joka kokeili rajojaan eri tavoin oman kodin ja perheen huomassa. Nyt pitäisi katkaista napanuora ja selvitä itse koulun tuomista haasteista useampi tunti päivässä. Olla ”yhessä kohti” ja malttaa mielensä. Meille vanhemmille ekaluokalta eteenpäin se tiesi toistakymmentä vuotta kestävää ”mokkapalasulkeista”, jossa vatkaimet otettiin kerran jos toisenkin kaapista ja jauhot pöllysivät. Milloin oltiin myyjäisissä ja milloin pyöritettiin onnenpyörää luokkaretkikassan kartuttamiseksi.

Toivoisin teidän pitävän tulevaisuutta isona mahdollisuutena ja haastavan itseänne niin, että voisitte olla ylpeitä, mitä ikinä päätättekään tehdä. Kaikki työ on arvokasta. Joskus on hyvä hypätä tutulta polulta epämukavuusalueelle, tielle, joka ei tunnu niin selvältä ja helpolta. Se voi olla reissu ulkomaille, pois tutusta ympäristöstä ja ihmisistä. Se voi olla aivan toinen työ, mitä on koskaan ajatellut tekevänsä. Kun tämän tien käy läpi, omalla mukavuusalueella on taas kepeämpi kulkea ja monta kokemusta rikkaampana, vaikka haastetta sekin toisi. Omien käsien likaaminen on myös terveellistä. Se opettaa arvostusta ja kunnioitusta kaikkea työtä kohtaan, jota meistä jokainen joutuu leipänsä eteen tekemään tänään ja huomenna.

Rehtiys, reiluus ja ahkeruus ovat hyvä yhdistelmä ihmisessä. Yleensä maaseutupitäjän nuoria palkataan töihin juuri sen takia. Olkaa sen luottamuksen arvoisia. Kohtele muita niin, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Työtä oppii tekemällä, mutta nöyryys tulee ihmisestä itsestään, jos epäonnistuu on viisasta ottaa neuvosta vaarin ja jatkaa eteenpäin, muttei antaa periksi. Se on vahvuus myös opiskelussa, kun kunnianhimoisesti haastat itsesi kohti unelmaasi, saavutat sen varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Eikä ole häpeä, jos myönnät epäonnistuneesi. Teet uuden suunnitelman ja katsot sitä kohti. Aikaa on.

Tulevaisuudessa tarvitaan tekijöitä, käsillä ja päällä. Suomi tarvitsee yrittäjiä ja yrittäjät työntekijöitä, joilla on halu ja kyky luoda maahan uutta jälleenrakennusta. Työ tehdään Suomessa alusta loppuun. Siitä Suomikin vaurastuu.

Kiitän Pyhäjärven opettajia työstä, mitä lasten ja nuorten eteen teette, että kilpailemme muiden kanssa samalla viivalla. Samalla haasteen tuo valtiovalta säästöineen, saako se vaikuttaa opetuksen tasoon? Mielestäni ei pitäisi. Tänään on juhlapäivä, ylioppilaiden päivä. Poimikaa tästä päivästä parhaat muistot mieliinne ja nauttikaa hetkistä, joita ystävienne ja perheidenne kanssa saatte jakaa. Toivon teille onnenapiloita elämänne jokaiseen päivään ja tulevaisuuden haasteisiin. Luottakaa itseenne – se kyllä kantaa.

 

Jaana Niskanen