Mielipide: Kyläpalveluihin uutta

Tässä viime aikoina nuo sanalliset mediat ovat ottaneet esiin kyläkauppojen vähenemisen, suorastaan loppumisen. Asiaan antoi virikkeen ennen muuta ylläpitäjän ilmoitettua lopettavansa Pylkönmäen ainoan kaupan. Oli kuulemma kerätty jopa adressi kaupan puolesta, jossa oli toista tuhatta nimeä, vaikka koko kylällä ei ole kuin puolet tuosta väkimäärästä. Asia on koskettanut myös asukkaiden sukulaisia.

Mutta eihän täällä Pyhäjärvelläkään liene enää yhtään kyläkauppaa. Ennen niitä oli laskujeni mukaan puolenväliin kolmisenkymmentä. Tuonne etelään lähtiessäkin oli tien varressa neljä kauppaa. Ensin oli Lamminaholla, seuraava Kätkytniemen tien alun lähellä ja sitten Pitäjänmäen tien alkupuolen kohdalla kaksi kauppaa. Näiden kaikkien ja muulla olleiden lisäksi kulki pitäjällä kaksi myymäläautoa, joista toista minäkin ajoin kaksi kuukautta –65 kesällä. Ajoinpa tuon kaupan vielä ojaankin tuolta Emonimestä tultaessa.

Mutta mistä nyt saa vaikkapa elintarvikkeensa haja-asutusalueella asuva? On lähdettävä tänne Pyhäsalmeen. Mutta entä he, joilla ei ole omaa autoa? On toki olemassa keräilijäauto, mutta kyllä se on vaikeaa. Toisaalta joku naapuri voi tehdä palveluita, mutta jospa hän sattuu olemaan vaikka sillä kertaa liikkumaan kykenemätön.

Mutta nythän on siirrytty digiaikaan. Tavarat voi tilata sähköpostilla ja ne jopa tuodaan kotiin – mutta se maksaa. Lienee se vähän vähemmän kuin tilata taksi käyttämään kaupassa.  Toisaalta ei taida tuo digimenettely olla vielä kaikkien sormissa. Joten sitä apua?

Tässä parisen vuotta sitten eräs rouva teki aloitteen, että kun joillakin ihmisillä on käyttökelpoisia tietokoneita, jotka on vara antaa vaikka sellaisille, joilla ei ole varaa omaan. Tämän idean hän soitti minulle ja tein sivistyslautakunnalle esityksen, että niitä koneita kerättäisiin sen haltuun ja jaettaisiin halukkaille maksutta, kunhan ilmoittavat tarpeestaan. Mutta mistä opetusta niiden käyttöön? Olen vakuuttunut, että tuo asia järjestyisi kääntymällä lukion oppilaiden puoleen. Ja sivistyslautakunta voisi jopa tulla rahallisesti vähän vastaan. Vein esityksen sivistysjohtajalle, mutta asiasta ei ole kuulunut mitään. En tiedä liekö asiaa edes otettu lautakunnassa esille vai tehty samoin kuin vammaisneuvoston aloitteille – laitettu suoraan jätepaperikeräykseen. Mutta oletan, että jos asiaan tartuttaisiin, niin voitaisiin sivukylille saada nykytaitamista ja apua monille erityisesti iäkkäille tai vammaisille.

Rainer Kyyrönen