Mielipide: Hiihtolenkki

Kevätalvella –57 oli Lamminaholla opettajana kanteletta soitteleva Jaakko Laasanen. Meistä jahkaantui kavereita ja kävimme toisiemme luona iltapäiväkahvilla. Minä hiihtelin Kukonrannan kautta heille ja hän minun luokseni Oravaan.

Kerran innostuimme lähtemään Komun koululle opettajayhdistyksen kokoukseen muistaakseni maaliskuun puolenvälin tienoilla. Minulla oli seinällä pitäjän tiluskartta ja otin siitä suuntia kompassiin.

Niin sitten sunnuntaiaamuna puku, paita, solmio, ja matalat kengät reppuun ja Lamminaholle. Siellä pistettiin samat tuotteet myös Jaakon reppuun ja matkaan umpihangessa. Ensin oli suuntana Emolahden koulu ja sieltä kirkolle. Sieltä taas Rannankylälle ja Komulle. Vuorotellen kannoimme reppua ja halkaisimme hankea.

Komulla meitä tervehdittiin iloisesti ja saimme vähän siistiytyä naisopettajan kylppärissä. Kun menimme uudelleen voimistelusaliin puvut päällä, tuli puolet porukasta uudelleen tervehtimään, kun eivät olleet ensin tunteneet.

Olimme kokouksessa ja sen jälkeen taas hiihtoasut päälle ja suksille. Menimme Komun asemalle ja sieltä rataa pitkin hiihtäen Pyhäsalmeen ja tienvartta Lamminaholle. Siellä Jaskan kamppeet pois ja minä jatkoin Oravaan. Matkaa tuli sinä päivänä noin 60 kilometriä, josta puolet umpihankea. Se kohotti kuntoa.

Kävin minä samana talvena myös Tervahiihtolenkin tuolla Oulussa. Tiedän, että on eräs henkilö, joka kyllä muistaa minulle lenkin olleen tosi kova. Sehän oli 90 kilometriä.

Nyt ei ole enää asiaa suksille tuon tasapaino-ongelman vuoksi. Mutta kaikille hiihtäjille mitä parhaimpia niin kelejä kuin hiihtoilojakin.

Rainer Kyyrönen