Rauno Jääskeläinen julkaisi isänsä kohtalon innoittamana, kirjat Taisteluosasto Susi ja nyt jatko-osan, Pajarin Nyrkki.
Viimeksi ilmestyneessä esiintyy minun isäni, omalla nimellään. Olkoon vaikka ”vara-Rokka”. Isäni selvisi jatkosodastakin hengissä, haavoittui kuitenkin neljä kertaa. Viimeksi käveli miinaan, jalkaterä oli semmoinen möykky, siitä poistettiin luita kuusi kappaletta. Jalka oli kolme senttiä lyhyempi kuin toinen. Kun Amberlan Jukka naputteli luita taltalla, Saku istui ja poltteli holkki-Saimaata. Jalka oli puudutettu.
Jämiä tuli ajan myötä lisää. Vääpeliksi korottaminen tyssäsi aina lauseeseen: epäsotilaallinen mies.
Kerran kun Saku sai kusisen partioreissun johtaakseen, kaikki kieltäytyivät. Saku sanoi ”No, perkele, minä menen sitten yksin.” Viimein hyppäsi mies lavitsalta kuin orava. ”No, ei kait sinua sinne yksin laiteta.” Pian oli porukka läjässä. Tuo mies, ei orava, oli Varis Herkko. Hyvä hanuristi. Nyt sitten kipin kapin kirjan lukuun. Ei sivistyksen vuoksi, vaan ettei tämmöisiä enää tarvisi muistella.
toivoo, Kalle
