Päiväkoti Hoijakka palkittiin Vuoden kirjastokäyttäjänä. Hoijakassa panostetaan lapsen kanssa lukemiseen, kertoo tuore päiväkodin johtaja Satu Jylkäs.
8.2 on Lainan nimipäivä. Tämä päivä on perinteisesti ollut kirjaston juhlapäivä, jolloin palkitaan lainaajien eliittiä. Viime viikon torstaina paikkakuntamme kirjastoon marssikin heijastinliiveillä varustettu joukko tomeria kirjastonkäyttäjiä kun Hoijakan lapset saapuivat hakemaan palkintoaan. Välittömästi kun Tirppanat, Tomerat ja Tenavat pääsivät ovista sisään, alkoi suosikkikirjojen selailu ja keskustelu siitä, mitä lainataan. Joku lapsista keskittyi kuvien katseluun ja toinen ohjeisti kavereitaan lainaamaan erilaisia kirjoja.
– Ei ole järkeä lainata samoja kirjoja, julisti eräs pienistä lainaajista.
Hoijakan henkilökunta on saanut huomata lasten kiinnostuksen opuksiin – joutuuhan kirjastosta palaamaan päiväkotiin aina lastenrattaat ja pulkat täynnä kirjoja.
Alun kirjojen tutkiskelun jälkeen oli palkitsemisen aika. Kirjastotoimenjohtaja Kirsi Nahkanen palkitsi Hoijakan Vuoden kirjastonkäyttäjänä. Päiväkoti sai kiitosta aktiivisesta ja monipuolisesta lukemisesta, mutta myös siitä, että kirjoja käsitellään hyvin ja lasten käytös kirjaston tiloissa on moitteetonta. Kunniakirjan otti vastaan Hoijakan johtaja Satu Jylkäs.
Jylkäs on uusi kasvo Pyhäjärvellä. Hän aloitti Hoijakan johtotehtävissä joulukuun 4. päivä.
– Huomasin, että Pyhäjärvellä on päiväkodinjohtajan paikka auki, joten päätin hakea. Uudet haasteet houkuttelivat, kuten myös upouusi hirsirakennus, Jylkäs muisteli.
Jylkkään toimenkuvaan kuuluu esimerkiksi asiakassopimuksien laadinta, pedagoginen johtaminen sekä henkilökunnan kouluttaminen.
– Pyrin mahdollistamaan lasten hyvinvoinnin, kasvun sekä kehityksen tukemalla henkilökunnan ammattitaitoa. Ammattitaito vaatii jatkuvaa päivittämistä.
Satu kertoo, että arkipäivät vierähtävät Pyhäjärvellä, ja aika usein viikonloppuisin auton keula suuntaa kohti Oulua. Satu aloitti varhaiskasvatusopinnot aikuisiällä.
– Kiinnostus tälle alalle heräsi omien lasten kautta. Lapseni ovat olleet varhaisvuodet kotona hoitavan perhepäivähoitajan hoidossa ja myöhemmin päiväkodissa. Lasten kasvaessa mietin, opiskelenko luokanopettajaksi vai lastentarhanopettajaksi. Päädyin varhaiskasvatuksen opintojen polulle. Työn ohessa olen lisännyt opintoja esimieskoulutuksella. Satu pohtii opintojen ja työelämän antia ja tuo esille, kuinka ihmiselämän kivijalka perustetaan lapsen varhaisvuosina.
– Opiskelupaikkaa miettiessäni pohdin, että olisiko minulla jotain hyvää annettavaa varhaiskasvatuksen laajalle kentälle. Päätökseeni olen ollut tyytyväinen, toteaa Jylkäs.
Päiväkodinjohtaja on viihtynyt Hoijakassa mainiosti. Jylkäs kehuu erityisesti työkavereitaan ja päiväkodissa vallitsevaa ilmapiiriä.
– Päiväkotimme etu on se, että kaikki on niin ajanmukaista ja uutta. Hienointa tässä työssä on nähdä lasten ilo. Lasten tärkein paikka on aikuisen syli. Olen huomannut, että kun istun, lapsi tuo kirjan ja kipuaa syliin.
Hoijakassa pidetään huoli että päivisin jää aikaa lukemiselle. Päiväkodissa aikuisten sylissä on usein useampi lapsi lukuhetken aikana. Kaikki halukkaat eivät mahdu syliin.
– Onneksi lattialla on paljon tilaa kirjanlukuhetkeä varten. Aikuinen istuu lattialla ja lapset aikuisen ympärillä. Kirjanlukuhetket ovat aikuisillekin tärkeitä. Se on yhteistä rauhoittumisen aikaa, lukemista ja kuuntelemista. Aikuinen myös tekee havaintoja lapsista lukuhetken aikana. Joku lapsi oppii esimerkiksi kertomisen taidon kuvista. Jollakin lapsella on taas jotain muuta, jonka hän oivaltaa kirjojen kautta, Satu kertoo.
Hoijakan väki oli askarrellut kirjastolle oman palkintonsa, johon lapset olivat kirjanneet ylös, miksi kirjastossa on mukava käydä. Syitä olivat muun muassa ”koska siellä on paljon kirjoja, joita lukea” ja ”koska siellä on kivaa”.
Joonas Kärkkäinen
