Sana sunnuntaiksi: Joulua

Joulu on kaiken kaikkiaan rikas, tai ainakin monipuolinen juhla. Siihen liittyy niin paljon erilaisia asioita. On joulun odotusta, on joulukiireitä, on joululahjoja, on joulukinkkua, on joulupuuroa, on joulukaljoja, on  joulutorttuja, on joululauluja, on jouluvirsiä, on joulukirkkoa, on joulurauhaa,  on joulujuhlaa,  on joulukortteja, on joulusaunaa, on joulun sanaa, on joulutonttuja, on joulupukkia, on jouluenkeleitä.  Ja paljon muutakin.

Mikä joulussa voisi olla sitten kaikista tärkeintä ja keskeisintä? Se riippuu varmaankin paljolti henkilöstä. Uskomme, että lapsen joulu huipentuu Pukin tuloon. Malttamattomasti odotetut lahjapaketit saa vihdoinkin avata.  Siinä tärinässä itse Pukkikin unohtuu herkästi. Tärkeämpi tässä vaiheessa onkin jo paketin sisältö.

Meillä aikuisilla on itse kullakin omat mieltymyksemme jouluun. Jouluna niin monet maalliset ja hengelliset asiat sekaantuvat toisiinsa. Voidaan olla sitäkin mieltä, että joulu on maallistunut. Mutta onko se toisaalta niin hirveän paha juttu? Uskoisin, että suurin osa meistä ihmisistä osaa antaa arvon joululle.  Maallistuminen on usein vain pintakuorta. Se karisee pois tarvittaessa. Ja toisaalta maallistuminen on tehnyt joulusta entistäkin rikkaamman juhlan.

Olkaamme kiitollisia. Meillä on joulu, joka on tarkoitettu kaikille. Saamme yhdessä viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Joulun peruselementit ovat jouluevankeliumi ja ”Enkeli taivaan”. Muuta ei tarvita. Niistä emme hevillä luovu. Emmehän?

Jussi Vihantola, pyhäjärvissyntyinen rovasti