Onnea vuoden ensimmäiselle pyhäkkäälle!

Iidan raskaustarina on hieman poikkeuksellinen, raskaus ehätti jo 29. viikolle, ennen kuin hän sai tietää odotuksestaan. Hoikka nainen sai vähän vauvavatsaa vasta viimeisen odotuskuukauden aikana. Lyhyestä raskausajasta johtuen äitiyspakkaustakaan ei ole vielä ehtinyt tulla vaikka poika on jo toista viikkoa vanha.

Vuoden ensimmäinen vauva, ”Pojuksi” tai ”Poitsuksi” kutsuttava pieni mies syntyi Iida Paavolalle 2. tammikuuta, 11 minuuttia yli puolenyön. Hän oli kolmas Oulaskankaalla tälle vuodelle syntynyt vauva, ja ensimmäinen pyhäkäs.

Vauva syntyi raskausviikolla 38+5 ja synnytys kesti reilut kolmetoista tuntia. Iidan vanhemmat Sari Ahola ja Markus Paavola lähtivät viemään tytärtään synnytyslaitokselle puoliltapäivin ja reilun kellonympäryksen päästä pieni tuhisija oli jo maailmassa.

– Minulla oli kauhuskenaarioita ennakkoon synnytyksestä, joten siihen nähden kaikki meni kyllä hyvin, Iida miettii.

– Sehän meni niin kivuttomasti ja eteni nopeasti, lisää tukihenkilönä synnytyksessä ollut Iidan äiti Sari.

Sari ja Markus olivat synnytyksen alkuvaiheessa Iidan tukena. Tuore poikavauva on Sarin kolmas ja Markuksen ensimmäinen lapsenlapsi. Potra poika oli syntyessään 3740 grammaa painava ja 50,5 senttiä pitkä.

– Ajattelin kyllä, että synnytys tekisi kipeämpää, se oli kuitenkin yllättävän helppoa, Iida pohtii.

Pojan synnyttyä Iida sai hänet heti ihokontaktiin paitansa alle ja tuoreet isovanhemmat pääsivät ihastelemaan tulokasta. Uuden äidin olo oli hämmentynyt, ehtihän hän valmentautua vanhemmuuteen varsin lyhyen aikaa.

Sari ja Iida kehuvat Oulaskankaan mukavaa henkilökuntaa.

– Kätilö sanoi heti pojan syntyessä, että katsokaa, mitkä hymykuopat hänellä on! Sari nauraa.

Iidan hemoglobiini oli tipahtanut alas, joten hän joutui olemaan tiputuksessa pari päivää, mutta vauvan kanssa kaikki sujui mallikkaasti ja he pääsivät sairaalasta kotiin viidentenä päivänä. Sari kävi katsomassa uutta pikkuperhettä Oulaskankaalla ja sai yöpyä perhehuoneessa.

– ’Apua, uskallanko koskea tähän, ettei mene rikki’ muistelee Iida ajatelleensa, kun sai pienen mytyn ensimmäistä kertaa syliinsä, mutta otteet ovat varmentuneet nopeasti.

– Vauva on helppo, ei itkeskele turhia, hymyilee Iida. – Pari kertaa päivässä saattaa itku päästä. Ja kun nälkä tulee, niin sen kyllä jo erottaa.

Iida ja Sari asuvat toistaiseksi yhteistä taloutta, niin Sari pystyy olemaan Iidan tukena vauvanhoidossa. Aamuvirkkuna Sari saattaa ottaa vauvan aamuvarhaisella hoteisiinsa ja hoitaa häntä ennen töihin lähtöään, jotta Iida saa nukkua rauhassa. Myös Iidan siskopuoli Krista on innokas vauvanhoitaja ja Sari ja Iida kehuvat hänestä olevan Iidalle paljon apua ja seuraa. Tuore pappa Markus käy myös päivittäin katsomassa pikku-Pojua.

Tuore pyhäkäs on jo ohittanut lähtöpainonsa reilun viikon iässä ja nukkua tursottaa yöllä jo useamman tunnin huikosia putkeen. Ulkoilmaan hän ei ole vielä tammikuun pikkupakkasissa päässyt tutustumaan, mutta vaunut odottavat jo ulkoiluhetkiä. Iida täyttää itse loppukuusta 21 vuotta, jolloin äiti Sari on varannut heille yhteisen hemmotteluhetken kampaajineen ja ripsienlaittoineen. Isomummi, Sarin äiti Terttu Tanttu on luvannut ottaa pojan silloin hoteisiinsa. Sukulaisia on paikkakunnalla, joten tukea ja apua on saatavissa. Pieni kansalainen tuhisee sängyssään tyytyväisenä.

Mirka Kauranen